Luonnonsuojeluliiton lausunto ympäristönsuojelulain muuttamisesta

Lausunto –

Ilmanlaatudirektiivi johtaa ympäristönsuojelulain päivitykseen. Luonnonsuojeluliito esitti vielä seurantoihin tehostustoimia lausunnossa eduskunnan ympäristövaliokunnalle.
Savolaista järvimaisemaa ylhäältä kuvattuna. Kuva: Juha Määttä/Vastavalo
Kuva: Juha Määttä/Vastavalo


HE 287/2026 vp YmV

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta

Uudistetussa ilmanlaatudirektiivissä asetetaan etusijalle EU:n kansalaisten terveys, kuten hallituksen esityksessä ympäristönsuojelulain (YSL) muutokseksi todetaan. Uudistetulla direktiivillä komissio sitoutuu parantamaan ilmanlaatua ja tarkistamaan unionin ilmanlaatunormeja, jotta ne vastaisivat paremmin Maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksia. Ilmanlaatunormien tarkistamisesta suhteessa WHO:n suosituksiin hyötyvät toki myös ekosysteemit ja etenkin niiden herkimmät lajit. Lisäksi keskimääräisen altistumisen seurannan laajentaminen typpidioksidin (NO2) näytteenotolla ja ammoniakin (NH3) sisällyttäminen supermittausasemilla mitattavien epäpuhtauksien pitoisuusseurantoihin on hyvä asia. Varsinkin ammoniakki vaikuttaa haitallisesti sammaliin ja havupuiden rungoilla kasvaviin epifyyttisiin jäkäliin jo erittäin pieninä pitoisuuksina (esim. UNECE ICP Vegetation Manual for modelling and mapping critical loads & levels, https://icpvegetation.ceh.ac.uk/get-involved/manuals/mapping-manual).

Direktiivin tarkoituksena on vahvistaa ilmanlaatua koskevia säännöksiä

saasteettomuustavoitteen saavuttamiseksi, jotta ilmanlaatu paranisi unionissa asteittain tasolle, jota ei enää parhaan käytettävissä olevan ja ajantasaisimman tieteellisen näytön perusteella pidetä haitallisena myöskään luonnon monimuotoisuudelle. Haluamme nostaa esille alla listatut asiat ehdotetusta YSL:n muutoksesta liittyen ilmansaastepitoisuuksien ja niiden vaikutusten seurantaan maaekosysteemeissä:

143 § Ympäristön tilan seuranta

Maaekosysteemeissä tapahtuvien ekologisten muutosten seurannat olisi järkevää keskittää yhteen, joko Suomen ympäristökeskukseen (SYKE) tai Lupa- ja valvontavirastoon (LVV). Nyt ainakin metsämailla tehtävät seurannat on jaettu käsittääksemme myös Luonnonvarakeskukselle. SYKE:lle tai LVV:lle tulee taata riittävät resurssit kaikkien seurantojen toteuttamiseksi.

Valtioneuvoston asetuksella tulee antaa tarkempia säännöksiä ympäristön tilan seurannan järjestämisestä, seurantamentelmistä ja niiden laatutavoitteista sekä seurantatietojen julkistamisesta ja toimittamisesta EU:lle. Esimerkiksi Kaukokulkeutumissopimuksen (UNECE CRLTAP) alaisilla ohjelmilla (ICP Forests ja ICP Vegetation) on manuaaleja, joita käytetään useissa EU-maissa metsä- ja niittyekosysteemien (esim. perinnebiotooppien) kasvillisuuden tilan seurannoissa mukaan lukien puiden rungoilla kasvavat epifyyttijäkälät (katso esim. https://www.icp-forests.net/monitoring-and-research/icp-forests-manual).

Niittyekosysteemien monet lajit ovat erityisen herkkiä alailmakehän kohonneille otsonipitoisuuksille (O3) sekä typpiyhdisteiden aiheuttamalla rehevöitymiselle, mikä puolustaa niittyekosysteemien ottamista mukaan seurantoihin.

Suomessa on päästökattodirektiivin mukaisia maaekosysteemien tilan seurantapaikkoja seitsemän, joista kolme on metsämailla ja neljä suomailla (Kansallisen ilmansuojeluohjelman 2030 toinen päivitys), kun taas makeiden pintavesien tilaa seurataan 23 paikalla. Lisäksi otsonikuormitusta mallinetaan neljällä seurantapaikalla. Niittyjen (perinnebiotooppien) sekä metsämailla sijaitsevien seurantapaikkojen lisääminen seurantaverkostoon on siis perusteltua. Vaikka ilmansaasteiden pitoisuudet ovat pääosin alhaiset Suomessa, altistuu etenkin Etelä-Suomen luonto myös saasteiden (mm. otsoni ja typpiyhdisteet) kaukokulkeutumalle sekä ilmassa olevien kohonneiden pitoisuuksien että yhdisteiden kohonneen kuiva- ja märkälaskeuman muodossa.

Seurannat tulee toistaa vuosittain etenkin otsonin haitallisten vaikutusten takia, sillä sääolot vaikuttavat siihen, minkä verran kasvit ottavat otsonia ilmasta. Otsonin kasvillisuusvaikutusten arviointi pelkän mallinnetun otsonikuorman perusteella ei ole riittävä seurantatoimi. Otsonin kasvillisuusvaikutuksia tulee arvioida myös näkyvien vaurioiden ja monimuotoisuuden muutosten perusteella. Se, että näkyviä vaurioita ei mahdollisesti ole tai että monimuotoisuuden muutokset eivät tulosten perusteella liity ilmansaasteisiin, on tärkeä tulos arvioitaessa ilmansaastepäästöjen alentamistoimia, ilmanlaatunormeja ja niiden vaikuttavuuttaa koko EU:n alueella.

147 b § Rajarvoihin liittyvän määräajan pidentäminen

Luonnonsuojeluliitto pitää esityksessä olevia viiden ja kymmenen vuoden pidennyksiä raja-arvojen saavuttamisen määräajoissa liian pitkinä.

Lisätietoja

FT Sirkku Manninen, Suomen luonnonsuojeluliiton edustaja ilmansuojelua käsittelevissä työryhmissä, shmanninen@gmail.com

Ajankohtaista