Luonnonsuojeluliiton lausunto: Hallituksen esitys eduskunnalle ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi 

HE 157/2026 vp LaV

Hallituksen esitys eduskunnalle ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi

Luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi HE 157/2026 vp ja esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa.

Yleisesti esityksestä

Hallituksen esityksellä on tarkoitus panna kansallisesti täytäntöön uuden ympäristörikosdirektiivin velvoitteet. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1203 ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin ja direktiivien 2008/99/EY ja 2009/123/EY korvaamisesta (jäljempänä ympäristörikosdirektiivi) on ollut määrä täytäntöönpanna 21.5.2026.  Luonnonsuojeluliitto pitää täytäntöönpanon loppuun saattamista tarpeellisena sekä esitystä laajalti perusteltuna ja kannatettavana. 

Ympäristörikokset vaikuttavat yhteiskunnan eri tasoilla niin ympäristön tilaan, kansalaisten turvalliseen ja terveelliseen elinympäristöön, kuntien talouteen, elinkeinoelämän ja markkinoiden toimivuuteen sekä esimerkiksi kansainvälisiin velvoitteisiin. Esityksellä voidaan katsoa toteutettavan ympäristöperusoikeutta (PL 731/1999,  20 §) julkisen vallan vastuusta turvata jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Ympäristörikossääntelyn laajentamisessa voidaan nähdä suuri tarve tasapainon löytämiseen sääntelyn perustuslaillisten edellytysten täyttymisessä, tavoitteiden toteuttamisessa ja toimintaympäristön riittävän vakauden ja ennakoitavuuden löytämisessä ympäristörikollisuuden torjunnassa. 

Uudet kriminalisoinnit ja seuraamukset

Hallituksen esityksessä ehdotetaan useita uusia ympäristörikoksia koskevia rangaistussäännöksiä, joita luonnonsuojeluliitto pitää kannatettavana. Esityksessä voidaan pitää oikeudellisesti perusteltuna muun ohella ympäristön tuhoamisen ja vahingon aiheuttamisen elinympäristölle kriminalisointia. Lisäksi toiminnan, jolla voi olla merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, tulee olla rikosoikeudellisen tarkastelun alla, mikäli toimia toteutetaan ilman lupaa tai toiminta ei vaatisi lupaa.

Uusi ympäristön turmelemisen 4 momentti (YVA-hankkeet)

Ehdotettava rikoslain 48 luvun 1 § 4 momentti säätää rangaistavaksi ympäristön muuttamiseen ryhtymisen ilman lupaa ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (YVA-laki, 252/2017) soveltamisalaan kuuluvan hankkeen toteuttamiseksi. Säännöksessä edellytetään tarkoitustahallisuutta hankkeen toteuttamisen suhteen.

Esityksen mukaan rangaistavuuden edellytyksenä olisi, että tekijä ryhtyy tekoon toteuttaakseen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) 2 §:n 10 kohdassa tarkoitetun hankkeen tai hankkeen muutoksen, johon sovelletaan mainittua lakia sen 3 §:n mukaisesti. Edellytyksenä olisi niin ikään, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen rinnastettavaa muuttumista. Kriminalisointi koskisi YVA-lain hankeluettelon mukaisia hankkeita, sekä yksittäistapauksellisen harkinnan mukaan arviointimenettelyä edellyttäviä hankkeita. YVA-lain 3 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, YVA-lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Vallitsevan hallintokäytännön ja oikeuskäytännön perusteella voidaan katsoa, että kynnys yksittäistapaukselliselle YVA-menettelyn soveltamiselle on melko korkea, jolloin rikosoikeudellisesta näkökulmasta kriminalisointi myös harkinnanvaraisille tilanteille on perusteltu. YVA-menettely tulee kyseeseen merkittävien ympäristövaikutusten arvioimiseksi, ja asian arvioimiseksi on saatavissa päätös viranomaisesta, jolloin hankkeeseen tai suunnitelmaan ryhtyvällä on mahdollisuus varmistua toiminta lainmukaisuudesta epäselvissä tilanteissa etukäteen viranomaisen ratkaisulla. Tähän tulee varata resursseja. Voidaan pitää perusteltuna, että vastuullinen toimija on selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista.

Luonnonsuojeluliitto pitää sääntelyä perusteltuna ja välttämättömänä direktiivin täytäntöönpanemiseksi.

Luontodirektiivin ja lintudirektiivin asettaman suojelun puutteet 

Luonnonsuojeluliitto kiinnittää kuitenkin erityistä huomiota jatkovalmistelussa esityksessäkin esiin nostettuun täytäntöönpanon ongelmaan, että kansallinen sääntely ei kaikilta osin vastaa ympäristörikosdirektiivin 3 artiklan 2 kohdan n alakohtaa.

Luonnonsuojelun näkökulmasta kyse on laittomasta ja tahallisesta lintudirektiivin (2009/147/EY) ja luontodirektiivin (92/43/ETY) suojeltujen lajien tappamisen ja muiden laittomien menettelyjen kriminalisoinnista.

Täytäntönpantava ympäristörikosdirektiivi kattaa myös luontodirektiivin liitteessä V luetellut lajit, jos mainitussa liitteessä lueteltuihin lajeihin sovelletaan samoja toimenpiteitä kuin liitteessä IV lueteltuihin lajeihin. Samoin lintudirektiivin osalta ympäristörikosdirektiivi viittaa kaikkien lintulajien suojeluun sekä tiukkaan suojelujärjestelmään. 

Ympäristörikossääntely on Suomessa luonteeltaan blankosääntelyä ja hallintoaksessorista, jolloin rangaistavan menettelyn ala määräytyy rangaistussäännöksen ja niiden aineellisten säännösten mukaisesti, joihin rangaistussäännöksessä viitataan. Jotta teko olisi rangaistava, sen on oltava aineellisen lainsäädännön vastainen eikä siten pelkkä direktiivin kriminalisointivelvoite ole riittävä. Näin ollen aineellisoikeudellisessa sääntelyssä olevat puutteet heijastuvat rikosoikeudelliseen vastuuseen, ja siten heikentävät direktiivin tehokasta täytäntöönpanoa ja muodostavat sääntelyaukon.

Luonnonsuojeluliiton näkemyksen mukaan ympäristödirektiivin täytäntöönpanossa tulisi ottaa toinen linja, joka suojelisi laajemmin luontodirektiivin liitteen V lajit samoin kuin IV lajit. Esitys toteaa, että Suomessa mihinkään liitteen V lajiin ei sovelleta kaikkia samoja toimenpiteitä kuin liitteen IV lajeihin eli ei luonnonsuojelulain, metsästyslain eikä kalastuslain nojalla. Tästä seuraa, että suppean tulkinnan mukaan kriminalisointivelvoite ei Suomessa ulotu liitteen V lajeihin lainkaan, eikä lainsäädäntömuutoksia tältä osin tarvita. 

Luonnonsuojeluliitto huomauttaa että direktiivi asettaa vähimmäisvelvoitteita ja täytäntöönpanossa tulee varmistaa direktiivin tavoitteiden samoin kuin luonto- ja lintudirektiivin tehokas toteuttaminen.

Soveltamisalan laajentaminen

Ehdotettavassa uudessa rikoslain 48 luvun 8 §:ssä ja sitä vastaavassa uudessa rikoslain 48 a luvun 4 b §:ssä säädettäisiin ensinnäkin siitä, että ilman lupaa toimimiseen rinnastettaisiin mainituissa luvuissa toimiminen sellaisen toimivaltaisen viranomaisen myöntämän luvan nojalla, jota haettaessa lupaviranomaista on erehdytetty luvan myöntämisen kannalta olennaisista seikoista, lahjottu tai pakotettu tai luvan nojalla, joka ilmeisellä ja olennaisella tavalla rikkoo asiaankuuluvia aineellisoikeudellisia vaatimuksia. Esimerkiksi ympäristönsuojelulaissa säädetään maaperän ja pohjaveden pilaamiskielloista jotka ovat luvanmyöntämisesteitä ja siten sellaisia kieltoja jotka lupavaiheessa tulee lupamääräyksillä tai toiminnan sijoittamisella estää. Tilanne voisi olla luvanmukaisesta toiminnasta, jossa on asetettu lupamääräyksissä pohjaveden seurantavelvoite ja toiminnanharjoittaja huomaa selvän pohjaveden pilaantumisen vaaran ja tällöin toimintaa jatkaessaan sekä jättämällä ilmoittamatta asiasta valvovalle viranomaiselle voisi rikosoikeudelliset seuraamukset tulla kyseeseen.  Luonnonsuojeluliiton näkemyksen säännös on tarpeellinen ympäristönsuojelun näkökulmasta ja edellyttää sitä valppautta ympäristöpäästöistä, mitä toiminnanharjoittajilta voidaan kohtuudella edellyttää. 

Syyteoikeuden vanhentuminen (rikoslain 8 luvun 1 §:n 4 momentti)

Ympäristörikollisuus on myös piilorikollisuutta, joka ei tule viranomaisten tietoon ajoissa. Lyhyt vanhentumisaika yhdistettynä rikoksen myöhäiseen ilmituloon voivat usein käytännössä johtaa siihen, että syyteoikeus ehtii vanhentua ennen kuin rikos edes havaitaan. Kansalaisilla ja viranomaisilla on myös tietoaukkoja ympäristörikosten tekomuodoista, mikä osaltaan estää tehokasta vastuun toteuttamista, ennallistamista ja jälkikäteistä vastuuta. Syyteoikeus saattaa ehtiä vanhentua myös viranomaisten resurssien puutteen takia viivästyneen selvittämisen, valvonnan ja esitutkinnan haasteiden takia. Rikoslain syyteoikeuden vanhentumisen ajat lasketaan rikoksen tekopäivästä. Tämä on ongelmallista ympäristörikosten luonteen takia, mikäli ympäristölle aiheuttettua vahinkoa ei saada pysäytettyä, vastuutahoa selvitettyä ja ympäristön tilaa ennallistettua. Ympäristörikosdrektiivin johdanto-osan kappaleessa 50 viitataan siihen, että vanhentumisaika voisi alkaa kulua rikoksen havaitsemishetkestä eikä tekohetkestä. 

Myös syyttäjälaitos on lausunnossaan ehdottanut, että “niiden rikosten osalta, joiden syyteoikeuden vanhentumisaikaa on pidennetty säännönmukaisesta, myös rangaistuksen tuomitsemisen vanhentumisaikaa pidennettäisiin vastaavasti siten, että syyteoikeuden vanhentumisaika olisi tosiasiallisesti kymmenen vuotta.”

Luonnonsuojeluliitto esittää sääntelyn kehittämistä ja vanhentumisen alkamisen siirtämistä havaitsemishetkeen sekä rangaistuksen tuomitsemisen vanhentumisajan pidentämistä. Tämä tulisi ottaa esityksessä ja jatkovalmistelussa huomioon.

Ympäristöhallinnon ja rikosprosessin toimijoiden resurssit ja koulutustarpeet

Ympäristörikosoikeus läpileikkaa ympäristölakeja sekä kattaa useita rikosnimikkeitä, joiden tunnusmerkistöjen täyttymisessä tulee vielä kaiken ohella ottaa huomioon, mitä lupamääräykset kattavat sekä millaisia tietoja toiminnasta on annettu lupaharkinnan tai viranomaisyhteistyön yhteydessä. Ympäristöoikeuden säännösten kanssa työskentelevät kantavat jatkuvasti laajentuvaa vastuuta sääntelyn tuntemisesta osana toimintaa niin toiminnanharjoittajien, viranomaisten kuin muidenkin toimijoiden osalta, mitä säännösmuutostarpeet osaltaan osoittavat. Luonnonsuojeluliiton käsityksen mukaan tätä näkökulmaa ja ympäristödirektiivin 17 ja 18 artiklan täytäntöönpanoa ei ole riittävästi huomioitu esityksessä, sillä resurssien kasvattamisen tarvetta ympäristöhallintoon, poliisille, syyttäjälaitokselle tai tuomioistuimille ei osoiteta esityksessä. Ympäristödirektiivin 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava riittävät resurssit ja 18 artiklan mukaan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet riittävän koulutuksen varmistaminen. Tältä osin ympäristödirektiivin täytäntöönpanossa on luonnonsuojeluliiton näkemyksen mukaan korjattavaa. Tämä nähdään suurena epäkohtana, joka tulisi esityksessä tai vähintään jatkovalmistelussa huomioida kaikkien oikeusturvan takaamisen näkökulmasta.

Yhteenveto

Luonnonsuojeluliitto pitää esitystä pääosin oikeudellisesti perusteltuna ja muutoksia tarpeellisina ympäristönsuojelun näkökulmasta. Ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanon loppuunsaattamista on kuitenkin tarpeen täydentää esityksestäkin ilmi käyvien selvitystarpeiden ja puutteiden osalta, koskien muun muassa syyteoikeuden vanhenemista sekä resurssien ja koulutuksen varmistamista.

Lisätietoja:

Satu Keski-Lusa, Ympäristöoikeuden asiantuntija, P. +358 44 4914 756, satu.keski-lusa@sll.fi