Luonnonsuojeluliiton lausunto ympäristöministeriölle sekä työ- ja elinkeinoministeriölle kiertotalouden strategisen ohjelman väliarvioinnista

VN/19386/2026

Lausuntopalvelun kysymykset: 

1. Mitkä ohjauskeinot ovat vaikuttavimpia ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi? 

Arvioinnin mukaan ohjelma on ollut relevantti ja hyödyllinen yhteistyön, osaamisen ja informaatio-ohjauksen vahvistamisessa, mutta vaikutukset määrällisiin tavoitteisiin ja investointeihin ovat jääneet rajallisiksi.Sääntely, verotus ja markkinoita ohjaavat taloudelliset instrumentit ovat edenneet hitaasti. Arvioinnin suosituksia ovat muun muassa strategisen ohjauksen vahvistaminen, taloudellisen ohjauksen kehittäminen, rahoituspolkujen rakentaminen, sääntelyn ja lupien parantaminen, hankintojen vahvistaminen, green dealin kehittäminen sekä seurannan parantaminen.

• Mitkä arvioinnin suosituksista ovat mielestänne tärkeimpiä seuraavassa vaiheessa ja miten konkretisoisitte niitä?
• Onko teillä näkemyksiä eri ohjauskeinojen toimivuudesta, esimerkkejä muista maista ja arvioita toteuttamiskelpoisuudesta?
• Miten täydentäisitte kiertotalousohjelman tavoitteita ja toimenpiteitä?

Kiertotalous on keskeinen keino vastata ilmastotavoitteisiin, turvata luonnon monimuotoisuutta, mutta myös vahvistaa huoltovarmuutta. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan kiertotalouden strategisen ohjelman tavoitteet ovat ajankohtaisia, mutta käytössä olevat ohjauskeinot eivät ole riittäneet saavuttamaan kiertotalouden määrällisiä tavoitteita.

Tärkeimpinä arvioinnin suosituksista Luonnonsuojeluliitto pitää taloudellisen ohjauksen kehittämistä sekä kiertotalouden nykyistä vahvempaa julkista rahoitusta, sääntelyä sekä kytkemistä julkisiin hankintoihin. Taloudellisia ohjauskeinoja tulisi kehittää siten, että ne ohjaavat vähentämään neitseellisten luonnonvarojen käyttöä ja lisäävät puolestaan uudelleenkäyttöä ja korjaamista. Tähän lukeutuu esimerkiksi ympäristölle haitallisten tukien poistamista ja ympäristön verotuksen lisäämistä. Myös sääntelyn tulee tukea tuotteiden materiaalitehokkuutta ja korjattavuutta ja edistää kierrätettyjen raaka-aineiden markkinoita.

Kiertotalouden tavoitteita tulee täydentää siten, että strategisen ohjelman ensisijaiseksi tavoitteeksi asetetaan luonnonvarojen kokonaiskulutuksen vähentäminen. Ohjelmassa tulisi asettaa määrällinen tavoite luonnonvarojen käytön vähentämiselle ja seurata tavoitteen toteutumista.

2. Miten Kiertotalouden green dealin puitteissa tehtävää yhteistyötä ja toimintamalleja voisi kehittää?

Arvioinnin mukaan green deal on onnistunut sitouttamaan toimijoita, mutta vapaaehtoisuuteen perustuva malli ei yksin riitä systeemiseen muutokseen. Lisäksi osallistujajoukkoa tulisi laajentaa erityisesti materiaali-intensiivisille toimialoille.

Vapaaehtoisilla toimilla, kuten kiertotalouden green dealilla, voidaan edistää ja kokeilla uusia toimintamalleja. Kiertotalouden green dealin kehittämisessä voisi selkeyttää sen roolia ja sen tulisi toimia täydentävänä välineenä sääntelyn ja taloudellisen ohjauskeinojen ohella. Kiertotalouden green dealin osallistujajoukkoon olisi erityisen tärkeää saada mukaan rakentamisen, teollisuuden, sekä kaivosalan toimijoita, joilla on merkittävä vaikutus luonnonvarojen materiaalivirtoihin. 

3. Mitä kiertotalouden rahoitusmalleja tai -ratkaisuja tulisi vahvistaa tai mitä uusia malleja tulisi kehittää?

Arviointi tunnistaa rahoituskuilun TKI-vaiheen ja teollisen mittakaavan investointien välillä.

• Mitkä ovat keskeisimpiä pullonkauloja kiertotalousinvestoinneissa, ja miten niitä tulisi ratkaista?
• Miten kiertotalouden edistämisen tulisi sisältyä tulevaan EU:n monivuotisen rahoituskehyksen kansalliseen ohjelmaan?

Suomen luonnonsuojeluliitto yhtyy arvioon siitä, että merkittävä pullonkaula kiertotaloudessa on TKI-vaiheen ja kaupallisen mittakaavan investointien välinen rahoituskuilu. Julkisen rahoituksen tulisi enemmän tukea teollisen mittakavan investointeja ja helpottaa markkinoille pääsyä. 

Rahoitusta tulee kohdentaa eityisesti hankkeisiin, jotka vähentävät luonnonvarojen kokonaiskäyttöä ja pidentävät tuotteiden käyttöikää. Julkisen rahoituksen ei tule tukea ratkaisuja, jotka ylläpitävät nykyistä korkeaa materiaalikulutusta ja aiheuttavat haittaa luonnon monimuotoisuudelle.

EU:n tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä kiertotalouden tulee olla yksi läpileikkaavista painopisteistä. Kansallisessa ohjelmassa rahoitusta tulee suunnata kiertotalouden infrastruktuurin kehittämiseen. 

4. Miten julkisia hankintoja tulisi ohjata nykyistä vahvemmin kiertotalousmarkkinoiden luomisessa?

Arviointi nostaa julkiset hankinnat yhdeksi tärkeäksi vipuvarreksi kysynnän synnyttämisessä ja ratkaisujen skaalaamisessa.

• Miten kiertotaloutta tukevia julkisia hankintoja tulisi edistää ja minkälainen ohjauskeinojen kokonaisuus olisi tässä tehokkain?
• Ovatko julkisille hankinnoille asetetut kiertotalous- ja kestävyyttä koskevat tavoitteet riittävän vaikuttavia, ja miten niiden toimeenpanoa tulisi vahvistaa (esim. ohjaus, kannustimet tai rahoitus)?

Suomen luonnonsuojeluliitto pitää julkisia hankintoja yhtenä vaikuttavimmista keinoista vauhdittaa kiertotalouden markkinoiden syntymistä. Julkisen sektorin tulee hyödyntää hankintavoimaansa kiertotalousmarkkinoiden kehittämisessä. Julkisten hankintojen avulla voidaan luoda kysyntää esimerkiksi korjauspalveluille ja muille kiertotalouden liiketoimintamalleille. Julkisten hankintojen tulee tukea luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Julkiset hankinnat voivat aiheuttaa myös suurta ekologista jalanjälkeä muissa maissa, ja tätä pitäisi enemmän selvittää.

Lisätietoja: Nelli Immonen, ilmastoasiantuntija, 045 7885 2037, nelli.immonen@sll.fi