Met­sien­suo­je­lua ilman rajoja

Lähialueyhteistyön puitteissa kartoitettiin mm. Luoteis-Venäjän, Viron ja Ruotsin arvometsiä, tutustuttiin paikalliseen metsiensuojeluun ja laadittiin suojelualue-ehdotuksia arvokkaille metsäalueille.

Yhteistyön puitteissa järjestettiin koulutusta paikkatietokartoituksen ja -ohjelmien käyttämiseen. Yhteistyöhankkeiden tuloksena julkaistiin mm. rajat ylittävä paikkatietokanta, joka sisältää tietoa arvokkaista hemiboreaalisista metsistä Ruotsissa, Suomessa, Virossa ja Luoteis-Venäjällä.

Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti luoteis-venäläisille metsiensuojelijoille ja suojelubiologeille tutustumismatkoja Suomeen ja Ruotsiin, missä tehokkaan metsätalouden metsät saivat venäläiset metsiensuojelijat kauhistumaan. Kansainvälisissä koulutuksissa perehdyttiin mm. skandinaaviseen tehometsätalouteen, kestäviin metsänkäyttömenetelmiin ja metsiin hiilivarastona.

Suomen luonnonsuojeluliitto sai rahoitusta kansainväliseen yhteistyöhön mm. Suomen ulkoministeriön lähialueyhteistyörahastosta, Pohjoismaiden ministerineuvoston Itämeren yhteistyöohjelmasta ja EU:n European Neighbourhood Instrumentin (ENI:n) rajat ylittävän yhteistyön ohjelmista.

Lähialueyhteistyössä toteutettuja hankkeita

• 2020: Laatokalta Saimaalle
• 2018-2019: Itämeren rantametsien suojeluhanke
• 2015-2017: Pohjoismais-venäläinen kartoitusyhteistyö
• 2014-2015: Suojelualue-esityksien edistäminen
• 2013: Paikkatietokartoitus -yhteistyö
• 2010-2011: Metsiensuojeluverkosto Luoteis-Venäjällä
• Verrokkimetsät
• Vihreä vyöhyke
• Lisätietoja
• Aineistoja

2020: Laatokalta Saimaalle

Suomen luonnonsuojeluliiton koordinoimassa Laatokalta Saimaalle -yhteistyöhankeessa ennallistettiin rantoja ja vesistöjä takaisin luonnontilaan. Lisäksi tavoitteena oli kehittää ranta-alueiden kestävää virkistyskäyttöä Käkisalmen alueella Venäjällä sekä Hiitolanjoen vesistön alueella Suomessa.

2018-2019: Itämeren rantametsien suojeluhanke

Suomalaisvenäläisen hankkeen aikana kartoitettiin metsiä Itämeren rannikolla ja saaristossa Helsingin ja Pietarin välisellä alueella. Arvokkaiden, mutta suojelemattomien tai puutteellisesti suojeltujen metsien suojelua pyrittiin edistämään suojelualue-esityksin, suojelualueen käyttösuunnitelman parannusehdotuksin ja neuvotteluin.

Hankkeen aikana kartoitettiin jäljellä olevia arvokkaita mutta suojelemattomia rantametsiä Helsingin ja Pietarin välisellä Suomenlahden rantavyöhykkeellä ja saarilla. Hankkeen aikana löydettiin useita luontoarvoiltaan arvokkaita saaria. Suomen puolelta hankealuetta, Porvoon ja Kymenlaakson kunnista. Venäjällä kartoitukset kohdistuivat enimmäkseen Kyrönniemen alueelle, joka oli hankealueen laajin yhtenäinen luonnontilainen ranta-alue.

Hankkeen aikana toteutettujen kartoitusten pohjalta laadittiin Suomenlahden inventointiraportti Loviisan ja Porvoon alueelta ja suojeluesitys uusien saaristokohteiden liittämiseksi Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon.

Hankkeessa kartoitettujen alueiden suojelua edistettiin viranomaisvaikuttamisen keinoin. Suomessa saatiin pysyvästi suojeltua mm. n. 13 ha lahokaviosammalesiintymiä, joita löytyi hankkeen kartoituksien myötä useilta Suomenlahden saarilta.

Venäjällä Kyrönniemen suojelualueen (1200 ha) perustaminen edistyi hankkeen aikana toteutetun viranomaisvaikuttamisen ansiosta Leningradin alueen kuvernöörin tekemään suojelupäätökseen asti. Hankkeen jälkeen Kyrönniemen suojelualueen perustamista edistää Leningradin alueen guvernöörin perustama työryhmä, johon osallistuu myös hankkeen partnerijärjestö Neo Eco Project.

Itäisen Suomenlahden kansallispuiston laajennusesitys

Kyrönniemi suojeluesitys (venäjäksi)

2015-2017: Pohjoismais-venäläinen kartoitusyhteistyö

Pohjoismaiden ja Venäjän välisen metsiesuojeluyhteistyöhankkeen tarkoitus oli kehittää sähköisiä kartoitusmenetelmiä ja koota maastomateriaalia arvometsäkohteista sähköiseen paikkatietokantaan. Lisäksi hankkeen aikana käsiteltiin kestävän tehokkaan (intensiivisen) metsätalouden mahdollisuuksia korvata nykyistä etenevää (ekstensiivistä) metsätaloutta Luoteis-Venäjällä. Hankkeen pääasialliset toiminnot tapahtuivat Luoteis-Venäjällä: Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella.

Hankkeen aikana toteutettiin useita kansainvälisiä maastoekskursioita arvokkaille metsäalueille Karjalan tasavallassa, Leningradin, Pihkovan ja Novgorodin alueilla. Maastokohteiksi valittiin suojelemattomia laajoja yhteinäisiä vanhoja metsiä Mujejärven alueelta ja Laatokalta Karjalan tasavallasta ja Koskenalan (Podporozhien) alueelta Leningradin alueelta. Näiden alueiden suojelua pyrittiin edistämään tekemällä suojelualue-ehdotuksille rajauksia / tarkennuksia olemassaoleviin rajauksiin, kampanjoimalla ja tiedottamalla. Lisäksi hankkeen aikana vierailtiin Pihkovan ja Novgorodin alueen hemiboreaalisissa arvometsissä.

Hankkeen aikana järjestettiin paikkatietokoulutusta yhteistyökumppaneille. Koulutuksesta vastasi moskovalainen paikkatietokartoituksen veteraanijärjestö Transparent Word. Maastoekskursioiden aikana kerättiin paikkatietomateriaalia sähköiseen verrokkimetsäkarttaan.

Tehokkaaseen metsätalouteen tutustuttiin venäläisten tutustumismatkoilla Suomeen ja Ruotsiin. Tutustumismatkojen aikana vierailtiin tehokkaan metsätalouden metsissä, eli tavallisissa pohjoismaisissa talousmetsissä. Samalla pohdittin, mitkä voisivat olla kestävän tehokkaan metsätalouden kriteerejä Luoteis-Venäjällä. Matkoille osallistui järjestöväen lisäksi suojelubiologeja ja Luoteis-Venäjän alueen metsienkäytöstä vastaavia viranomaisia.

”Nordic-Russian Cooperation on Sustainable Forestry and Forest Conservation 2015-2017” -Hanke oli kaksivuotinen, ja sitä rahoitti Pohjoismaiden ministerineuvoston Knowledge Building and Networking Programme -ohjelma.

Hankkeen aineistoja

Podporozhien inventointiraportti (2016)
Severo-Svirskin suunnitellun suojelualueen kartoitus toukokuussa 2016

2014-2015: Suojelualue-esityksien edistäminen

Kaksivuotisen ”Building NGO Capacity in Protected area management in the South Boreal and Central Taiga region 2014-2015” -lähialueyhteistyöhankkeen tarkoitus oli kartoittaa suojelun epäkohtia ja metsien suojelun tarvetta hemiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä Suomen, Ruotsin, Viron ja Luoteis-Venäjän alueella.

Hankkeen aikana kukin partnerijärjestö valitsi maastaan hemiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä sijaitsevan pilottialueen. Pilottialueet olivat joko suojelemattomia arvometsiä tai puutteellisesti suojeltuja suojelualueita. Hankkeen aikana kartoitettiin alueiden luontoarvoja ja suojelun tarvetta, sekä laadittiin suojelualue-esitykset kullekin suojelemattomalle pilottialueelle. Jo olemassa olevista, mutta puutteellisesti suojelluista aluista laadittiin raportti, jossa tuotiin esille suojelun puutteita kullakin alueella.

Suomessa hankkeen pilottialueena oli Luonteri-Lietveden Natura-alue, jossa rantojensuojelun lisäksi oli tarkoitus harjoittaa hillittyä metsätaloutta ja suojella maisemia. Hankkeen puitteissa toteutettiin metsiensuojelijoiden tapaaminen Luonterissa kesällä 2016 ja julkaistiin Natura-alueiden suojelun epäkohtia esiin nostava filmi.

Venäjän Karjalassa kartoitettiin hankkeen puitteissa Puutoisen alueella sijaitsevan Pälmä-joen suunnitellun suojelualueen luontoarvoja ja laadittiin alueelle suojelualue-esitys. Tällä hetkellä väliaikaisesti suojelun alueen koko on 23 700 hehtaaria. Ruotsissa kartoitettiin laajasti arvometsiä Falunin ja Älvdalenin alueilla, ja suurimmista säilyneistä vanhoista metsistä laadittiin suojelualue-ehdotukset. Eestiin järjestettiin kesällä 2016 metsiensuojelijoiden tutustumismatka, jossa tutustuttiin paikallisiin arvometsiin ja niiden suojeluun kansainvälisellä porukalla.

Hanketta hallinnoi Suomen luonnonsuojeluliitto. Hanke toteutettiin Pohjoismaiden ministerineuvoston Itämeren kansalaisjärjestöjen yhteistyö -ohjelman rahoituksella. Hanketta hallinnoi Suomen luonnonsuojeluliitto ja yhteistyökumppaneina ovat Ruotsin luonnonsuojeluliitto Ruotsista, Estonian Fund for Nature Virosta ja INC SPOK Venäjältä.

2013: Paikkatietokartoitus -yhteistyö

Yksivuotisen lähialueyhteistyöhankkeen aikana vaihdettiin kokemuksia paikkatietokartoitusmenetelmistä ja järjestettiin paikkatietokoulutusta osallistujajärjestöissä. Hankkeen aikana laadittiin suosituksia yhteneväisistä sähköisen kartoituksen menetemistä. Näin kartoitustiedot saadaan tallennettua sähköiseen, yhteneväiseen ja vertailukelpoiseen muotoon naapurimaiden järjestöjen kanssa.

Symbioosi ry:ltä saadun apurahan tuella järjestettiin paikkatietokoulutuspäivä Suomen luonnonsuojeluliiton työntekijöille, Symbioosin jäsenille ja muille metsäkartoitusaktiiveille. Koulutuksessa opeteltiin Quantum GIS –karttatieto-ohjelman alkeet, käyttämään sähköisiä karttapohjia ja tekemään niihin rajauksia. Vuoden 2013 aikana kaikki Suomen luonnonsuojeluliitolla olemassa oleva kartoitustieto on digitoitu Liiton paikkatietokantaan.

Hankkeen puitteissa järjestetyissä tapaamisissa partnerit vertailivat osallistujamaiden suojelualueluokitteluja ja huomioivat niissä olevia epäkohtia. Keskustelujen pohjalta järjestöt laativat oman suojelualueluokittelu-ehdotuksen. Liiton edustaja neuvotteli suojelualueluokittelusta IUCN-luokittelusta vastaavien viranomaisten kanssa, ja suurin osa Liiton esittämistä epäkohdista huomioitiin lopullisessa IUCN-luokittelussa.

Hankkeen aikana kukin järjestö kokosi oman maansa Etelä-boreaalisen ja keskitaigavyöhykkeen arvokkaista metsistä kuvauksia yhteiseen sähköiseen verrokkimetsäkarttaan. Rajat ylittävä arvometsien kartta havainnollisti luonnontilaisten keskiboreaalisten metsien tilaa ja eroavaisuuksia maiden välillä.

Hanke toteutettiin Pohjoismaiden ministerineuvoston Itämeren kansalaisjärjestöjen yhteistyö -ohjelman rahoituksella. Suomen luonnonsuojeluliitton hallinnoimassa hankkeessa olivat partnereina lisäksi Ruotsin luonnonsuojeluliitto Ruotsista, Estonian Fund for Nature Virosta ja Interregional non-governmental organisation ”SPOK” Venäjältä Karjalan tasavallasta.

2010-2011: Metsiensuojeluverkosto Luoteis-Venäjällä

Kaksivuotisen Ulkoministeriön rahoittaman lähialueyhteistyöhankkeen aikana perustettiin Luoteis-Venäjän metsiensuojelijoiden yhteistyöverkosto. Hankkeen puitteissa kehitettiin ja tiivistettiin Luoteis-Venäjän alueiden välistä yhteistyötä lisäten järjestöjen kapasiteettia edistää metsien suojelua. Hanketta hallinnoi Suomen luonnonsuojeluliitto.

Hankkeen aikana perustettuun yhteistyöverkostoon liittyi noin kymmenen ympäristöjärjestöä Luoteis-Venäjältä. Yhteistyöverkostossa oli mukana niin uusia, kuin kokeneempiakin luonnonsuojelujärjestöjä koko Luoteis-Venäjän alueelta.

Metsiensuojeluverkoston teemana oli ensimmäisen vuoden aikana metsäbioenergiaan liittyvät kysymykset. Toisen vuoden aikana keskityttiin suojelubiologien ja metsiensuojelijoiden välisen yhteistyön kehittämiseen. Venäjällä tutkijat ja suojelubiologit ovat perinteisesti toimineet erillään metsiensuojelujärjestöistä. Hankkeen aikana tämä molempia osapuolia hyödyttävä yhteistyö saatiin käynnistettyä. Suojelubiologien ja tutkijoiden kanssa tehty yhteistyö lisäsi erityisesti metsiensuojelijoiden kapasiteettia edistää luonnontilaisten metsien suojelua.

Hankkeen aikana järjestettiin kaksi opintomatkaa Suomeen ja Ruotsiin. Opintomatkoille osallistui joukko metsiensuojelijoita ympäristöjärjestöistä ja suojelubiologeja Luoteis-Venäjän kaupunkien ja Moskovan yliopistoista. Opintomatkojen aikana tutustuttiin tehometsätalouteen ja keskusteltiin kestävän tehokkaan metsätalouden kriteereistä ja mahdollisuuksista Luoteis-Venäjän alueella.

Hanke toteutettiin vuosina 2010-2011. Hankkeen jälkeen perustettu metsiensuojeluverkosto jatkoi toimintaansa sähköpostilistan kautta, sekä uusina kontakteina järjestöjen ja suojelubiologien välillä.

Yhteistyökumppanit Venäjällä

• Ympäristöjärjestö Transparent World
• Luonnonsuojelujärjestö SPOK
• Global Forest Watch
• Luonnonsuojelujärjestö Kola Biodiversity Conservation Center
• Venäjän maantieteellisen seuran Vologdan osasto
• Luonnonsuojelujärjestö NeoEcoProject

Verrokkimetsät

Neljä pohjoiseurooppalaista järjestöä kokosivat edustavia esimerkkikohteita etelä- ja hemiboreaalisen vyöhykkeen luonnontilaisimmista metsistä.
Verrokkimetsät-kartta (siirry Google Maps -palveluun).

Aarnimetsien suojelusta käytyjen keskustelujen myötä tuli yhä selvemmäksi, että metsäalan ihmisillä, keskivertoretkeilijästä puhumattakaan, ei ole oikeaa käsitystä, millainen on luonnontilaisen kaltainen metsä. Erityisesti luonnonmetsän rakenteeseen, puulajisuhteisiin, elinvoimaisuuteen ja metsän kehitykseen liittyy monenlaisia myyttejä, jotka on mahdollista oikaista tutustumalla itse pitkään luonnontilassa olleeseen metsään. Kohteita oli eri puolilta maata kustakin hankemaasta ja ne edustivat erityyppisiä metsiä esimerkiksi puulajiston ja luonnontilaisuuden osalta.

Kohteet valittiin siten, että mahdollisimman moni niistä olisi helposti saavutettavissa. Esimerkiksi Etelä-Ruotsin luonnontilaisimmaksi metsäksi arvioituun Tyrestan aarnimetsään pääsee Tukholman keskustasta paikallisliikenteellä alle tunnissa. Esimerkkejä Nuuksion alueen hienoista metsistä liito-oravineen löytyy aivan Haltian luontokeskuksen läheisyydestä. Yksi Pohjois-Euroopan suurimmista kuusista sijaitsee vanhassa metsässä lähellä Petroskoin keskustaa.

Etelä-Suomen luonnontilaisimmat metsiköt ovat pieniä, tiukasti suojeltuja metsäluonnon ytimiä, joissa muinoin Suomessa esiintynyt aarniometsien lajisto on osin säilynyt. Näiden lajistopankkina toimivien metsien laajentaminen ympäröivillä metsillä turvaisi metsälajiston säilymisen myös pitkällä aikavälillä metsän ja puulajisuhteiden muuttuessa vuosikymmenten aikana.

Edustavina esimerkkeinä tällaisista kohteista voidaan pitää Etelä-Hämeessä sijaitsevia Vesijaon luonnonpuistoa ja Kotisten aarnimetsää, joiden havaittiin olevan poikkeuksellisen luonnontilaisia, ei vain Suomessa, vaan koko Pohjois-Euroopassa vastaavalla kasvillisuusvyöhykkeellä. Kartalla esitellään metsäytimien läheisyydessä myös suojelemattomia, valtion ja metsäyhtiön omistamia suojelunarvoisia metsiä. Esimerkiksi UPM metsäyhtiön omistamassa luonnonmetsässä voi tutustua yli 40-metriseen, yhä edelleen kasvavaan kuuseen.

Metsään tutustumaan aikovien on syytä huomioida, että osa, etenkin luonnontilaisimmista kohteista sijaitsee luonnonpuistoissa, joissa käyntiin tarvitaan erikoislupa Metsähallitukselta. Kartan laatineisiin järjestöihin voi ottaa myös yhteyttä, mikäli on kiinnostunut ohjatusta retkeilystä.

Hanke oli osa kansalaisjärjestöjen laajempaa hanketta, jossa pyrittiin koostamaan esimerkkejä edustavista luonnontilaisista metsistä eri puolilla Eurooppaa. Seuraavana oli tarkoitus laajentaa kartoitusta Pietarin eteläpuolella sijaitseville Venäjän alueille ja Ukrainaan.

Kartan koostaja, Ukrainan metsäkartoitus: Maria Faticov, maria.faticov@sll.fi

Hanketta rahoittivat Pohjoismaiden ministerineuvosto ja EU:n nuoriso-ohjelma Youth in Action.

Verrokkimetsät-kartta Google Maps -palvelussa

Verrokkimetsien kartoituksen toteuttaneet järjestöt

Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi.
Yhteyshenkilö: Olli Turunen, tel. +358 40 755 3815, turunen@sll.fi

Ruotsin luonnonsuojeluliitto www.snf.se
Yhteyshenkilö: Olli Manninen, tel. +46 705 412 540, ollimanninen@yahoo.se

Karjalan luonnonsuojelujärjestö SPOK spok-karelia.ru
Yhteyshenkilö: Anna Lychagina, tel. +7 909 567 1313, anna.ngospok@gmail.com

Estonian fund for Nature www.elfond.ee
Yhteyshenkilö: Kaarin Parts, Tel. +372 55 656 986, kaarinparts@gmail.com

Vihreä vyöhyke

Fennoskandian vihreä vyöhyke on Suomen, Venäjän ja Norjan rajaseudulle sijoittuva metsien ja soiden vyöhyke. Se muodostaa ekologisen käytävän Suomenlahdelta Barentsinmerelle. Vihreän vyöhykkeen turvaaminen alkoi 1990-luvulla ja jatkuu yhä.

Maantieteellisesti Fennoskandian vihreä vyöhyke käsittää noin 50 km alueen molemmin puolin rajaa ja siihen kytkeytyy itä-länsi-suuntaisia ekologisia käytäviä kuten Venäjältä Metsä-Lapin halki Ruotsiin kytkeytyvä käytävä ja Suomenselän-Maanselän ekologinen käytävä.

Suomi, Norja ja Venäjä allekirjoittivat vuonna 2010 yhteisymmärryspöytäkirjan edistääksen ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä Fennoskandian vihreällä vyöhykkeellä. Yhteisymmärryspöytäkirjan mukaan vihreä vyöhyke käsitti eritasoisia olemassa olevia suojelualueita ja mahdollisti suunnitteilla olevien alueiden sisällyttämisen niiden perustamisen jälkeen. Vihreä vyöhyke edisti suojelualueiden ekologista kytkeytyneisyyttä ja tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden ilmastonmuutoksen tutkimiseen ja havainnointiin.

Suomen luonnonsuojeluliitto edisti Vihreän vyöhykkeen suojelua 1990-luvulta lähtien yhdessä muiden luonnonsuojelujärjestöjen kanssa. Luonnonsuojeluliitto oli mukana Suomen kansallisessa Vihreän vyöhykkeen työryhmässä, jonka toimikausi ajoittui vuosille 2014-2020.

Vihreä vyöhykkeen aloite koskettaa Suomen rajamaakuntia, joiden luonnonvarojen ja maankäytön suunnittelussa tulisi noudattaa yhteisymmärryspöytäkirjan henkeä. Esimerkiksi Kainuussa valtion maaomaisuutta hallinnoivan liikelaitos Metsähallituksen tulisi osana luonnonvarasuunnitteluaan laskea vuosittaisia hakkuita kestämättömästä 1,4 milj. kuutiosta noin 900 000 kuutioon vuodessa.

Kainuun luonnonvarasuunnitelman järjestövaihtoehto vuosille 2015-2020

Aineistoja

Vihreän vyöhykkeen dialogifoorumissa Kuusamossa marraskuussa 2014 Suomen luonnonsuojeluliitto loi yleiskatsauksen Suomen puolen vihreän vyöhykkeen kysymyksiin.

• Biodiversity conservation and connectivity of the protected areas (pdf, 2,9 Mt), Virpi Sahi, Finnish Nature Conservation Association
• Dialogifoorumin muu materiaali Ympäristöministeriön sivuilla

Petroskoin Vihreän vyöhykeen konferenssissa lokakuussa 2013 Luonnonsuojeluliitto toi esille erityisesti Suomen puolen alueiden turvaamista ja ennallistamista (englanniksi, pdf):

• Fennoskandian vihreän vyöhykkeen kehittäminen Kaakkois-Suomessa. Kari-Matti Vuori (teksti ja diat 2,3 MT)
• Fennoskandian vihreän vyöhykkeen vahvistaminen [Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa]: suomalaisten kansalaisjärjestöjen ehdotuksia luonnonsuojelualueiksi. Risto Mustonen (diat 14,6 MT)
• Fennoskandian vihreä vyöhyke metsäekologisena megakäytävänä. Jyri Mikkola (diat 11 MT)

Kotkassa syyskuussa 2012 pidetyssä Vihreän vyöhykkeen kokouksessa Suomen luonnonsuojeluliitto esitti vyöhykkeen luonnonsuojelullisesti arvokkaimpien alueiden ja niiden välisen kytkeytyneisyyden tarkastelua. Venäläiset järjestöt teki ehdotuksensa tärkeiden ydinalueiden suojelemiseksi Murmanskissa ja Karjalassa.

• SLL:n kannanotto (pdf)
• Venäläisten järjestöjen kannanotto (pdf)