Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Virtavesien suojelun maaottelu

Suomessa on usein otettu mallia Ruotsista. Mutta joskus Suomi on ympäristöasioissakin Ruotsia parempi. Mikä on naapurimaiden tilanne virtavesien suojelussa? Mitä voimme toisiltamme oppia?

Kuvassa on vesivoimala ja sen patoallas. Kuvasta näkee hyvin sen, mitä vesivoimala tekee vesistölle.
Vesivoimalan patoallas. Pato katkaisee jokijatkumon, jolloin joki alkaa muistuttaa järveä, ja virtavesien eliöt taantuvat. Siksi virtavesielinympäristöjä on säästettävä tai ennallistettava. Kuva: Matti Pellinen

EU:n vesipuitedirektiivin tavoite on vesien hyvä tila. Se koskee myös virtavesiä. Niiden suurin ongelma ovat voimalaitospadot ja muut vaelluskalojen kulkuesteet.

Euroopan komissio suositteli viime vuonna raportissaan Suomen toisen kauden vesienhoitosuunnitelmista, että ekologinen virtaama toteutetaan kaikkiin vesistöihin. Lisäksi Suomen vesivoimaloiden lupaehdot tulee komission vaatimuksen mukaan tarkistaa vesipolitikan puitedirektiivin mukaisiksi erityisesti ekologisten virtaamien, kalateiden ja muiden haittoja lieventävien toimenpiteiden saamiseksi lupaehtoihin.

Ruotsissa ollaan asiassa jo vähän pidemmällä. Vauhtia tuli, kun komissio uhkasi vetää maan oikeuteen. Niin voi käydä meillekin, jos toimeen ei tartuta. Mutta mitä muuta Ruotsissa tehdystä työstä voidaan oppia?

Ruotsin diskuteerausmalli

Ruotsin hallitus hyväksyi kesäkuussa suunnitelman, jolla maan yli kahden tuhannen vesivoimalan lupia tarkastetaan vuoteen 2040 mennessä. Se voi vähentää vesivoiman tuotantoa nykyisestä 67 terawattitunnista 1,5 terawattituntia.

Tämän sähkötavoitteen takia Ruotsin vesilupien päivitysprosessi voi kuitenkin mennä pieleen. Siihen liittyy kaksi virhemahdollisuutta:

  1.  Vaarana on, että isot vesivoimalat jätetään kustannustehokkuuden nimissä rauhaan. Silloin kalatiet tai purkamiset suunnattaisiin pieniin voimaloihin.
  2. Voimayhtiöiltä voisi vaatia enemmänkin. Monessa voimalassa voi nimittäin vanhoja turbiineita uusimalla nostaa sähköntuotantoa nykytasosta. Tämä pitäisi ottaa huomioon kun arvioidaan kalanhoitotoimista johtuvaa sähkön menetystä.

Näistä Ruotsin virheistä kannattaa ottaa oppia Suomeen.

Suomessa hoidetaan isot ja pienet

Suomessakin puretaan pieniä vaelluskalojen kulkuesteitä monissa hankkeissa. Työtä riittää vuosikymmeniksi. Vesivoimalaitoksia Suomessa on vähintään 221 ja vaelluskaloja estäviä siltarumpuja kymmeniätuhansia.

Mutta meillä ely-keskukset ovat ryhtyneet päivittämään isojenkin voimaloiden kalatalousvelvoitteita. Luonnonsuojeluliitto lausui keväällä aluehallintovirastolle Iijoen velvoitteiden uusimisen puolesta. Nyt sama prosessi on menossa Kemijoessa.

Lisäksi maassamme on kymmeniä vanhoja pienempiä vesivoimaloita, joiden kalanhoitovelvoitteita ei voi päivittää. Syy on nurinkurinen: padoilla ei joko ole vesilupaa ollenkaan tai vanhassa luvassa ei ole kalatalousvelvoitteita, jotka voisi päivittää. Näiden lupien uusiminen vaatii vesilain muutoksen. Luonnonsuojeluliitto, WWF ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö tekivät siitä esityksen 6. huhtikuuta 2017 ja saivat asian hallitusohjelmaan. Lainmuutoksen valmistelu on ajoitettu hallituksen loppukaudelle.

Suomen vai Ruotsin tie?

Minusta Suomessa valittu kalatielinja on Ruotsia parempi: sekä isot että pienet kulkuesteet pitää avata.

Ja nyt ei ainakaan pidä ainakaan tehdä uusia patoja! Luonnonsuojeluliitto järjesti soudun Kemijoelle kaavailtua Sierilän voimalaa vastaan viime viikonloppuna EKOenergian tuella.

Tapani Veistola

Kirjoittaja on erityisasiantuntija.

 

 

Lisätietoja

Toiminnanjohtaja Tapani Veistola

Jaa sosiaalisessa mediassa