Koulumetsät

Koulumetsähanke

Koulumetsät arvoonsa – yhteistyöllä suojelua ja ympäristökasvatusta -hanke toteutettiin vuosina 2012– 2013. Hankkeessa tunnistettiin koulutuksen ja kasvatuksen kannalta arvokkaita METSO-logometsiä ja edistettiin niiden säilymistä lasten ja nuorten liikunta-, leikki-, ja oppimispaikkoina.

Hankkeen toimintamuotoja olivat päiväkodeille, kouluille ja toisen asteen oppilaitoksille suunnatut kilpailut ja kyselyt, pilottipäiväkodit sekä Hyvä metsäluontokasvatus -vinkkipaketin kokoaminen. Kouluille ja päiväkodeille tarjottiin myös tukea läheisten metsien opetus-, kasvatus- ja virkistysarvojen havaitsemisen ja turvaamisen avuksi. Hankkeen yhtenä tuloksena syntyi Koulumetsäopas.

Koulumetsähanketta koordinoi Suomen luonnosuojeluliitto. Hankkeen yhteistyökumppaneita olivat Kuntaliitto, Biologian ja maantieteen opettajien liitto, Suomen Latu, Suomen ympäristökasvatuksen Seura ja Luonto-Liitto.

Luonto lapsen voimavarana

Luonnossa oleminen vähentää tutkitusti lasten ja nuorten stressiä, parantaa keskittymiskykyä, lisää luovuutta ja myönteisiä tunteita toisia kohtaan sekä koordinaatiokykyä. Ihmisen luontosuhde ja tavat liikkua luonnossa omaksutaan jo varhain. Lasten ja nuorten leikkiminen ulkona luonnossa on vähenemässä, kun taajamat tiivistyvät ja vapaa-aikaa vietetään tietokoneruutujen ja sisäliikuntalajien parissa.

Lasten hyvä päästä ulos luontoon mahdollisimman paljon – myös kesken päiväkoti- tai koulupäivän. Tähän tarkoitukseen soveltuu erinomaisesti koulun tai päiväkodin läheisyydessä oleva koulumetsä. Koulumetsän olisi hyvä olla lähellä koulua tai päiväkotia. Metsä on ahkerassa käytössä silloin, kun se on lähellä, mieluiten alle 300 metrin päässä.

Monimuotoinen metsä

Metsän elävät eliöt ovat aikojen kuluessa kehittäneet yhä uusia tapoja suojautua, hankkia ruokaa ja lisääntyä. Eliöt ovat eriytyneet tuhansiksi lajeiksi, ja samankin lajin yksilöt ovat keskenään erilaisia. Metsässä puut ovat paitsi lajeja muiden joukossa myös elinympäristö lukuisille muille lajeille. Metsäluonnossa puista ikään kuin rakentuu taloja, joissa monet muut lajit elävät. Asuntoja ja ruokakaappeja on tarjolla lehtipuissa, havupuissa, elävissä puissa, kuolleissa puissa, suurissa puissa ja pienissä puissa.

Puun tai puuryhmän kuolema kuuluu metsän arkiseen elämänmenoon. Tuuli kaataa puita maahan, tuholaiset tappavat puita, ja salamasta syttynyt metsäpalo hiiltää runkoja. Suuri osa metsiemme monimuotoisesta elämästä onkin syntynyt kuolleen puuaineksen varaan. Kuollut puu kuuluu monimuotoisen metsän ”perusinfraan”. Kun yksittäinen puu tai puuryhmä kuolee, metsään myös pääsee valoa ja avautuu vapaata kasvutilaa. Pienet kitupuut ja uudet siementaimet alkavat kasvaa. Nousee uusi puusukupolvi. Metsä uudistuu.