Vakavin saimaannorppia verottava tekijä ovat kalanpyydykset, ja erityisesti verkkokalastuksen aiheuttamat kuolemat. Ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät leudot ja vähälumiset talvet sekä vedenpinnan vaihtelu pesimäaikaan vaikeuttavat norppien pesintää. Norppakannan kasvu on hyvin hidasta ja epävakaata. Kanta on pirstoutunut pieniksi osapopulaatioiksi eri puolille Saimaata, ja geneettinen monimuotoisuus heikkenee jatkuvasti. Rantarakentaminen kaventaa saimaannorpan elintilaa. Kannan kehitys voi edelleen kääntyä laskuun pienestäkin häiriötekijästä tai sattuman vaikutuksesta.

Sai­maan­norp­pa on erittäin uhanalainen

Norpan uhanalaisuuden syy on ihminen.

Kuva: Ossi Kokki

Etusivu Mitä me teemme Saimaannorppa Uhkatekijät

Ihminen on toiminnallaan aiheuttanut sen, että saimaannorppa on nykyisin erittäin uhanalainen. Kalanpyydyskuolemat, ilmastonmuutos, rantarakentaminen ja muu ihmislähtöinen häiriö, kannan hajanaisuus ja pieni koko sekä sattuman vaikutus uhkaavat edelleen harvalukuista saimaannorppakantaa. Koska saimaannorppa elää ainoastaan Suomessa, on sen tulevaisuus meidän suomalaisten varassa.

Kuutti kuoli Pihlajavedellä ja kuvaaja Juha Taskinen siirsi sen kuvausta varten kirkkaampaan veteen Punkaharjun kupeelle.

Kalanpyydykset

Vakavin saimaannorppia verottava tekijä ovat kalanpyydykset, erityisesti verkot. Kuuttien suojaksi asetetut verkkokalastusrajoitukset ovat vuosittain voimassa 15.4.–30.6. keskeisimmillä saimaannorpan poikasten elinalueilla. Kielletyt pyydystyypit sekä verkkokalastusrajoitusalueet löytyvät Maa- ja metsätalousministeriön sivuilta.

Verkkokalastusrajoitukset ovat kuitenkin riittämättömät niin ajallisesti, alueellisesti kuin pyydystyyppienkin puolesta. Kuuttien verkkokuolemat ovat rajoitusten myötä vain siirtyneet keväältä loppukesään. Vaikka nuorilla kuuteilla on suurin riski kuolla verkkoihin, niihin kuolee myös aikuisia norppia ympäri vuoden. Rajoitusalueet kattavat vain reilun puolet Saimaasta. Norpat vaeltavat avovesiaikaan lähes koko Saimaan alueella, jolloin ne voivat sotkeutua ja tukehtua kalastusrajoitusalueen ulkopuolella oleviin verkkoihin. Norpille vaarallisilla muikkuverkoilla saa edelleen kalastaa myös keväisin.

Ammattikalastajat käyttävät pääasiassa norppaturvallisia pyydyksiä, ja niitä myös kehitellään jatkuvasti lisää. Verkoilla Saimaalla ammatikseen kalastavia on melko pieni määrä, kun taas vapaa-ajan verkkokalastajia on kymmeniä tuhansia. Verkot ovat kuitenkin norpille vaarallisia riippumatta siitä, kuka niillä kalastaa.

Verkkojen lisäksi löysänieluiset katiskat ovat norpille vaarallisia. Jos katiskan nielu pääsee leviämään yli 15 senttimetrin, vaarana on, että norppa mahtuu tunkeutumaan katiskaan eikä pääse sieltä enää pois. Löysänieluisilla katiskoilla kalastaminen on ympärivuotisesti kiellettyä saimaannorpan keskeisimmillä elinalueilla, mutta silti niitä löydetään vielä runsaasti norppavesiltä.

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät lämpimät talvet vaikeuttavat saimaannorppien pesimistä. Ellei lunta ja pakkasta ole tarpeeksi lumikinosten muodostumiseen, norppa ei pysty tekemään pesää lumikinoksen sisään.

Jos norppa joutuu synnyttämään poikasensa paljaalle jäälle, kuutin elinmahdollisuudet heikkenevät kylmettymisen, petojen ja ihmislähtöisen häiriön vuoksi. Aikaisin alkavan kevään ja lämpimien säiden myötä pesä voi myös romahtaa ennenaikaisesti. Leudot talvet lisäävät suoraan pesäpoikaskuolleisuutta.

Epävakaat jääolosuhteet saavat norpat myös etsimään sopivia pesimäpaikkoja uusilta alueilta, esimerkiksi suojaisista lahdelmista läheltä rakennettuja alueita. Tämä saattaa vuorostaan vaikeuttaa pesinnän onnistumista, sillä norppa on pesimäaikaan herkkä häiriöille, ja emo sukeltaa helposti pakoon oudon äänen kuullessaan. Tällöin kuutin imetys häiriintyy ja voi toistuessaan johtaa siihen, että kuutti jää normaalia heiveröisemmäksi tai pahimmillaan kuolee.

Kannan hajanaisuus ja geeniperimän hupeneminen

Saimaannorppakanta on jakaantunut hajanaisiksi osapopulaatioiksi eri vesistöalueille Saimaalla. Norppakannan kasvu on hyvin hidasta ja epävakaata etenkin nuorten norppien verkkokuolemien takia. Vain noin 25 % kuuteista saavuttaa lisääntymisiän.

Kannan kasvu on keskittynyt edelleen levinneisyyden ydinalueille Savonlinnan ympärille Pihlajavedelle ja Haukivedelle. Saimaannorpan pesimäalueen reunamilla kanta on edelleen muutaman yksilön varassa.

Saimaannorpan geeniperimässä on vaihtelua vähemmän kuin itämerennorpalla ja Jäämeren norpalla. Norpan geneettinen monimuotoisuus on myös vähentynyt jatkuvasti ja vähenee edelleen, vaikka norppakanta kasvaa hitaasti.

Yksipuolinen perimä heikentää lajin kykyä sopeutua uusiin olosuhteisiin, ja esimerkiksi yllättävät tautiepidemiat ovat uhka saimaannorppakannalle. Geneettisen monimuotoisuuden heikkeneminen lisää sukupuuton riskiä, joten kanta pitäisi saada huomattavasti voimakkaampaan ja nopeampaan kasvuun.

Rantarakentaminen

Saimaan kasvava rantarakentamisen ja loma-asuntojen määrä lisäävät häiriötekijöitä ja liikkumista pesimäalueilla. Jopa kolmasosa Saimaan rannoista on jo sellaisen ihmistoiminnan piirissä, ettei norpan pesintä siellä onnistu normaalisti. Rantarakentamisen alueet eivät sovellu saimaannorpalle pesimäalueiksi. Saimaannorppa on erityisen herkkä häiriöille pesinnän aikaan talvella joulu–huhtikuussa sekä karvanvaihtoaikaan touko–kesäkuussa.

Ihmislähtöinen melu ja häiriö

Lisääntymis- ja poikasvaiheessa norpat ovat herkkiä häiriöille. Talviaikainen liikkuminen Saimaan rannoilla ja luodoilla ovat pienille kuuteille uhkatekijä, sillä pesää ei huomaa kinoksesta päällepäin. Poikkeavan äänen kuullessaan emo herkästi sukeltaa pakoon poikaspesästä. Tällöin kuutin imetys voi häiriintyä. Toistuvat pakosukellukset voivat johtaa siihen, että kuutti jää pienikasvuiseksi, jolloin sen mahdollisuudet selvitä ensimmäisestä elinvuodestaan heikkenevät. Pahimmillaan kuutti voi jopa kuolla.

Keväiseen karvanvaihtoaikaan norpat kiipeävät kiville ja luodoille kuivattelemaan vanhaa turkkia ja rapsuttelemaan sitä pois uuden tieltä. Kivillä ja luodoilla ollessaan norpat ovat arkoja ja sukeltavat herkästi pakoon rannalta lähestyvää ihmistä tai vesiltä lähestyvää venettä. Pakosukellusten seurauksena norpat stressaantuvat ja niiden karvanvaihto häiriintyy.

Ympäristömyrkyt

Ympäristömyrkyt hankaloittavat norppien elämää ja lisääntymistä. Orgaanisten hiiliyhdisteiden joutuminen vesistöihin on vähentynyt, mutta aikuisiin ja nuoriinkin norppiin ympäristömyrkkyjä on ehtinyt jo varastoitua.

Elohopeaa kertyy norppiin edelleen, ja ilmastonmuutoksen seurauksena lisääntyvät valumat voivat pahentaa tilannetta. Elohopean kertyminen maksaan vaikuttaa norppien lisääntymiseen. Ympäristömyrkyt eivät tällä hetkellä ole akuutein ongelma norpan selviytymisen kannalta, mutta tilannetta seurataan.

Vedenpinnan tason vaihtelu

Onnistunut pesintä vaatii vakaan vedenpinnan tason pesinnän aikana. Jos vedenpinta laskee liikaa, rantajää ja -hanki romahtavat ja rikkovat pesät. Jos vedenpinta nousee liikaa, vesi tulvii pesiin. Suomen ja Venäjän välisellä juoksutussopimuksella pyritään nykyisin tarvittaessa toteuttamaan Saimaan juoksutukset niin, että saimaannorpan pesintää ei vaaranneta.

Sattuman vaikutus

Saimaannorppia on niin vähän, että yllättävät tautiepidemiat tai laaja tai toistuva pesinnän epäonnistuminen voivat koitua sen kohtaloksi. Talvi 2019–2020 oli norpan pesinnän kannalta surkein koko 40-vuotisen kannanseurannan aikana. Surkean poikasvuoden lisäksi useat kalanpyydyskuolemat tai yllättävät tautiepidemiat voivat johtaa siihen, että norppakannan kasvu kääntyy laskuun.

Uhkatekijät ennen

Metsästys

Saimaannorppaa pidettiin aiemmin haittaeläimenä, sillä se söi kalaa kalastajien verkoista ja rikkoi nykyisiä nailonverkkoja hauraammat puuvillaverkot helpommin. Norppa oli myös riistaeläin, ja siitä saatiin arvokasta traania eli rasvaa sekä nahkaa tuotteiden raaka-aineiksi. Vuoteen 1948 asti saimaannorpasta maksettiin tapporahaa. Saimaannorpan metsästys kiellettiin vuonna 1955.

Ympäristömyrkyt

Saimaannorpan elämää uhkasivat aiemmin mm. teollisuuden jätevesien mukanaan tuomat ympäristömyrkyt (elohopea ja PCB) sekä torjunta-aine DDT. 1960- ja 1970-luvuilla norppakanta taantui luultavasti elohopean takia, sillä elohopea kertyi norppien maksaan ja häiritsi norppien lisääntymistä.

Vaarallisimpien kemikaalien käyttöä ja niiden päästöjä alettiin rajoittaa, mutta edelleen sekä aikuisista että nuorista norpista tavataan elohopeapitoisuuksia. Ympäristömyrkyt eivät kuitenkaan tällä hetkellä aiheuta merkittävää uhkaa norpalle.

Vedenpinnan tason voimakas vaihtelu pesimäaikaan

Saimaan talviaikaisten juoksutusten seurauksena vedenpinnan taso vaihteli ennen voimakkaasti saimaannorpan pesinnän aikana. Vedenpinnan ollessa korkealla vesi tulvi pesiin, ja vedenpinnan ollessa matalalla romahtivat norppien kinospesät ennenaikaisesti. Vuonna 1991 solmittin Neuvostoliiton kanssa Saimaan juoksutussopimus, joka säätelee nykyisin Saimaan juoksutuksia.

Sivun kuvat ylhäältä alas: Juha Taskinen, Hanne Kosonen, Lasse Kurkela, Leena Henttonen, Ismo Marttinen, Hanne Kosonen, Hanne Kosonen, Kaarina Tiainen

Saimaannorpan suojelun lyhyt historia

Saimaannorppa on edelleen välittömässä vaarassa kuolla sukupuuttoon, ja suojelutyötä on tehtävä vielä paljon. Sen selviytymismahdollisuuksia on kuitenkin jo saatu suojelun avulla lisättyä.

Lue lisää

Toiminta ja saavutukset

Saimaannorppia on noin 410 yksilöä. Pitkäjänteisen suojelu- ja tutkimustyön ansiosta kanta on hitaasti kasvanut 1980-luvun puolivälistä, jolloin norppia oli arviolta vain 120–150 yksilöä. Teemme kaikkemme, että norppa säilyy jatkossakin osana luontoamme.

Tutustu suojelutyöhömme

Auta saimaannorppaa

Tue norpansuojelutyötä lahjoituksella tai liittymällä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Auttaa voit myös esimerkiksi osallistumalla talkoisiin, välttämällä norpalle vaarallista kalastusta Saimaalla ja jakamalla tietoa saimaannorpan suojelusta. Pelastetaan yhdessä sympaattinen hylkeemme!

Katso mitä sinä voit tehdä