Luonnonsuojeluliiton lausunto ympäristörikoslainsäädännön uudistamisesta

YmV HE 157/2026 vp

Luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi HE 157/2026 vp ja esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa.

Yleisesti esityksestä

Hallituksen esityksellä HE 157/2026 vp. on tarkoitus panna kansallisesti täytäntöön uuden ympäristörikosdirektiivin velvoitteet. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1203 ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin ja direktiivien 2008/99/EY ja 2009/123/EY korvaamisesta (jäljempänä ympäristörikosdirektiivi) on ollut määrä täytäntöönpanna 21.5.2026.  Luonnonsuojeluliitto pitää täytäntöönpanon loppuun saattamista tarpeellisena sekä esitystä laajalti perusteltuna ja kannatettavana. 

Ympäristörikosdirektiivin taustalla niin komission kuin kansallisellakin tasolla tunnistetut haasteet kuten tutkittujen ja tuomittujen ympäristörikosten vähäisyys, seuraamusten vähäisyys sekä ympäristörikosten järjestelmällinen ylikansallinen yhteistyö tulee ottaa huomioon esityksen täytäntöönpanon riittävyyden arvioinnissa. Yhteiskunnallisesti katsottuna tulisi olla ympäristöoikeuden tavoitteellisuus ja koherenttius huomioiden selvää, että ympäristörikollisen toiminnan ei tulisi olla taloudellisesti kannattavaa, eikä vähäisellä kiinnijäämisriskillä tai seurauksilla tule ylläpitää rikosoikeudellistä järjestelmää, jolla ei ole riittäviä tavoitteita puoltavia preventiivisiä lähtökohtia. Luonnonsuojeluliitto katsoo, että esitetty ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskeva esitys on oikeasuuntainen asettamaan enenemissä määrin vastuuta ympäristöä muuttaville tai pilaaville toimijoille. Sääntelyllä on myös kansalaisiin kohdistuvia vaikutuksia, ja sitä voidaan pitää avauksena ympäristörikollisuuden hyväksyttävyyden vähentämiseen yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

Ympäristörikokset vaikuttavat yhteiskunnan eri tasoilla niin ympäristön tilaan, kansalaisten turvalliseen ja terveelliseen elinympäristöön, kuntien talouteen, elinkeinoelämän ja markkinoiden toimivuuteen sekä esimerkiksi kansainvälisiin velvoitteisiin. Esityksellä voidaan katsoa toteutettavan ympäristöperusoikeutta (PL 20 §) julkisen vallan vastuusta turvata jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Ympäristörikossääntelyn laajentamisessa voidaan nähdä suuri tarve tasapainon löytämiseen sääntelyn perustuslaillisten edellytysten täyttymisessä, tavoitteiden toteuttamisessa ja toimintaympäristön riittävän vakauden ja ennakoitavuuden löytämisessä ympäristörikollisuuden torjunnassa. 

Uudet kriminalisoinnit ja seuraamukset

Hallituksen esityksessä ehdotetaan useita uusia ympäristörikoksia koskevia rangaistussäännöksiä, joita luonnonsuojeluliitto pitää kannatettavana. Esityksessä voidaan pitää oikeudellisesti perusteltuna muun ohella ympäristön tuhoamisen ja vahingon aiheuttamisen elinympäristölle kriminalisointia. Lisäksi toiminnan, jolla voi olla merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, tulee olla rikosoikeudellisen tarkastelun alla, mikäli toimia toteutetaan ilman lupaa tai toiminta ei vaatisi lupaa. 

Luonnonsuojeluliitto pitää esitettyjä uusia kriminalisointeja ja seuraamusten tiukentamisia perusteltuina ja edellytyksenä tehokkaalle preventiiviselle ympäristönsuojelun jälkikäteiselle seuraamusjärjestelmälle. Esitetyt muutokset koskien yhteisösakon korotuksia sekä myös lisäseuraamuksia poissulkeminen tarjouskilpailusta julkisissa hankinnoissa ympäristörikoksen takia ovat kannatettavia, ja viestivät yhteiskuntaan ympäristönsuojelun tärkeästä asemasta niin kansalaisten kuin liiketoiminnan näkökulmasta. 

Luonnonsuojeluliitto kiinnittää kuitenkin erityistä huomiota jatkovalmistelussa esityksessäkin esiin nostettuun siitä, että kansallinen sääntely ei kaikilta osin vastaa ympäristörikosdirektiivin 3 artiklan 2 kohdan n alakohtaa.

Syyteoikeuden vanhentuminen (rikoslain 8 luvun 1 §:n 4 momentti)

Ympäristörikollisuus on myös piilorikollisuutta, joka ei tule viranomaisten tietoon ajoissa. Lyhyt vanhentumisaika yhdistettynä rikoksen myöhäiseen ilmituloon voivat usein käytännössä johtaa siihen, että syyteoikeus ehtii vanhentua ennen kuin rikos edes havaitaan. Kansalaisilla ja viranomaisilla on myös tietoaukkoja ympäristörikosten tekomuodoista, mikä osaltaan estää tehokasta vastuun toteuttamista, ennallistamista ja jälkikäteistä vastuuta. Syyteoikeus saattaa ehtiä vanhentua myös viranomaisten resurssien puutteen takia viivästyneen selvittämisen, valvonnan ja esitutkinnan haasteiden takia. Rikoslain syyteoikeuden vanhentumisen ajat lasketaan rikoksen tekopäivästä. Tämä on ongelmallista ympäristörikosten luonteen takia, mikäli ympäristölle aiheuttettua vahinkoa ei saada pysäytettyä, vastuutahoa selvitettyä ja ympäristön tilaa ennallistettua. Ympäristörikosdrektiivin johdanto-osan kappaleessa 50 viitataan siihen, että vanhentumisaika voisi alkaa kulua rikoksen havaitsemishetkestä eikä tekohetkestä. Luonnonsuojeluliitto esittää sääntelyn kehittämistä ja vanhentumisen alkamisen siirtämistä havaitsemishetkeen. Tämä tulisi ottaa esityksessä tai jatkovalmistelussa huomioon.

Yhteisösakon asteikko (rikoslain 9 luvun 5 §) ja pakoterikoksia koskevan yhteisösakon asteikko (rikoslain 46 luvun 13 §)

Ympäristörikollisuus on myös talousrikollisuutta, jossa arvioidaan rikoksella saatavan taloudellisen hyödyn suhdetta kiinnijäämisriskiin sekä rikoksesta aiheutuvaan taloudelliseen ja muuhun haittaan. Ympäristörikosten seuraamusjärjestelmän tulee olla siten vaikuttava ja tehokas, että se estäisi ympäristörikosten tekoa myös taloudelliselta näkökulmalta. Luonnonsuojeluliitto pitää esityksen suuntaa seuraamusten ja yhteisösakon korottamisesta kannatettavana. Esityksessä on tunnistettu, että oikeushenkilöiden taloudellinen asema vaihtelee ja taloudelliselta suorituskyvyltään erittäin vahvojen oikeushenkilöiden voidaan vastaavasti edellyttää kantavan korostuneenpaa vastuuta toiminnan lainmukaisuudesta. Luonnonsuojeluliitto katsoo perustelluksi säätää rikoksia varten yleinen oikeushenkilöiden yhteisösakon perusasteikko (1 momentti) ja lisäksi erittäin suuria oikeushenkilöitä koskeva huomattavasti ankarampi asteikko (uusi 2 momentti). 

Ympäristöhallinnon ja rikosprosessin toimijoiden resurssit ja koulutustarpeet

Ympäristörikosoikeus läpileikkaa ympäristölakeja sekä kattaa useita rikosnimikkeitä, joiden tunnusmerkistöjen täyttymisessä tulee vielä kaiken ohella ottaa huomioon, mitä lupamääräykset kattavat sekä millaisia tietoja toiminnasta on annettu lupaharkinnan tai viranomaisyhteistyön yhteydessä. Ympäristöoikeuden säännösten kanssa työskentelevät kantavat jatkuvasti laajentuvaa vastuuta sääntelyn tuntemisesta osana toimintaa niin toiminnanharjoittajien, viranomaisten kuin muidenkin toimijoiden osalta, mitä säännösmuutostarpeet osaltaan osoittavat. Luonnonsuojeluliiton käsityksen mukaan tätä näkökulmaa ja ympäristödirektiivin 17 ja 18 artiklan täytäntöönpanoa ei ole riittävästi huomioitu esityksessä, sillä resurssien kasvattamisen tarvetta ympäristöhallintoon, poliisille, syyttäjälaitokselle tai tuomioistuimille ei osoiteta esityksessä. Ympäristödirektiivin 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava riittävät resurssit ja 18 artiklan mukaan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet riittävän koulutuksen varmistaminen. Tältä osin ympäristödirektiivin täytäntöönpanossa on luonnonsuojeluliiton näkemyksen mukaan korjattavaa. Tämä nähdään suurena epäkohtana, joka tulisi esityksessä tai vähintään jatkovalmistelussa huomioida kaikkien oikeusturvan takaamisen näkökulmasta.

Yhteenveto

Luonnonsuojeluliitto pitää esitystä pääosin oikeudellisesti perusteltuna ja muutoksia tarpeellisina ympäristönsuojelun näkökulmasta. Ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanon loppuunsaattamista on kuitenkin tarpeen täydentää esityksestäkin ilmi käyvien selvitystarpeiden ja puutteiden osalta, koskien muun muassa syyteoikeuden vanhenemista sekä resurssien ja koulutuksen varmistamista.

Lisätietoja: Satu Keski-Lusa, ympäristöoikeuden asiantuntija, satu.keski-lusa@sll.fi