Metsien hiilinieluista tuli il­mas­to­po­li­tii­kan valtavirtaa

Fossiilisista polttoaineista ja turpeesta luopumisen ohella luonnon hiilinielujen vahvistaminen ja hiilivarastojen säilyttäminen ovat välttämättömiä toimia. Vain näin ilmaston kuumenemista saadaan rajoitettua Pariisin ilmastosopimuksen ja Suomen ilmastotavoitteiden mukaisesti. Suomessa on erityisen hyvät mahdollisuudet kasvattaa ilmastoa viilentäviä hiilinieluja ja olla ilmastoratkaisujen mallimaa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana hiilinielu on pienentynyt Suomessa, eikä LULUCF-asetuksen vertailutaso aseta tavoitteita nielun kasvattamiseksi. Suomen luonnonsuojeluliito esittää uudessa politiikkasuosituksessaan, että metsien hiilinielulle ja -varastolle asetetaan kansalliset tavoitteet, joita kohti pyritään esimerkiksi hakkuumääriä vähentämällä.

Hakkuiden kasvatus on huolestuttavaa. Kuten tutkijat Jyri Seppälä ja Markku Kanninen sanovat, “tutkimustieto osoittaa, että lisähakkuilla aiheutettu hiilinielumenetys kiihdyttää ilmaston lämpenemistä juuri silloin, kun ihmiskunnan pitäisi tehdä kaikkensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi”.

Neljä vuotta LULUCF-asetusta, mikä muuttui?

Runsaat neljä vuotta sitten EU-komissio julkaisi ehdotuksensa hiilinielujen tilinpidosta (LULUCF-asetus maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta). Ideana oli, että mikäli metsien hiilinielut heikkenisivät metsäpolitiikassa tapahtuneiden muutosten vuoksi, tuo pieneneminen tulisi ottaa huomioon päästöjen tilinpidossa, ja se tulisi korvata päästövähennyksillä muualla maankäyttösektorilla tai esimerkiksi liikenteessä.

Se sai monet suomalaiset vaikuttajat takajaloilleen. Suomalaismeppi Nils Torvalds vaati “talvisodan henkeä” asetuksen heikentämiseksi.

Ympäristöjärjestöt Euroopassa ja Suomessa vaativat metsien hakkuiden hiilinieluja heikentävän vaikutuksen huomioimista täysimääräisesti jo tuolloin. Asetusneuvottelujen aikana alan johtavat tutkijat vetosivat EU-päättäjiin, jotta ilmastovaikutukset otettaisiin täysimääräisesti huomioon. Suomalaiset tutkijat taas nostivat julkilausumassaan esiin huolen kasvavien hakkuiden vaikutuksista hiilinieluihin ja luonnon monimuotoisuuteen.

Asetuksen voimaantulon jälkeen Luonnonsuojeluliitto oli yksi kolmesta eurooppalaisesta kansalaisjärjestöstä, jotka toimivat komissiota avustavan asiantuntijatyöryhmän jäseninä. Asiantuntijoilla oli runsaasti huomautettavaa useiden jäsenmaiden, mukaan lukien Suomen, vertailutasoehdotuksiin.

Todellisuudessa LULUCF-asetus on metsäteollisuudelle hyvä diili. Toisin kuin kaikille muille sektoreille maankäyttösektorille on paperilla nollatavoite, mutta käytännössä hakkuiden kasvatuksella voidaan jopa heikentää hiilinieluja. Historiallista metsien hakkuutasoa ei kyseenalaisteta, vaikka kaikki hakkuut vaikuttavat hiilinieluihin. Asetus on siis metsätaloutta säilyttävä. Se mikä asetuksessa oli kuitenkin uutta, oli se, että hiilinielujen heikentämiselle tuli rajat. Tämän osoittaa Suomen metsien vertailutaso. Mikäli hakkuut nousevat vuoden 2017 tasosta, riski vertailutason ylittämiselle on ilmeinen. Lisäksi kannusteet metsäkadon hillintään ovat nyt vahvemmat kuin koskaan.

Lisäksi yli neljä vuotta kestänyt prosessi osoitti sääntelyn puutteet ja miten hoitaa homma paremmin ja avoimemmin. Ilmastopolitiikassa ei pitäisi voida mennä skenaariolaskelmien taakse, joita vain kourallinen ihmisiä ymmärtää. Myös valmistelun tulee olla avointa, mikä ei toteutunut Suomen vertailutason valmistelussa, sillä aiheesta ei järjestetty avointa kuulemiskierrosta missään vaiheessa. Ilmastolain päivityksessä tämä pitää korjata.

EU:n LULUCF-asetus ja siitä käyty poliittinen debatti ovat vahvistaneet monen ihmisen ymmärrystä metsien hiilinielujen tärkeydestä. Myös suomalaisessa ilmastopolitiikassa on tajuttu, että jos hiilinieluja heikennetään ja maankäyttösektorila toimijat livistävät ilmastovelvoitteista, muilla sektoreilla on tehtävä huomattavasti enemmän. Se on paitsi kalliimpaa ja epäreilua, mutta vakavinta kaikesta se vaarantaa Suomen ilmastotavoitteen savuttamisen. Ilmastotoimet koskettavat kaikkia.

Suomen ilmastopaneeli on arvioinut, että vuonna 2035 Suomen hiilinielujen tulee olla vähintään 24 miljoonaa tonnia, minkä jälkeen hiilinielujen kasvun tulee jatkua.

Ilmastovaalien alla useat puolueet ottivat ohjelmissaan kantaa hiilinielujen vahvistamisen puolesta. Tämä oli uutta.

Marinin hallituksen hiilinielupolitiikka on ristiriitaista

Sipilän hallitukseen verrattuna Marinin hallituksen tavoitetaso on oikea: hiilinielujen on vahvistuttava lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Vuosaaren ilmastokokouksessa sovittiin tavoitteesta kasvattaa hiilinieluja maltilliset kolme miljoonaa tonnia suhteessa nykytoimiin.

Toimet ovat kuitenkin olleet vielä vähäiset. Hallitus on keskittynyt tuhkalannoituksen ja metsityksen edistämiseen sekä kyseenalaisten päästökompensaatioiden selvittämiseen. Yrittipä hallitus eduskunnan siunauksella höllentää LULUCF-asetuksen tulkintaa Suomen osalta. Tämän vuoden neljännessä lisätalousarviossa Kemin jättisellutehtaan infra sai seitsemän kertaa enemmän rahaa (156 miljoonaa) kuin metsien suojelu yhteensä (20 miljoonaa). Ensi vuoden talousarviossa puupolttoaineiden verotuki kasvaa 303 miljoonaan euroon samalla kun muiden polttoaineiden verotus kasvaa.

Positiivista on, että hallitus asetti Metsähallitukselle nielutavoitteen, tosin vaatimattoman sellaisen ja jatkuvapeitteistä kasvatusta lisätään valtion metsissä jonkin verran. Peräti 77 prosenttia suomalaisista haluaa rajoittaa avohakkuita. Luonnonsuojeluliiton ja yli 60 000 kansalaisen mielestä avohakkuut tulisi lopettaa valtion mailla.

Luonnon ilmastoratkaisut on saatava käyttöön

Potentiaali hiilinielujen kasvatukselle Suomessa on ilmeinen ja se auttaisi meitä saavuttamaan hiilinegatiivisuuden ja tekemään osamme 1,5 asteen mukaisesta hillintäpolusta. Metsien hakkuumääriä tulisi pienentää reilusti.

Ilmastolakiin on kirjattava erillinen tavoite hiilinieluille ja maankäyttösektorin ilmasto-ohjelmasta rahoitus on käytettävä mahdollisimman kustannustehokkaasti monimuotoisuus- ja vesistötavoitteita tukien. Ehdotuksia hyviksi käytännöiksi löytyy politiikkasuosituksistamme.

Mitä EU-politiikka tuo tullessaan tulevaisuudessa?

EU:ssa puhutaan nyt ilmastotavoitteiden korottamisesta ja siihen liittyvän lainsäädännön mahdollisesta avaamisesta uusien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Usein kuulee väitteitä siitä, miten muut maat eivät ymmärrä Suomen metsäasioita. Ehkä meidän pitäisi itse yrittää kuunnella tarkemmin.

Hiilinielut ja niiden merkitys on nyt tutumpaa monelle EU:n ilmastopolitiikan ytimessä toimivalle kuin koskaan ennen. Alan huippututkijat ovat osallistuneet LULUCF-asetuksen valmisteluun sekä sen toimeenpanoon. Metsien vertailutaso on Suomea suurempi esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Espanjassa, joten näillä mailla on erityistä vastuuta hiilinielujen säilymisen kannalta.

Tutkijoiden mukaan hiilinielut heikkenevät kun hakkuita kasvatetaan. Onpa Suomen ilmastopaneelin raportissa kerrottu vielä tarkkaan, että hakkaamalla miljoona kuutiota enemmän ilmastopäästö on noin 1,5 miljoonaan hiilidioksiditonnia. Suomessa hiilinielut ovat heikentyneet koko 2010-luvun samalla kun hakkuita on kasvatettu.

Sama trendi näkyy Euroopassa. Moni EU-jäsenmaa haluaa lisätä hakkuita ja metsien hiilinielujen arvioidaan heikkenevän tulevaisuudessa. Tämä kehityskulku pitää kääntää, jos haluamme EU:n tekevän osansa 1,5 asteen kuumenemisrajassa pysymiseksi.

Ilmastopolitiikan merkitys EU:n agendalla ei tule vähenemään vaan vahvistumaan tulevaisuudessa. Tämä tulee tarkoittamaan myös metsien hiilinielujen roolin korostumista, sillä meillä ei ole varaa jättää yhtään ilmaston kuumenemisen hillintäkeinoa käyttämättä. Laskentasääntöjen heikentämiselle ei ole enää tilaa, päinvastoin. EU:n hyvää esimerkkiä tarvitaan Pariisin sopimuksen muille osapuolille, kuten metsärikkaille Kanadalle, Brasiliaalle, Venäjälle ja Kiinalle.

Kysymys Marinin hallitukselle ja koko metsäsektorille on: olemmeko osa ratkaisua ja aiempaa avoimempaa ja tutkimukseen perustuvaa päätöksentekoa vai ajammeko itsemme jälleen marginaaliin metsäteollisuuden edun vuoksi? Suomen kansallinen etu ja äänestäjien toive ovat vahvat ja riittävät ilmastotoimet. Niitä tarvitaan myös hiilinielujen osalta.

Lue lisää Luonnonsuojeluliiton politiikkasuosituksesta.

Liisa Toopakka ja Hanna Aho

Kirjoittajat ovat suojeluasiantuntijoita.

Lisätietoja

Monimuotoisuusasiantuntija Liisa Toopakka

• +358 40 504 2989
• liisa.toopakka(a)sll.fi

Lahjoita metsille!

Tukemalla Luonnonsuojeluliiton metsätyötä olet mukana suojelemassa arvokkaita metsiämme. Lahjoituksilla kampanjoimme metsien puolesta, kartoitamme metsäluontoa ja neuvottelemme arvokkaiden metsien säilymisestä, tuotamme metsiin liittyvää tietoa ja viemme sitä päättäjille.

Tee kertalahjoitus metsille, vesille ja soille