Täydentävä lausunto ympäristövaliokunnalle kesähakkuista

Lausunto –

Koska eduskunnan ympäristövaliokunnan kesähakkuita koskevassa kuulemisessa aika loppui, puheenjohtaja pyysi vastauksia kansanedustajien kysymyksiin kirjallisesti. 
Kuva: Matti Peltonen

HE 30/2026 vp YmV

Täydentävä asiantuntijalausunto: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi metsälain, luonnonsuojelulain ja Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain muuttamisesta

Koska kuulemisessa aika loppui, puheenjohtaja pyysi vastauksia kirjallisesti.

Olisiko kokonaiskielto parempi kuin nyt esitetty kolmen kuukauden aika kolmelle metsätyypille?

Nyt esitetyt rajoituskohteet ovat vähäisiä, joten valtaosa linnunpesistä jää niiden ulkopuolelle.

Lisäksi esitetyt arvioinnin ja ennalta ehkäisyn toimet ovat paljon lintuja maastossa laskeneen näkökulmasta epärealistisia. Ympäristöhallinnon tietokannoissa ei lintutietoja ole kattavasti – niiden varaan ei voi laskea. Käytännössä tarvittaisiin aina maastokäynti lintuasiantuntijan kanssa.

Näistä syistä kokonaiskielto olisi linnuille parempi ja oikeudellisesti varmempi. Toinen vaihtoehto olisi lisätä kokonaan turvattuja metsätyyppejä (kuten rehevät sekametsät) ja tehdä muualla lintuasiantuntijan käyttö pakolliseksi.

Uusien ajourien ongelmat

Uuden ajouran tekeminen runsaslintuisen metsätyypin läpi on ongelmallista. Siinä voi tuhoutua pesiä ja tulla häiriötä. Huomattakoon, että vanhakin ajoura voi olla metsittynyt.

Vähimmäispinta-alojen ongelmat

Nyt turvattaisiin käytännössä vain kolme metsätyyppiä, joiden pinta-ala ei ole muutenkaan suuri. Niiden karsiminen pienialaisuuden perusteella olisi hyvin ongelmallista. Usein metsä muodostuu mosaiikkimaisista kuvioista. Silloin turvattaviksi säädetyt kohteet voisi kartalla pilkkoa pienialaisiin kuvioihin ja välttää näin niiden turvaamista.

Huomattakoon, että koko lakihankkeen tarkoitus on lintujen pesintöjen suojelu. Siihen metsälaikkujen pienialaisuus ei liity sen enempää kuin metsän maaperän koostumus.

Luonnonsuojelulain 82 §:n muuttamisen ongelmat

Kuten kuulemisessa todettiin, kotimaisesti on mahdollista säätää direktiiviä laajemmin.

Nyt esitetty malli koskee metsien lisäksi monenlaista muutakin toimintaa kuin metsätaloutta. Asian laajuutta ja kaikkia vaikutuksia ei ole kokonaisvaltaisesti selvitetty.

Pitäisikö isot haavat, lahopuut, kolopuut ja pystylahopuut säästää aina?

Kyllä. Tämä on tiedetty metsäalallakin jo vuosikymmeniä. Tämä olisi hyväksi lintujen lisäksi monille muillekin metsien uhanalaisille. Ohessa otteita metsänhoidon vapaaehtoisista suosituksista. Ne tukevat ajatusta säästää isot haavat, kolopuut sekä pystylahopuut. (Ne pitäisi säästää toki aina iästä riippumatta.)

Metsänhoidon suositukset sisältävät seuraavat ohjeet metsälintujen turvaamiseksi metsänkäsittelyssä (otteita):

• Metsälintujen huomioiminen leimikon suunnittelussa 
• Pyritään suunnittelemaan leimikot siten, että metsätilalla säilyisi myös varttunutta metsää. 
• Kosteat metsät on suositeltavaa rajata joko kokonaan hakkuiden ulkopuolelle tai käsitellään niitä jatkuvan kasvatuksen menetelmin. 
• Metsälintujen huomioiminen taimikonhoidossa 
• Säästetään koivun lisäksi muitakin lehtipuita, kuten haapaa, raitaa ja leppiä 
• Metsälintujen huomioiminen harvennushakkuissa 
• Säästetään kolopuut ja muut pesäpuut. 
• Säästetään kaikki lehtilahopuu ja osa havulahopuustosta. 
• Tehdään tekopökkelöitä. 
• Suunnitellaan tulevat säästöpuuryhmät ja jätetään ne harventamatta. Lintujen kannalta säästöpuuryhmät on hyvä sijoittaa kuvioiden reunoihin, joista niissä on yhteys varttuneempaan metsään.  

• Metsälintujen huomioiminen uudistushakkuussa 
• Valitaan säästöpuiksi myös isoja, läpimitaltaan yli 25 cm puita. 
• Säästetään kolopuut ja muut pesäpuut. 
• Säästetään ja varotaan pysty- ja maalahopuuta. 
• Jätetään yksittäisiä isoja säästöpuita tähystyspuiksi linnuille. 

• Metsälintujen huomioiminen jatkuvassa kasvatuksessa 
• Säästetään kolopuut ja muut pesäpuut. 
• Säästetään kaikki lehtilahopuu ja osa havulahopuusta. 
• Tehdään tekopökkelöitä. 

Seuraavat ohjeet säästöpuiden jättämisestä: 
Säästöpuiden valinta

• Säästöpuiksi kannattaa valita erityisesti järeitä ja vanhoja puuyksilöitä.
• Säästöpuiksi kannattaa valita myös kookkaita haapoja sekä, jaloja lehtipuita, raitoja, tervaleppiä, tuomia, pihlajia, kolopuita ja muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä
• Luontaisesti syntyneet kynä- ja vuorijalavat sekä metsäomenapuu ovat puuyksilöinä aina luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Säästöpuustoon on hyvä sisällyttää kaikkia hakkuualueella esiintyviä puulajeja.
• Säästöpuiden eloonjäännin mahdollisuuksia voidaan parantaa valitsemalla säästöpuiksi lehtipuita ja pituuteen nähden järeitä puuyksilöitä.
• Aiemmissa hakkuissa jätettyjä säästöpuita ei korjata pois myöhemmissä hakkuissa.
https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/saastopuiden-jattaminen/toteutus#section-2241

Samoin pölyttäjien vuoksi ohjeistetaan jättämään haapoja: 
Yleisimpiä, käytännössä kaikille metsätiloille soveltuvia, luonnonhoidon toimenpiteitä ovat:

• säästöpuuryhmien jättäminen hakkuissa
• monimuotoisuudelle arvokkaiden yksittäisten puiden, kuten haapojen ja raitojen, kasvattaminen sekä
• kuolleen puuston säästäminen ja lisääminen tekopökkelöillä.
https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/polyttajien-suosiminen-metsanhoidossa

Lisätietoja

• toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi
• monimuotoisuusasiantuntija Liisa Toopakka, p. 040 504 2989, liisa.toopakka@sll.fi

Ajankohtaista