Ohjaako öljy- ja tu­pak­ka­teol­li­suut­ta lobannut ajatushautomo Suomen kai­vos­sään­te­lyä?

Blogi

Fraser-instituutin taustalta löytyy niin öljy- ja tupakkateollisuuden lobbaamista kuin ilmastodenialismiakin. Kuinka paljon kyseisellä ajatushautomolla on vaikutusvaltaa Suomen kaivospolitiikassa, pohtii kaivosasiantuntija Anna Pulkka blogitekstissään.

Kuva: Janne (CC BY-SA 2.0)

Suomen kaivosviranomaiset ovat ottaneet tavaksi esitellä näkyvästi kanadalaisen Fraser-instituutin jokavuotista kyselyä, jossa selvitetään eri alueiden kaivos- ja malminetsintäinvestointien kokonaishoukuttelevuutta. Fraser-instituutin kyselyn tulokset ovat esimerkiksi olleet keskeisessä osassa kaivoslupaviranomainen tukesin kaivosryhmän vuosikatsauksissa ja ne ovat myös esiintyneet osana työ- ja elinkeinoministeriön kaivoslain uudistustyötä sekä valtion tutkimuslaistos GTK:n viestintää.

Toimittaja ja tietokirjailija Elina Grundström kuvaa Malminetsijät-kirjassaan (2016) Fraser-instituutin kyselyä seuraavasti:

”Fraserin kaivostutkimus on poliittisille ajatushautomoille tyypillistä vaikuttamistyötä, jonka avulla lobataan milloin minkäkin maan tai maakunnan päättäjiä ymmärtämään, että heidän pitäisi helpottaa kaivosyhtiöiden työtä. Kyselyä alettiin tehdä vuonna 1997, kun kanadalaiset kaivosyhtiöt valittivat, että maakunnat rajoittavat niiden toimintaa. Myöhemmin tutkimus laajennettiin muualle maailmaan.”

Grundströmin mukaan instituutti “kannattaa vapaakauppaa, vastustaa kaikenlaista sääntelyä ja kampanjoi aggressiivisesti minimipalkan poistamisen puolesta.” Fraser-instituuttia on Grundströmin mukaan moitittu muun muassa tupakoinnin ja ilmastonmuutoksen vaikutusten vähättelystä laitoksen tutkimusraporteissa. Instituutin toiminnan suurimpana rahoittajana toimivat pahamaineiset Kochin veljekset.

Öljybisneksen lisäksi Kochin veljillä on liiketoimintaa muun muassa mineraaliteollisuuden parissa. Kochin veljesten yhtiö rahoittaa ilmastodenialismia ja yhtiölle vuosien varrella kertynyt ympäristörikkomusten lista on ennätyksellisen pitkä. Huffington Postin mukaan Fraser-instituutti on saattanut vaikuttaa Kanadan ympäristöpolitiikkaan.

Fraser-instituutin kysely

Fraser-instituutin kaivoskyselyssä vastaajia pyydetään arvioimaan noin 15 eri kaivospolitiikan osatekijää. Kaiva.fi -sivun mukaan “tutkimuksen kriteereinä ovat mm. politiikan ja lainsäädännön ennustettavuus, turvallisuus ja infrastruktuuri (…)”. Sivuston taustalla ovat muun muassa Kaivosteollisuus ry ja valtion tutkimuslaitos GTK. “Tutkimus” on harhaanjohtava kuvaus kyselyn luonteesta, sillä siihen saatiin esimerkiksi vuonna 2021 vain 290 kappaletta vastauksia 84 eri sijoituskohteesta. Keskimäärin yhtä sijoituskohdealuetta edusti tutkimuksessa siis vain noin kolme vastaajaa.

Grundström kuvaa kirjassaan Fraser-instituutin tekemän kyselyn sisältöä seuraavasti:

”Tutkimuksessa on 16 eri kohtaa, joissa selvitetään erityisesti vastaajien käsityksiä siitä, millaisia epävarmuuksia eri maiden toimintaympäristöihin liittyy. Onko siellä ärhäköitä alkuperäisasukkaita? Onko poliittisia riskejä, korruptiota tai turvallisuusuhkia? Muuttuuko kaivospolitiikka tai verotus tiuhaan? Saako malminetsijä varmasti pitää mitä löytää? Täytyykö hänen jännittää, että hän voi menettää esiintymänsä esimerkiksi luonnonsuojelun tai arkeologisten kohteiden vuoksi?”

Kaivoskyselyn tuloksista uutisoidaan Suomessa vuosittain, mutta Fraser-instituuttiin ja sen tekemään kyselyyn liittyviä ongelmia ei mainita.

Tukes luomassa houkuttelevaa toimintaympäristöä

Tukesin toimintakulttuuri on suuntautunut luomaan malminetsintä- ja kaivosyhtiöille avoimet, ennakoitavat ja sujuvat lupaprosessit. Vuonna 2016 tukesin sivuilla kuvattiin, kuinka “Suomessa ei tunnetusti ‘varasteta’ kaivosoikeuksia muuttamalla lainsäädäntöä ennakoimattomasti”. Tukesin kaivosryhmän päällikkö on kertonut, että tukes myöntää malminetsintäluvat käytännössä kaikille niitä hakeville. Se jos mikä on ennakoitavaa. Suomessa on viime vuosina myönnetty keskimäärin noin 150 malminetsintälupaa per vuosi.

On huomionarvoista, että Suomen sijoitus on ollut Fraser-instituutin listalla mineraalipotentiaalin puolesta esimerkiksi tukesin 2020 vuosikatsauksen mukaan sijalla 21, kun taas kaivostoimijoille luotu toimintaympäristö on ollut indeksin kärjessä kolmantena. Tukes kirjoitti tuolloin ajankohtaiskatsauksessaan, että “toimintaympäristöön voidaan vaikuttaa ja siihen vaikuttavat oleellisesti mm. saatavilla olevat GTK:n tietoaineistot kallioperästä (sija 1) sekä kaivoslainsäädännön ennakoitavuus ja lupamenettelyjen sujuvuus”. Mineraalipotentiaalin ja toimintaympäristön yhteistuloksena Suomen kokonaishoukuttelevuus on rankattu listalla sijalle 10. Toisin sanoen Suomen viranomaisten ja lainsäädännön kaivosyhtiöille luoma toimintaympäristö nostaa Suomen Fraser-instituutin kärkeen – ei ensisijaisesti Suomen mineraalipotentiaali.

Vuoden 2017 englanniksi julkaistussa tukesin kaivosryhmän ajankohtaiskatsauksessa todetaan malminetsintä- ja kaivosyhtiöiden “ylistäneen” tukesin lupaprosesseja. Samana vuonna julkaistiin Suomessa luonnonvarojen taloustiedettä Helsingin yliopistossa tutkivan professori Tahvosen haastattelu, jossa professori kuvaa Suomen tehneen itsestään liian houkuttelevan kohdemaan. Tahvosen mukaan Suomi luovuttaa mineraaliesiintymänsä maailman käyttöön liian halvalla, mistä seuraa eräänlainen kultaryntäykseen verrattava, uusiutumattomien luonnonvarojen ryöstökäyttö.

Tukes toimii kaivoslakia uudistavan työ- ja elinkeinoministeriön ohjauksessa

Suomi ei ole aina ollut Fraser-instituutin kärjessä. Grundströmin mukaan Suomi oli Fraser-instituutin kyselyssä vuonna 2005 vielä sijalla 24, kun vuonna 2013 se oli noussut 1.sijalle. Grundström kirjoittaa Malminetsijät -kirjassa, että oma vaikutuksensa Suomen nousuun Fraserin kyselyssä on ollut epäilemättä myös vuoden 2011 kaivoslakiuudistuksella: “Uusi laki lisäsi kaivosalan sijoittajien luottamusta siihen, että Suomessa ei ole vaaraa menettää rahojaan kansalaisten, kuntapäättäjien tai luonnonsuojelijoiden vastustuksen vuoksi.”

GTK:n ja tukesin kaivosryhmän toiminta kuuluu työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) alaisuuteen. Ministeriö on jälleen epäonnistumassa kaivoslain uudistuksessa samaan tapaan kuin 2010-luvun alussa, jolloin lakia haluttiin muuttaa Talvivaaran ympäristökatastrofin seurauksena. Kaivosteollisuus on ollut molemmilla lain uudistuskerroilla vahvasti edustettuna lain valmistelussa. Suomen ympäristökeskus kertoi kaivoslakiluonnoksen arvioinnissaan viime syksynä, ettei lakiehdotus ole juurikaan parantamassa ympäristösuojelun asemaa, vaikka tämä kuului lakiuudistuksen kärkitavoitteisiin hallitusohjelmassa.

TEM viittaa Fraser-instituutin kyselyyn myös kaivoslakiehdotuksen perusteluissa, joissa arvioidaan kaivosteollisuuden investointivarmuuden heikentyvän, jos esimerkiksi lupien myöntämisen edellytyksiä tiukennetaan kaivoslaissa:

“Nyt ehdotettavat muutokset heikentävät olennaisesti lupaprosessin ennakoitavuutta ja sujuvuutta, mikä todennäköisesti johtaa Suomen kokonaishoukuttelevuuden heikkenemiseen kaivos ja malminetsintäinvestointien kohteena.”

On huolestuttavaa, että Fraser-instituutin kaltaisen tahon tuottamaa ja luotettavuudeltaan kyseenalaista kyselyä pidetään tällaisessa arvossa Suomen kaivosteollisuuden parissa työskentelevien viranomaisorganisaatioiden keskuudessa.

Anna Pulkka

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton kaivoskoordinaattori

Lisätietoja

Kaivoskoordinaattori
Anna Pulkka

Ajankohtaista