Luonnonsuojeluliiton lausunto lakiesityksestä maatuulivoimaloiden purkamisesta ja purkuvakuuksista

Ympäristöministeriö vp
Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi käytöstä poistetun maatuulivoimalan purkamisesta ja purkuvakuudesta sekä laiksi rakentamislain muuttamisesta

Suomen luonnonsuojeluliitto pitää lakiesitystä käytöstä poistetun maatuulivoimalan purkamisesta ja purkuvakuudesta sekä laiksi rakentamislain muuttamisesta tärkeänä lainsäädännön lisänä tuulivoiman rakentamisen säätelyyn. Purkamisvastuun selkeyttäminen hyvin valmistellulla lainsäädännöllä on perusteltu lähtökohta ympäristön kannalta kestävän tuulivoimarakentamisen mahdollistamiseksi ja selkiyttää maanomistajan asemaa tilanteessa, jossa tuulivoiman purkaminen on kirjavien maanomistajan ja voimayhtiön kahdenvälisten sopimuksien varassa.

Suomessa tuulivoimaa on rakennettu ja tullaan rakentamaan laajasti metsätalouskäytössä aiemmin olleella maalla, joka muilta kuin tiestön ja voimala-alueiden osalta säilyy edelleen metsämaana. Tämän takia se ei ole verrannollista esimerkiksi kaupunkien yleiskaava-alueilla tulevaa toimintaan verrattuna, ja käyttötarkoitus tulee palauttaa lakiehdotuksen mukaisesti. Entisen metsämaan ollessa kyseessä uudelleenistutuksen ympäröivän metsätyypin mukaisesti tulisi sisältyä velvoitteeseen. Tuulivoiman rakentamisen yhteydessä kaivetun tieojaston osittainen ennallistaminen tukkimalla tulisi sisällyttää purkuvelvoitteeseen ainakin turvemailla ja happamilla sulfaattimailla sekä mustaliuskeen esiintymisalueilla, sekä alueilla joissa on havaittu lisääntyviä tulva- tai kuivuustapahtumia.

On tärkeää, että purkuvelvoitteelle asetetaan määräaika. On edelleen tärkeää, että kunnan suuntaan on purkamislupavelvoite, jotta viranomainen pystyy toteamaan menettelytavat oikeiksi ja riittäviksi. Esityksessä tuulivoimalan purkamisvelvollisuus on sidottu käytöstä poistettuihin voimaloihin eli voimaloiden tosiasialliseen käyttöön. Maanomistajan näkökulmasta tärkeää olisi tunnustaa purkamisvelvoitteen kytkeminen myös vuokra-/käyttöoikeussopimuksen voimassaoloaikaan, mikä on ehdotuksessa sivuutettu. Maanomistajan oikeuksiin tulisi kuulua, että mikäli jatko-optiosta ei ole sovittu ja sitä ei maanomistajan toimesta haluta käyttää (ellei sopimuksessa ole optio-oikeutta ilman maanomistajan oikeutta päättää option käytöstä, minkä ei tulisi olla mahdollista), perustettu tuulivoimala myös puretaan maanvuokrasopimuksen umpeutuessa.

On tärkeää, että tuulivoimalle määrätään purkuvakuuksia, jolloin tuulivoimayhtiön mennessä konkurssiin tai lopettaessa toimintansa ei purkamisvastuu tai siihen osoitettu pääoma katoa.

Rakentamislakiin ehdotettavan uuden maatuulivoimalan purkamislupaa koskevan 56 b §:n mukaan purkamisluvan hakijan olisi selvitettävä voimalan perustusten purkamisen vaikutukset ympäristöön ja keinot, joilla haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää. Tässä kohtaa selkeimpänä vaikutuksen vähentämisen keinona on tukkia rakennuspaikalta lähteviä ojia vaikutusten leviämisen estämiseksi ennen muun työn tekemistä. Ojituksen haittojen eli vesistövaikutusten vähentämisen tarkastelu voimalan purun yhteydessä tulisi sisällyttää vähintään ohjeistukseen mutta mielellään rakentamislain pykälään 56 b.

Lakiehdotuksessa vaikutuksia valumavesiin ei ole otettu kattavasti huomioon. Laajat tuulivoiman vuoksi toteutetut ojitukset hidastavat Suomen vesienhoidon tavoitteena olevaa pintavesien hyvän tilan saavuttamista, kun samaan aikaan toisaalla vesistövaikutuksia pyritään vähentämään mm. ennallistamalla metsäojitusta. Jo toteutettujen tuulivoima-alueiden tiestön rakentamiseen ei luvituksessa aina ole vaadittu vesienpidätys- tai kiintoaines- ja ravinnepäästöjä ehkäiseviä rakenteita, koska tuulivoima-alueiden teiden rakentamisen massanvaihtojen ja tieojituksen vaikutuksia ei ole tunnistettu tai riittävän tarkkoja toteutussuunnitelmia ei ole vaadittu. Toteutunut raskaan liikenteen tiestö, jossa massanvaihtoa on tehty laajasti, tienvarren ojitussyvyys on suuri ja tuulivoimalalapojen kuljettamiseksi puusto on hakattu kymmenien metrien säteellä tiestä erityisesti mutkissa ja risteysalueilla aiheuttaa vesistövaikutuksia. Toteutuneilla tuulivoima-alueilla on jopa kymmeniä ojakilometrejä, joiden tuloksena on tämän käytännössä uudisojitetun alueen pohjaveden pinnan laskua, josta turvemailla, happamilla sulfaattimailla tai mustaliuskealueilla voi aiheutua ravinne- ja kiintoaineskuormituksen lisäksi eliöstön tappavaa vesien happamoitumista sekä raudan ja raskasmetallien vesistöpäästöjä. Jo toteutetuilla kohteilla on havaittu valunnan äärevöitymisestä tuulivoimaojituksen vuoksi johtuvaa tulvimista alapuolisilla valuma-alueilla, myös taajama-alueella. Metsämaiden ojitus lisää myös jo ilmastonmuutoksen myötä lisääntynyttä peltojen kuivuusongelmaa erityisesti länsirannikolla. Potentiaalisesti suurien työmaa-aikaisten päästöjen vuoksi lakiesityksessä tulee purkamisen yhteydessä vaatia raskaan kaluston tiestön ojitusten vähentämistä ja muun ojituksen ennallistamista, erityisesti aiemmin mainituilla maannostyypeillä ja mikäli on todettu ongelma- alueita.

Ehdotuksen kaltaista lainsäädäntöä tulee jatkossa lisätä koskemaan myös metsämaalle rakennettavaa teollisen kokoluokan aurinkoenergiaa, jonka elinkaari on lähtökohtaisesti rajallinen ja alueista tehty maanomistajan ja voimayhtiön välisiä vuokrasopimuksia. Suurten aurinkovoimaloiden kohdalla maankäyttö on tuulivoimaa intensiivisempää ja täten ongelmallisempaa vesisen tilan, hydrologian sekä lajien ja elinympäristöjen kannalta.

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/7272/2024

Lisätietoja

Anna Soirinsuo, Itämeri- ja vesiasiantuntija, 045 7885 3125, anna.soirinsuo@sll.fi