Suomessa lajitiedon keruu on pitkälti vapaaehtoisten havainnoitsijoiden varassa. Havaintoja ilmoittamalla voitkin auttaa tutkijoita ja ympäristöviranomaisia seuraamaan pölyttäjien tilannetta.

Lataa esimerkiksi iNaturalist-sovellus ja laita sinne valokuvia puutarhasi pölyttäjistä. Sovellus auttaa määrittämään lajin ja havainnot tallentuvat kansalliseen lajitietokantaan. Vaihtoehtoisesti voit ilmoittaa havaintosi Vihko-verkkopalvelun kautta.

Aloita lajintunnistus vaikkapa Luonnonsuojeluliiton verkkosivujen artikkelista Löydätkö nämä 10 yleistä pölyttäjää?.

Pölyttäjiä havainnoimalla opit uutta ja pidät huolta mielen hyvinvoinnista. Esimerkiksi perhosten seuraaminen vähentää tutkitusti ahdistusta.

Vaikka yhä useampi kunta on kiinnostunut huomioimaan pölyttäjät viheralueiden hoidossa, lyhyeksi leikatut nurmikot ja ulkomaalaisista koristekasveista koostuvat istutukset ovat edelleen valtavirtaa – usein vanhoista tottumuksista johtuen.

Mitä enemmän kunta saa asukkailta toiveita pölyttäjien huomioimiseksi, sitä todennäköisemmin kunnassa lähdetään niitä toteuttamaan. Ota yhteyttä vaikkapa kunnan viherkunnossapidon yksikköön tai tekniseen lautakuntaan. Voit antaa ideoita myös osallistavan budjetoinnin kautta tai haastaa päättäjät pölyttäjätekoihin kuntalaisaloitteella.

Kunnan asukkailla on oikeus tehdä kuntalaisaloite. Sen käsittely on kunnan velvollisuus eli kaikki vireille tulleet aloitteet on otettava esimerkiksi kunnanhallituksen, lautakunnan tai muun kunnan viranomaisen käsittelyyn. Aloitteen tekijälle on ilmoitettava aloitteen johdosta tehdyistä toimenpiteistä.

Osa kunnista käyttää kuntalaisaloite.fi-palvelua, jonka kautta voi jättää aloitteen. Kunnissa, joissa sivusto ei ole käytössä, aloitteen voi toimittaa kirjaamoon. Muutenkin kunnan kirjaamo on aina mahdollinen väylä kuntalaisaloitteen jättämiselle. Aloitteeseen ei ole välttämätöntä kerätä nimiä, mutta kuntalaisaloite-palvelun kautta se on mahdollista.

Olemme laatineet muutamia pölyttäjien elinoloja edistäviä aloitepohjia, jotka löydät alempaa tästä samasta valikosta. Voit muokata niitä vapaasti kotikuntaasi sopiviksi. Lisäksi voit hyödyntää kokoamaamme laajempaa ideapakettia (docx) kunta- ja valtuustoaloitteisiin pölyttäjien puolesta.

Kun laadit aloitetta, tee mahdollisimman konkreettisia ehdotuksia, jotta ne johtavat käytännön muutoksiin. Muista selvittää oman kuntasi nykytilanne ennen kuin lähdet edistämään asiaa aloitteen kautta.

Voit vaihtoehtoisesti ehdottaa kunnanvaltuutetuille valtuustoaloitteen tekoa. Tarjoa valtuutetuille valmiita aloitetekstejä, pelkkiä ideoita tai laadi aloite yhdessä valtuutetun kanssa.

Kunnanvaltuutetut pystyvät tekemään valtuustoaloitteita. Nämä aloitteet ovat tehokas vaikuttamiskeino, sillä valtuusto on kunnan ylin päättävä elin. Hyvä valtuustoaloite on napakka, perusteltu ja selkeästi rajattu.

Olemme laatineet muutamia pölyttäjien elinoloja edistäviä aloitepohjia, jotka löydät alempaa tästä samasta valikosta. Voit muokata niitä vapaasti kotikuntaasi sopiviksi. Lisäksi voit hyödyntää kokoamaamme laajempaa ideapakettia (docx) kunta- ja valtuustoaloitteisiin pölyttäjien puolesta.

Kun laadit aloitetta, tee mahdollisimman konkreettisia ehdotuksia, jotta ne johtavat käytännön muutoksiin. Selvitä oman kunnan nykytilanne ennen kuin lähdet edistämään asiaa valtuustoaloitteen kautta.

Linjataan pölyttäjien elinolojen turvaamisesta yleisellä tasolla kuntastrategiassa, LUMO-ohjelmassa ja luonnonsuojeluohjelmassa sekä huomioidaan pölyttäjät talousarvion ja -suunnitelman laadinnassa.

Pölyttäjien elinolojen turvaaminen vaatii niiden tarpeiden huomioimista. Pölyttäjät tarvitsevat riittävästi toisiinsa yhteydessä olevia elinympäristöjä, joista löytyy mesikasveja ravinnoksi sekä pesä- ja talvehtimispaikkoja kuten lahopuuta, paljasta maata ja toukkien ravintokasveja. Lisäksi pölyttäjät tarvitsevat suojaa ulkoisilta haittatekijöiltä, esimerkiksi kemikaaleilta, taudeilta, vieraslajeilta ja valosaasteelta.

Kuntastrategiassa, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista, on hyvä linjata pölyttäjien suojelusta yleisellä tasolla. Luonnon monimuotoisuuden ohjelmassa eli LUMO-ohjelmassa kunta voi määritellä tarkemmin toimenpiteitä pölyttäjien elinolosuhteiden parantamiseksi, esimerkiksi nurmikoiden muuttamisesta niityiksi, luonnokasvien vaalimisesta ja lisäämisestä, pajujen ja lahopuuston säästämisestä sekä perinnebiotooppien kunnostuksesta ja hoidosta. Pölyttäjille tärkeitä elinympäristöjä kuten ketoja, niittyjä sekä luonnontilaisen kaltaisia metsiä tulee suojella myös luonnonsuojelualueina. Luonnonsuojelualueverkoston kehittämiseksi kannattaa laatia tai päivittää luonnonsuojelualueohjelma.

Vuosittain laadittavassa talousarviossa ja -suunnitelmassa on syytä huomioida pölyttäjien elinolosuhteiden edistämisen vaatimat mahdolliset lisäresurssit – esimerkiksi perinnebiotooppien kunnostuksen ja hoidon, luontokartoitusten sekä tarvittavien koulutusten rahoitus.

Esitämme, että kuntamme kuntastrategiassa linjataan pölyttäjien suojelusta yleisellä tasolla. Kuntastrategiaan kirjataan perinnebiotooppien turvaaminen, tienlaitojen oikea-aikainen niitto, vieraslajien torjunnan tehostaminen sekä viheralueiden kehittäminen pölyttäjäystävällisemmiksi muun muassa hoitamalla vähintään 50 % avoimista viheralueista kukkivina nurmikoina tai niittyinä. Lisäksi kunnan LUMO-ohjelmassa määritellään toimenpiteet pölyttäjien elinolojen parantamiseksi tai laaditaan kunnalle LUMO-ohjelma, jos sellaista ei vielä ole. Luonnonsuojeluohjelmaa päivitetään uusilla kohteilla, tai jos ohjelma puuttuu, laaditaan luontotietojen ja/tai uusien kartoitusten pohjalta luonnonsuojeluohjelma. Huomioidaan myös vuosittain laadittavassa talousarviossa ja -suunnitelmassa pölyttäjien elinolosuhteiden edistämisen vaatimat resurssit.

Turvataan kunnan mailla sijaitsevat vähintään kunnostuskelpoiset perinnebiotoopit rakentamiselta ja otetaan ne hoidon piiriin.

Kaikki perinnebiotoopit kuten niityt, kedot, metsälaitumet ja hakamaat ovat uhanalaisia luontotyyppejä – suurin osa äärimmäisen uhanalaisia. Niiden pinta-ala on romahtanut 90 % 1960-luvun jälkeen – pääasiassa maa- ja metsätalouden tehostumisen myötä. Myös rakentaminen on hävittänyt perinnebiotooppeja etenkin taajamissa. Perinnebiotooppien katoaminen on pääasiallinen syy pölyttäjälajistomme uhanalaistumiseen. Jopa lähes joka viides perhonen ja mesipistiäinen on vaarassa kadota luonnostamme.

Perinnebiotoopit vaativat jatkuvaa ylläpitoa, kuten laidunnusta tai niittoa, jotta niiden luontoarvot säilyvät. Laatimalla kaikille kunnan mailla sijaitseville vähintään kunnostuskelpoisille perinnebiotoopeille hoitosuunnitelmat ja ottamalla ne hoidon piiriin, voidaan parantaa paikallisen niittylajiston, kuten luonnonkasvien ja pölyttäjähyönteisten, olosuhteita. Hoitamalla perinneympäristöjä vaalitaan myös kunnan historiaa ja kulttuuriperintöä. 

Esitämme, että kunnassamme kartoitetaan jäljellä olevat vähintään kunnostuskelpoiset perinnebiotoopit, laaditaan niille hoitosuunnitelmat sekä kunnostetaan ja otetaan perinnebiotoopit säännöllisen hoidon piiriin. Turvataan jäljellä olevat perinnebiotoopit lisäksi kaavoituksen avulla. Merkitään perinnebiotoopit kaavaan esimerkiksi virkistysalueiksi (V) tai suojelualueiksi (S). Virkistysalueen kaavassa luontoarvojen säilymistä edistetään Luo-merkinnällä (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue).

Ajoitetaan monimuotoisten luonnonkukkia kasvavien pientareiden niitto loppukesään ja niitetään tehostetusti vieraslajeja. 

Tienlaitojen merkitys luonnonkasveille ja niistä riippuvaisille pölyttäjille on kasvanut perinnebiotooppien, kuten niittyjen, ketojen ja hakamaiden, pinta-alan romahduksen myötä. Tienlaitojen vuosittainen niitto yhdistettynä karuihin ja paahteisiin olosuhteisiin on suotuisa monille niittylajeillemme, joista useat ovat löytäneet pientareilta turvapaikan niittyjen kasvettua umpeen ja ketojen jouduttua rakennusmaaksi. 

Liian aikaisin suoritettu niitto ja haitallisten vieraskasvien leviäminen ovat kuitenkin uhka tienlaitojen monimuotoisuudelle. Keskikesällä tapahtuva niitto estää luonnonkasvien siementen kypsymisen ja leviämisen. Lisäksi niitto hävittää pölyttäjien tarvitsemat mesikasvit ja perhosten toukkien ravintokasvit, jolloin ne eivät ehdi kehittyä aikuisiksi perhosiksi. Vieraslajit puolestaan syrjäyttävät tienlaidoilla luonnonkukat yksipuolistaen kasvillisuuden, minkä seurauksena myös hyönteislajiston monimuotoisuus hupenee.

Esitämme, että kunnan hoitamilla pientareilla ajoitetaan luonnonkukkia kasvavien tienlaitojen niitto loppukesään tai syksyyn. Lisäksi keskikesällä tehtävä niitto toteutetaan ainoastaan liikenneturvallisuuden kannalta välttämättömillä alueilla – esimerkiksi pientareen tienpuoleisella osalla yhden terän leveydellä. Tehostetaan kuitenkin niittoa alueilla, joilla kasvaa haitallisia vieraslajeja kuten komealupiinia. Tällaisilla alueilla niitto suoritetaan kahdesta neljään kertaan kesässä aina ennen lupiinin siementen kypsymistä.

Tehostetaan vieraslajien hallintaa laatimalla kunnalle vieraslajiohjelma, joka auttaa kohdentamaan vieraslajityötä sekä ennaltaehkäisemään tulevaisuuden vieraslajihaittoja.

Vieraslajit ovat ihmisen avustuksella joko vahingossa tai tarkoituksella siirtyneet luontaisten esiintymisalueiden ulkopuolelle. Haitallinen vieraslaji on, kun sen on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita, ihmisten terveyttä ja/tai elinkeinojen harjoittamista, kuten maa- tai metsätaloutta. Osa vieraslajeista on säädetty haitalliseksi joko EU:n tai kansallisessa vieraslajilainsäädännössä. Lain mukaan haitallisia vieraslajeja ei saa kasvattaa ja maanomistajan velvollisuus on huolehtia niiden hävittämisestä. Myös muista kuin lainsäädännössä haitalliseksi määritellyistä vieraslajeista voi koitua ongelmia paikallisille ekosysteemeille ja niiden lajeille. Ilmaston lämmetessä on todennäköistä, että yhä useammat vieraslajit sopeutuvat Suomen olosuhteisiin ja alkavat levitä.

Vieraslajien torjunta kannattaa aloittaa siellä, missä ne ovat suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi uhanalaisten lajien ja luontotyyppien esiintymisalueet ja niiden lähialueet. Vieraslajien aiheuttamat kustannukset, esimerkiksi torjuntatyöt, kasvavat vuosi vuodelta vieraslajien levitessä yhä laajemmalle. Mitä huolellisemmin ja aikaisemmin vieraslajien haittojen lieventämiseen ryhdytään, sitä kustannustehokkaampaa se on. Kaikkein edullisinta on ehkäistä vieraslajien leviäminen ennakkoon – esimerkiksi suosimalla viheralueiden istutuksissa kotimaisia luonnonkukkia sekä huolehtimalla, etteivät vieraslajit leviä rakentamisen yhteydessä maa-ainesten mukana.

Esitämme, että kuntaamme laaditaan vieraslajiohjelma, joka auttaa kohdentamaan vieraslajien kartoitus- ja torjuntatyötä luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi ohjelman tulee esittää helposti käyttöön otettavia keinoja, joilla voidaan ennaltaehkäistä nykyisten ja tulevien vieraslajien leviämistä kunnan alueella.

Luodaan pölyttäjille uusia elinympäristöjä antamalla osan nurmikoista kukkia sekä kehittämällä käyttämättömistä nurmialueista niittyjä.

Monissa puistoissa ja muilla viheralueilla suositaan lajistoltaan köyhiä nurmikoita, jotka eivät tarjoa ravintoa tai suojaa pölyttäjille. Nurmialueiden ylläpito vaatii lisäksi työaikaa, jota voitaisiin ruohonleikkuun sijaan suunnata kaupunkiluonnon monimuotoisuuden tukemiseen – esimerkiksi haitallisten vieraskasvien torjuntaan. Nurmialueita olisi järkevä pitää yllä vain siellä, missä niille on käyttöä kuntalaisten oleskeluun, tapahtumiin ja ulkopeleihin.

Monilajinen, kukkiva nurmikko on taajamissa arvokas ravinnonlähde pölyttäjille. Etenkin vanhojen puistojen siemenpankki on usein jo valmiiksi monimuotoinen. Myös tavanomaiset nurmikkokukkijat kuten voikukat, apilat ja syysmaitiaiset ovat pölyttäjille tärkeitä. Nurmikoiden kukintaa voidaan parantaa lopettamalla nurmikoiden lannoitus, harventamalla nurmikoiden leikkuuväliä ja laikuttaisilla kylvöillä. Nurmikoille sopivia, ajoittaista leikkuuta kestäviä luonnonkasveja ovat esimerkiksi keltamaite, metsä- ja jänönapila, harmio ja neidonkieli.

Niittyjen lisääminen voidaan tehdä paikasta riippuen muuttamalla viheralueen hoitoa tai perustamalla niitty alusta asti sopivan kasvualustan päälle suomalaisista tai peräti paikallisista luonnonkasvien siemenistä. Niittyjen kehittymistä voidaan pyrkiä ohjaamaan myös laikuttaisilla kylvöillä ja kitkemällä ei-toivottuja kasvilajeja. Parhaiten nurmikosta kehittyy niitty vähäravinteisille, kuiville ja aurinkoisille paikoille, mutta myös rehevien ja kosteiden niittyjen kasvillisuudella on oma erikoistunut hyönteislajistonsa. Niityn perustaminen alusta alkaen on kannattavaa etenkin, jos viheralue on valmiiksi myllätty esimerkiksi rakennustöiden vuoksi. Olennaista niittyjen hoidossa on oikea-aikainen niitto ja niittojätteen keruu maaperän köyhdyttämiseksi.

Esitämme, että kunnassamme lisätään kukkivia nurmikoita ja niittyjä niin, että vähintään 50 % avoimista viheralueista hoidetaan kukkivina nurmikoina tai niittyinä. Mikäli kukkivien nurmikoiden ja niittyjen kehittämisessä hyödynnetään siemeniä, tulee niissä lisäksi käyttää paikallisia tai vähintään suomalaisia luonnonkasvien siemeniä. Lisäksi esitämme, että kun viheralueiden hoidossa tarvittavaa kalustoa on aika päivittää, selvitetään mahdollisuutta hankkia laitteita, jotka helpottavat niittyjen hoitoa – esimerkiksi niittojäteen keruuta.

Tuetaan luonnonvaraisia pölyttäjiä ja muita hyönteisiä säästämällä olemassa olevia elinympäristöjä sekä suosimalla luonnonkasveja viher-, puisto- ja katusuunnitelmissa. 

Pölyttäjien määrä ja lajirunsaus ovat riippuvaisia monimuotoisesta luonnonkasvillisuudesta, sillä kasvien ja hyönteisten välille on kehittynyt ajan saatossa monimuotoisia riippuvuussuhteita. Esimerkiksi perhosten toukat ovat erikoistuneet hyödyntämään tiettyjä ravintokasveja. Mesipistiäisillä puolestaan imukärsän pituus vaihtelee, minkä johdosta ne saavat ravintoa eri kasveista huolehtien samalla niiden pölytyksestä. Ulkomailta peräisin olevien koristekukkien, -pensaiden ja -puiden ympärille ei ole rakentunut yhtä monimuotoisia vuorovaikutussuhteita kuin luonnonvaraisten lajien välille. Joidenkin koristepensaiden ja -puiden lehtien kemiallinen koostumus saattaa myös olla sellainen, ettei luontomme hajottajaeliöt ole niihin sopeutuneita.

Uusien viheraluesuunnitelmien lähtökohdan tulee olla olemassa olevien lajien ja niiden ravintoketjujen vaaliminen ja lisääminen. Luonnonkukkien, -pensaiden ja -puiden lisäksi muun muassa iäkkäät puut, lehtikarike, villiintyneet lehdot ja pajukot sekä kosteat painaumat ja paahteiset joutomaat hiekka- ja sorakasoineen tarjoavat pölyttäjille suoja- ja lisääntymispaikkoja. Näitä elinympäristöjä tulisi säästää ja lisätä sen sijaan, että viheralueet suunnitellaan ja rakennetaan alusta asti uudelleen ulkomaisten koristekasvien avulla.

Esitämme, että kuntamme uusien viher-, puisto- ja katusuunnitelmien lähtökohta on olemassa olevan monimuotoisen luonnon kuten iäkkäiden puiden, luonnonkasvien, pensaikoiden ja vanhojen puiden säästäminen. Mikäli suunnitelmia laaditaan alueille, joissa luontoarvoja ei vielä ole, sovelletaan niiden suunnittelussa kasvuolosuhteet huomioiden luontopohjaisia ratkaisuja, esimerkiksi hulevesikosteikkojen ja paahdeympäristöjen rakentamista niin, että kunnan viherrakentaminen ja viheralueiden hoito on jatkossa monimuotoisuutta lisäävää – ei vähentävää toimintaa.

Edistetään luonnonkasvien hyödyntämistä viheralueilla perustamalla siementen kerryttämiseen rikastamisniitty paikallisista luonnonkasvien siemenistä.

Useat luonnonkasvimme ovat taantuneet maankäytön muutosten, etenkin perinnebiotooppien kuten niittyjen ja ketojen umpeenkasvun, mutta myös rakentamisen myötä. Luonnonkasvien taantuminen heikentää myös hyönteisten elinolosuhteita, sillä ne ovat riippuvaisia monimuotoisesta kasvillisuudesta ravinnonlähteenä. Muun muassa perhosten toukat ovat yleensä erikoistuneet yhteen tai muutamaan ravintokasviin eivätkä selviä, jos niiden suosimia luonnonkasveja ei ole tarjolla. 

Paikallisia luonnonkasvikantoja on kuitenkin mahdollista vaalia ja lisätä perustamalla siementen kerryttämiseen ns. “rikastamisniitty”. Rikastamisniitty on paikallisten luonnonkasvien siemenpankki, joka perustetaan puhtaalle ja vähäravinteiselle kasvualustalle. Kasvualustana voidaan hyödyntää esimerkiksi puhdasta ja kierrätettyä turvahiekkaa, puhdistettua hiekoitussepeliä tai kivituhkaa. Kasvualustalle kylvetään lähialueilta kerättyjä kuivien niittyjen ja ketojen kasvien siemeniä. Niittyä hoidetaan ensimmäisinä vuosina kitkemällä ei-toivottuja lajeja ja niityn kehityttyä niittämällä.

Esitämme, että kuntaamme perustetaan rikastamisniitty luonnonkasvien vaalimiseksi ja siementen hyödyntämiseksi kunnan viheralueilla tulevaisuudessa. Rikastamisniityn perustaminen, siementen valinta ja keruu sekä niityn hoito vaativat osaamista, jota voidaan hankkia kunnalle ostopalveluna. Turvataan luonnonkasvien vaaliminen myös jatkossa hankkimalla lisäksi kunnan työntekijöille koulutusta niittyjen ylläpidosta ja luonnonkasvien hyödyntämisestä viheralueilla.