Luonnonsuojeluliiton lausunto kansallisen ilmansuojeluohjelman 2030 toisesta päivityksestä

Kansallisen ilmansuojeluohjelman 2030 toinen päivitys

Asia: VN/27535/2026

Päivityksessä kuvataan ekosysteemiseurantojen nykytilanne. Etenkin maaekosysteemin seurannassa on suuria puutteita, jotka Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa nostaa kommentissaan esiin, jotta Suomi tekisi kansallisia toimia seurantojen parantamiseksi edes sille tasolle, jolla ne ovat olleet.

Luvussa 7.1. todetaan mm. seuraavasti :

“Otsonipitoisuuksien kehitys poikkeaa selvästi kaikista muista tässä tarkastelluista ilmansaasteista. Valtaosalla mittausasemista otsonipitoisuudet ovat pysyneet suurin piirtein ennallaan, ja kahdella asemalla on havaittu nouseva trendi (kuvio 12).”

“Otsonin pitkän ajan tavoite kasvillisuuden suojelemiseksi ylittyy Suomessa muutamalla mittausasemalla.”

Viitaten esimerkiksi edellä mainittuihin päivityksen kohtiin, pitää Suomen luonnonsuojeluliitto päivityksessä esitettyjä maaekosysteemiseurantoja puutteellisina. Seurantaverkostosta puuttuvat kokonaan niityt (perinnepiotoopit), joiden kasvilajeista useat ovat herkkiä alailmakehän kohonneille otsonipitoisuuksille. Havupuiden rungoilla kasvavat epifyyttijäkälät ovat puolestaan erityisen herkkiä typpilaskeumalle, mutta Luonnonvarakeskus (LUKE) ei seuraa epifyyttijäkälälajistoa, vaikka sitä varten on olemassa eurooppalainen standardi (EN 16413:2014 (Ambient air — Biomonitoring with lichens — Assessing epiphytic lichen diversity) ja UNECE:n CLRTAP-sopimukseen alaisen ICP Forests -seurantaohjelman manuaali. Sekä ICP Forests -seurantaohjelmalla että ICP Vegetation -seurantaohjelman otsonialaohjelmalla on lisäksi manuaaleja otsonivaurioiden havainnoimiseksi. Suomessa otsonin osalta seurataan ainoastaan mallinnettua kumulatiivista kuormitusta sen sijaan, että seurattaisiin kasvillisuusmuuttujia kuten esimerkiksi mahdollisia näkyviä vaurioita otsonille herkiksi tiedetyissä niittykasvilajeissa (tai viljelykasveissa). Suomen sijainti Euroopan pohjoislaidalla korostaa myös tarvetta tuottaa ajallisesti tiheää seurantadataa, jotta saadaan koko Euroopan kattavaa ja luotettavaa (vertailukelpoista) pitkäaikaisdataa toteutettujen päästövähennysten vaikutuksista. Tämä korostuu etenkin otsonin kohdalla, sillä otsonin vaikutukset riippuvat suuresti kunkin kasvukauden sääoloista. Suomen nykyistä ekosysteemiseurantaverkostoa ja siihen valittuja luontotyyppejä ja lajeja ei siis voi pitää tarkoituksenmukaisina kaikilta osin. Luvussa 8 todetaankin päästökattodirektiivin ekologisen vaikutuseurannan osalta, että “tulosten seurannan toteutuksesta johtuva voimakas vaihtelu estää jäsenmaiden ja biotooppien välisten vertailujen luotettavan analysoinnin.” Toivottavasti Euroopan komission toimet kansallisten seurantakäytäntöjen ja seurattujen muuttujien harmonisoimiseksi etenevät nopeasti, jotta sitä kautta tulee painetta ekosysteemiseurantojen parantamiseksi.

Lisätietoja: FT Sirkku Manninen, shmanninen@gmail.com

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Toimeksi saaneena

Tapani Veistola
toiminnajohtaja