Luonnonsuojeluliiton lausunto Itämeren lohi- ja meritaimenstrategiasta vuosille 2026–2038

VN/14354/2021

Ehdotus Lohi- ja meritaimenstrategiaksi Itämeren alueelle vuosiksi 2026- 2038

Suomen luonnonsuojeluliitto on osallistunut maa- ja metsätalousministeriön lohi- ja meritaimenstrategian uudistamisen seurantaryhmään. Päivitetyssä strategiassa on työryhmätyöskentelyn pohjalta nyt esityksiä, joihin strategiatyöryhmän jäsenet ovat voineet sitoutua. Laajapohjaisessa työryhmässä aikaansaatu lohi- ja meritaimenstrategia on kompromissi eri tyyppisten loheen ja meritaimeneen liittyvien intressien välillä. 

Ehdotus uudeksi strategiaksi on Luonnonsuojeluliiton mielestä monilta osin erinomainen. Strategian rakenne on säilynyt samankaltaisena kuin aiemmin. Visio ja tavoitetila ovat hyvin kannatettavia. Seuraavassa Luonnonsuojeluliitto painottaa vielä eräitä strategian toimenpiteitä sekä niitä toimenpiteitä, joita liitto ei kannata.

Suomen lohi- ja meritaimenkantojen tila

Huolimatta edellisestä strategiasta Suomen lohikantojen tila on hälyttävän huono. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen luonnonlohikantojen tila vaihtelee heikosta heikentyneeseen. Pääasiallinen selitys Teno- ja Näätämöjoen nousulohimäärien romahdukseen on lohien heikentynyt selviytyminen syönnöksellään merellä. Myös Tornionjoki ja Simojoki, ovat heikentyneiden kantojen joukossa ja pääasiallinen selitys niidenkin romahdukseen on lohien heikentynyt selviytyminen syönnöksellään merellä. Kymijoen lohikantaa ei olla saatu kohenemaan, koska kalatiet toimivat puutteellisesti ja Ahvenkosken voimalaitos estää lohien nousun jokeen.

Sen sijaan Suomen luonnossa lisääntyvät meritaimenkannat ovat ilahduttavasti vahvistuneet. Luontainen lisääntyminen on edelleen heikkoa pohjoisessa, mutta jo kohtalaisen runsasta Suomenlahden joissa. Jokiympäristöjä on parannettu ja vaellusesteitä poistettu. Myös meritaimenia sivusaaliina pyydystävä verkkokalastus on vähentynyt.

Tavoitteet lohi- ja meritaimenjokien poikastuotannolle

Kokonaisvaltainen toimenpiteiden suunnittelu on välttämätöntä, jotta viimeisten luonnonvaraisten lohikantojemme romahdus voidaan kääntää kantojen elpymiseen. Sama koskee rakennettujen ja potentiaalisten lohijokien toimenpiteitä. Elvytystoimissa on tarkasti otettava huomioon vesien- ja merenhoidon tavoitteet, alueelliset ja jokikohtaiset kunnostusohjelmat, kalatiestrategian päivitys, kansallinen ennallistamissuunnitelma sekä vaellusreittien ja elinympäristöjen parantaminen.

Suomen alkuperäisten meritaimenkantojen vesistökohtaiset hoitosuunnitelmat valmistuivat vuonna 2019 ja vastaavat hoitosuunnitelmat tuli edellisen lohi- ja meritaimenstrategian toimenpiteen mukaan tehdä myös niille meritaimenkannoille, jotka eivät ole alkuperäisiä. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan nämä hoitosuunnitelmat tullaan tekemään MMM:n ehdotuksen mukaan vasta vuoden 2028 loppuun mennessä. On välttämätöntä, että em. suunnitelmat nyt lopulta valmistuvat, sillä Suomen lukuisista meritaimenkannoista on enää rippeet jäljellä.

Ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kalastus

Strategian kestävän kalastuksen yhtenä toimenpiteenä on selvittää terminaalikalastuksen uudelleen käynnistäminen varmistaen samalla luonnonkalojen pääsy jokiin terminaalialueen kautta. Koska lohikantojemme romahduksen syynä on lohien heikentynyt selviytyminen syönnöksellään merellä, emme pidä terminaalikalastuksen käynnistämistä perusteltuna.

Liitto ei myöskään kannata hylkeiden metsästyksen tehostamista merialueilla vaelluskalakantojen turvaamiseksi. Työryhmässä herätti keskustelua ehdotus hylkeiden metsästyksen salliminen jopa suojelualueilla, mutta tästä ehdotuksessa on sentään luovuttu. Sitä vastoin hylkeiden metsästyksessä on ilmennyt epäkohtia, kuten kuuttien ampuminen pesimäluodoille vesiskootterilla. Tällainen käytös on erittäin tuomittavaa. – Huomattakoon, että harmaahylkeen ja itämerennorpan tilanne on erilainen, ja itämerennorpan eteläiset kannat ovat vähälukuisia ja uhanalaisia.

Meritaimenkantojen elvyttämiseksi ja vahvistamiseksi esitetään toimeenpantavaksi vesistökohtaiset elvytys- ja hoitosuunnitelmat mm. kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien ja alueellisten meren- ja vesienhoidon toimenpideohjelmien kautta. Esitys on meritaimenkantojen vahvistamiseksi hyvin tärkeä.

Luonnonsuojeluliitto kuitenkin ihmettelee miksi näin ei ole jo tapahtunut. MMM:n vuonna 2019 laatimat alkuperäisten meritaimenkantojen elvytys- ja hoitosuunnitelmat olisi tullut ottaa huomioon kalastuslain mukaan kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmiin. Suomenlahden meritaimenkantojen positiivinen kehitys johtuukin mitä ilmeisimmin Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen v. 2001 laatiman Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelman vesistökohtaisten suunnitelmien toteuttamisesta.

Lohenkalastuksen tarkastelu kokonaisuutena

Strategian mukaan Suomi pyrkii siihen, että ICES:n antamat suositukset heikkojen lohikantojen elvyttämistä koskevista kohdennetuista kalastuksen säätelytoimista ohjaavat päätöksentekoa. Lisäksi Suomi toimii lohen valikoimattoman sekakantakalastuksen minimoimiseksi Itämeren pääaltaalla.

Luonnonsuojeluliitto katsoo, että ICES:n tieteellisiä suosituksia on Suomen noudatettava eikä pyrittävä niiden noudattamiseen. Lohen valikoimattoman sekakantakalastuksen minimoiminen on erittäin tärkeää Itämeren alkuperäisten luonnonlohikantojen elvyttämiseksi.

Kalastuksen säätelyn pitkäjänteisyys ja päätöksentekoprosessin avoimuus

Merkittävimmät muutokset uudessa strategiaehdotuksessa liittyvät adaptiivisen säätelyn parempaan mahdollistamiseen. Näin jatkossa voitaisiin kansallisessa päätöksenteossa reagoida tarvittaessa nopeammin lohi- tai meritaimenkantojen tilan merkittäviin muutoksiin. Näin voi käydä esimerkiksi mikäli emokalamäärät uhkaavat jäädä alhaiselle tasolle tai jos poikkeavat sääolot tai vieraslajit sitä edellyttävät. Luonnonsuojeluliitto pitää esitystä erittäin tärkeänä. Strategian seurantaryhmässä toimenpide sai laajan kannatuksen, sillä nousulohien määrät ovat joissamme romahtaneet.

Riittävä kalastuksen valvonta

Tehokas kalastuksen valvonta on olennainen osa uhanalaisten lohi- ja meritaimenkantojamme elvyttämisessä. Luonnonsuojeluliitto katsoo, että kalastuksen valvonnan resursseista ei voida tinkiä, vaan valvonnan on oltava tehokasta sekä meri- että sisävesikalastuksessa.

Lohen ja meritaimenen elinympäristöjen suojelu ja kunnostaminen

Kalastuksen säätelyn ohella elinympäristöjen suojelu ja kunnostaminen ovat nousseet yhä keskeisimmiksi keinoksi uhanalaisten kalakantojen elvyttämisessä. Kalakantojen hoidon painopistettä tulee entistä voimakkaammin siirtää istutuksista kalojen luontaiseen elinkiertoon.

Lohi- ja meritaimenstrategia sekä parhaillaan päivitettävänä oleva kalatiestrategia muodostavat tiukan kokonaisuuden, joita ei voi irrottaa toisistaan pyrittäessä vaelluskalakantojen elvyttämiseen. Lohi- ja meritaimenstrategiassa korostuu kalastuksen säätely kalakantojen hallinnan keinona, kalatiestrategia pyrkii vaikuttamaan myönteisesti uhanalaisten vaelluskalalajien koko elinkiertoon liittyviin tekijöihin jokisuissa ja sisävesissä. 

Lohen ja meritaimenen elinympäristöjä ovat sekä niiden kutu- ja poikastuotantoalueet sisävesissä että niiden syönnösalue meressä. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää vahvistaa sekä vesien- ja merenhoidon suunnitelmien että kansallisen ennallistamissuunnitelman tehokasta ja kohdennettua toimeenpanoa.

Luonnonsuojeluliitto korostaa vaellusyhteyksien poistamisen ohella vesistöjen valuma-alueiden suojelun ja kunnostusten tärkeyttä vaelluskalojen kutu- ja poikastuotantoalueiden parantamiseksi. Valuma-aluekunnostuksilla pystytään vähentämään myös mereen valuvaa valtavaa maa- ja metsätalouden kuormitusta. Se voi parantaa myös lohen vaelluspoikasten eloonjääntiä, joka on viime aikoina kovasti heikentynyt.

Strategiaa tukeva tutkimus

Vaelluskalakantoihin ja niiden elinympäristöjen tilaan kohdistuvaa tutkimusta on resursoitava riittävästi. Tämä koskee paitsi Luonnonvarakeskusta myös Suomen ympäristökeskusta ja yliopistoja. Tarvetta on saada lisää tietoa vesiekosysteemiemme muuttuvasta tilasta ja virtavesien ennallistamisen keinoista ja tuloksista. Tutkimuksia on hyödynnettävä poikkitieteellisesti. Vaelluskalakantojen tilaan vaikuttavien ekosysteemitekijöiden arviointi ja seuranta on välttämätöntä selvitettäessä syitä lohien heikentyneeseen selviytymiseen merellä. Erittäin tärkeää on selvittää, mitkä ovat lohi- ja meritaimenkantojen palauttamisen ja elvyttämisen jokikohtaiset tai merialueeseen liittyvät pullonkaulat tai nousevat uhat.

Lausunnon tekemiseen ovat osallistuneet strategiaan sen työryhmässä perehtynyt Markku Marttinen ja toiminnanjohtaja Tapani Veistola.

Yhteistyöterveisin

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Toimeksi saaneena

Tapani Veistola, 
toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi