Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Luon­to­ys­tä­väl­li­sen retkeilijän vinkit, osa 2: Retkikohteessa

Koronaepidemia on innostanut suomalaiset joukoittain luontoon. Kun väkimäärä ulkoilureiteillä ja metsäpoluilla lisääntyy, korostuu yhteisten pelisääntöjen tärkeys, jotta sopu säilyy eivätkä luontoarvot jää virkistyskäytön jalkoihin. Olemme koonneet tähän kolmiosaiseen juttusarjaan vinkkejä, joiden avulla voit keventää retkesi aiheuttamaa kuormitusta luonnolle ja kenties tehdä jotain itsellesi tärkeän retkikohteen hyväksi.

Pitkospuut Liesjärven kansallispuistossa kesäyönä.
Kuva: Jukka-Pekka Ronkainen

Virkisty ja anna muidenkin nauttia

Koirat

Koira on uskollinen retkikaveri, jonka osoittama riemu raikkaassa ulkoilmassa liikkumisesta ei jää epäselväksi. Koira, kuten omistajansakin, on kuitenkin luonnossa vieraana, ja luonnonvaraisten eläinten näkökulmasta koira on peto ja uhka. Siksi koiran omistajan on tärkeää huolehtia, ettei retkikumppani aiheuta luonnossa liikkuessaan ylimääräistä haittaa. Lintujen pesimäaikaan (1.3.-19.8.) koirat on pidettävä ehdottomasti kytkettynä. Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää muulloinkaan irti toisen alueella. Taajamissa ja luonnonsuojelualueilla koirien kiinnipitopakko on ympärivuotinen.  

Vaikka luottaisit lemmikkisi hyvätapaisuuteen, koira toimii vaistojensa mukaisesti. Koira saattaa tuhota linnun tai pienen nisäkkään pesän hetkessä ilman, että ehdit ollenkaan huomata tapahtunutta – juuri sen pienen hetken aikana, kun kadotat näköyhteyden innoissaan juoksentelevaan lemmikkiisi. Koira voi aiheuttaa vahinkoa muille eläimille pelkästään pelästyttämällä: kun emo lähtee karkuun, poikaset ovat pesässä ilman suojaa alttiina muille pedoille. Suojelualueilla kuoppien kaivelu ja keppien repiminen puista on kiellettyä, vaikka se koiralle mieluista puuhaa olisikin.

Polut

Maaston kulumisen välttämiseksi kannattaa pysytellä merkityillä reiteillä ja olemassaolevilla poluilla. Juuri sinun askeleet eivät ehkä yksinään tärvele koskematonta maastoa, mutta jos seuraava utelias lähtee samoille jäljille ja lukuisat muut seuraavat perässä, ei lopputulos välttämättä miellytä enää kenenkään silmää. Pitämällä silmät auki tunnistaa herkästi kuluvat maastonkohdat, kuten jäkäläiset kalliot. Kengänpohjan alta pyyhkiytyvä sammalpeite tuhoutuu hetkessä, mutta vaatii vuosikaudet kasvaakseen takaisin.

Retken jättämä hyvä olo tuskin haalenee, vaikka joutuisit pari kertaa valitsemaan vähemmän herkästi kuluvan kiertotien. Omien polkujen kulkemisessa on makea vapauden viehätys, mutta eikö olisi toisaalta upea ajatus, että reiteillä pysytellen olet mukana säilyttämässä ympäröivää luontoa hyväkuntoisena vuosien ja vuosien päähän!

Tulenteko

Omin luvin tehdyt tulet ja itsetekoiset tulipaikat aiheuttavat päänvaivaa maanomistajille ja pelastuslaitokselle. Irti ryöstäytyvä tuli voi olla myös tuhoisa luonnonsuojelua ja virkistystä varten perustetulle retkikohteelle. Muista, että tulenteko vaatii aina maanomistajan luvan. Kaikki tulipaikkaa muistuttavat rakennelmat eivät myöskään ole virallisia tulipaikkoja, vaikka jopa kansallispuistoista saattaa löytää omatekoisia kivikehiä.

Risuja ja käpyjä lukuun ottamatta polttopuuta ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa, ja toisaalta maassa lojuvalle puulle löytyy paljon käyttöä metsän oman ekosysteemin sisältä. Etenkään kaikkiin kaupunkien ja kuntien ylläpitämiin tulipaikkoihin ei ole järjestetty puuhuoltoa, jolloin klapit pitää tuoda mukanaan, jos tulille mielii.

Kuva: Jukka-Pekka Ronkainen

Tarkista ennen retkelle lähtöä, onko metsäpalovaroitus voimassa. Maastossa kännykän nettiyhteys voi olla huono, ja asian tarkistaminen saattaa olla hankalaa paikan päällä. Metsä- tai ruohikkopalovaroituksen aikaan avotulta ei luonnollisesti saa tehdä, edes maanomistajan luvalla. Vaikka kallio on paloturvallinen alusta, jättää nuotio kiveen arvet ja rapauttaa kallion pintaa – mieluummin siis jonnekin muualle.

Kaasukeitin on turvallinen ruuanvalmistusväline, jota saa käyttää myös varoitusten aikana. Varotoimena kaasukeittimen alle voi asetella vaikka alumiinisen paistovuokan, jolloin edes tulitikun kipinä ei jää maahan kytemään. Risukeitin on ekologinen keittoväline, mutta pohjasta kuumenevat ja kipinöivät risukeittimet rinnastetaan avotuleen, eikä niitä saa käyttää ruohikko- tai metsäpalovaroituksen aikana. Huomaa myös, että risukeittimen kuuma pohja voi käräyttää alleen mustat jäljet.

Verovaroin ylläpidetyt tulipaikat ja niiden klapeja pullistelevat puuvajat ovat symboli suomalaisen retkeilijän etuoikeuksista. Vaikka nuotiorinkiin ei pääsymaksua peritä, eivät polttopuut ilmesty tulipaikkoihin ilmaiseksi, varsinkaan syrjäisiin retkipaikkoihin. Polttopuita ei siis kannata poltella tuntikausia pelkästä tuleen tuijottelun ilosta. Jos teet tulet, jätä tulipaikka niin hyvään kuntoon, kuin itse toivoisit sen olevan. Valmiiksi pilkotut sytykepuut ja kiehiset ovat huomaavainen tervehdys seuraavalle retkeilijälle, joka kenties laittaa itsekin hyvän kiertämään.

Kuva: Juho Holmi / Flickr (CC BY-ND 2.0)

Tiskaus

Käytä tiskatessa ympäristöystävällisiä (biohajoavia) pesuaineita. Astianpesuhommat tulee hoitaa riittävän kaukana vesistä. Ruuanlaitosta syntyvät tähteet on viisainta toimittaa pois luonnosta kompostoitavaksi. Joskus retkikohteiden taukopaikoilla on kompostoreita ja kuivakäymälöitä, joihin biojätteet voi jättää.

Havainnointi ja valokuvaus

Luonnon havainnointi kiikarien tai kameran linssin läpi on mainio keino tutkia luonnon ilmiöitä ja kauneutta. Luontokuvauksesta on tullut todellinen kansanharrastus, kun useimman taskussa kulkee takavuosien huippukameroita vastaava kännykkäkamera, ja kuvilleen löytää yleisön helposti sosiaalisesta mediasta.

Upeimmankaan kuvan tai harvinaisen lajihavainnon hintana ei kuitenkaan saa olla luonnon kärsimä haitta. Suomen luonnonvalokuvaajien eettiset säännöt ovat perehtymisen arvoiset kaikille luontokuvauksesta kiinnostuneille, ja lintubongarin on hyödyllistä tuntea Birdlifen huomaavaisen havainnoinnin ohjeet.

Jos onnistut ikuistamaan tai bongaamaan harvinaisuuden, olipa kyse kasvista tai linnusta, voi olla pohdinnan arvoista, kuinka tarkkaan haluaa jakaa havaintonsa muulle yleisölle. Voiko upea havainto houkutella paikalle runsaasti uteliaita luonnontutkailijoita, joiden parveilu vahingoittaa herkkää maastoa tai luonnonrauhaa?

Erityistä tarkkuutta ja tilannetajua vaatii kuvauslennokin eli dronen käyttö. Nopeasti yleistyneet dronet tarjoavat uutta ja jännittävää lintuperspektiiviä tuttuihinkin maisemiin, mutta niiden käyttö vaatii erityistä tilannetajua ja sääntöjen tuntemusta. Perehdy ennen ilmaannousua dronen lennättämisen sääntöihin ja lataa puhelimeesi rajoitusalueista informoiva Aviamaps-sovellus. Vaikka dronen lennättäminen olisi retkikohteessa sallittua, kannattaa pitää mielessä, että pörräävä kuvauslennokki aiheuttaa eläimille stressiä, eikä dronen surraus ihmiskorvallekaan erityisen miellyttävää kuunneltavaa ole – varsinkaan silloin, kun ollaan tultu nauttimaan luonnonrauhasta ja -äänistä. Dronen käyttö ei saisi häiritä rauhoitettuja eläimiä, ja myös jokamiehenoikeuksiin sisältyy velvollisuus olla aiheuttamatta vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä. Lintujen pesimäaikana tulee harkita huolellisesti, voiko kopterin päästää yläilmoihin tuottamatta ylimääräistä harmia.

Roskat

Ota vain muistoja, älä jätä jälkeäkään – siinä kelpo ohjenuora luonnossa liikkumiseen. Roskaaminen on ikuinen retkipaikkojen päänvaiva, jolla on kauaskantoiset seuraukset. Roskat voivat pahimmillaan lojua maastossa ikuisesti, ja paitsi että ne voivat olla vaaraksi eläimille ja masentava häpeäpilkku maisemassa, aiheuttaa roskien keruu ylimääräistä vaivaa ja kustannuksia retkipaikkojen ylläpitäjille. 

Parhaiten roskaongelmaa voi ehkäistä minimoimalla jätteen määrän. Pakkaa eväät ilman käärepapereita tai siten, että voit hävittää kääreet nuotiopaikalla (mikäli metsäpalovaroitus ei ole voimassa). Muista kuitenkin, että jos pakkauksessa on polttoon kelpaamatonta muovia tai alumiinia, sen paikka ei ole nuotiossa: tuleen voi heittää vain puhdasta pahvia ja käärepaperia, eikä tulipaikka ole roskis, vaikka liekkien keskelle heitetyt roskat helposti unohtaakin. Roskattomasta retkeilystä lisää luontoon.fi-sivustolla.

Kaikki roskaaminen ei aiheudu välinpitämättömyydestä, mutta huolimattomuuden seuraukset kertautuvat isoihin mittasuhteisiin, kun retkeilijöitä on paljon. Jos retkikohteessa vierailee kymmeniä tuhansia kävijöitä vuodessa ja vaikkapa joka neljännen taskusta karkaa mättäälle karkkipaperi, päätyy luontokohteeseen joka vuosi tuhansittain maatumattomia roskia, jotka eivät maadu välttämättä koskaan, mutta saattavat koitua milloin hyvänsä pahaa-aavistamattoman eläimen kohtaloksi. Lasipulloja ei kannata viedä luontoon ollenkaan, sillä lasi painaa paljon eikä katoa luonnosta koskaan. Kalastajan pitää olla välineidensä kanssa erityisen tarkkana: rannalle hylätyt siimanpätkät sekä koukut voivat aiheuttaa linnulle hitaan ja tuskallisen kuoleman kuristumalla tai nälkiintymällä.

Luontoystävällinen niksi on pitää repun taskussa aina ylimääräinen roskapussi omia (ja miksei muidenkin!) roskia varten. Kun jätät itse roskaamatta ja tuot maastosta pois jotain sinne kuulumatonta, on retkesi roskasaldo positiivinen! 

Majoittuminen

Ulkona nukutun yön jälkeistä tunnetta ei voi jäljitellä kotioloissa. “Miljoonan tähden hotellissa” taivasalla voi nukahtaa täydelliseen hiljaisuuteen ja aamulla retkeilijän herättää lintujen suloinen konsertti.

Lyhytaikainen leiriytyminen on sallittua jokamiehenoikeuksissa, mutta teltan tai muun majoitteen virittely ei luonnollisesti saa aiheuttaa haittaa ympäristölle. Kansallispuistoissa ja muissa retkikohteissa leiriytymiseen sallitut paikat on osoitettu erikseen, jotta maaston kuluminen kohdistuu vain leiriytymiseen varattuihin paikkoihin. Toisin sanoen minne tahansa ei saa käydä yöpuulle.

Riippumatto on kevyt ja näppärä majoite, jonka käyttö kuluttaa maaperää telttaa vähemmän. Riippumattoilun rasitusta leiripaikalle voi edelleen pienentää korvaamalla riippumaton narut erityisillä kiinnitysremmeillä, joiden avulla riippumaton voi ripustaa puun kuorta rikkomatta. 

Jukka-Pekka Ronkainen

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton verkkoviestinnän suunnittelija

Lue juttusarjan muut osat:

Luontoystävällisen retkeilijän vinkit, osa 1: Retken suunnittelu
Luontoystävällisen retkeilijän vinkit, osa 3: Suojele retkipaikkaasi

Jaa sosiaalisessa mediassa