Suojeluvoitot

Ympäristöhallinto on turvamme

Tiesitkö, että Suomeen perustettiin yksi maailman ensimmäisistä ympäristöministeriöistä? Suomen luonnonsuojeluliitto esitti omaa ministeriöitä luonnon- ja ympäristönsuojelulle jo vuonna 1970, ja sinnikkään työn tuloksena se perustettiin vuonna 1983. Ympäristöministeriötä on jouduttu puolustamaan vielä 2010-luvullakin.

Ympäristöministeriön perustaminen ei ollut mikään läpihuutojuttu: muun muassa maa- ja metsätalousministeriö piti hanketta ”kummallisena ja täysin asiattomana”. Luonnonsuojeluliitto ajoi hanketta vuosikaudet sinnikkäästi eteenpäin. Viimein 13 vuoden työn jälkeen Suomen ympäristöministeriö aloitti toimintansa 1.10.1983.

Itsenäisen ympäristöhallinnon puolustaminen on ollut rankka tie: paljon hyvää on rakennettu ja sitten purettu. Vielä vuonna 2015 Luonnonsuojeluliiton täytyi järjestää mielenilmaus ympäristöministeriön puolesta.

Näpit irti meidän metsistämme!

Rakkaiden metsiemme puolesta on tehty töitä jo monta vuosikymmentä. Uudestaan ja uudestaan on osoitettu mieltä, tiedotettu, neuvoteltu ja pidetty ääntä metsäluonnon puolesta.

1980-luvulla luontojärjestöissä havahduttiin tietoon, että metsien lajit ovat ahdingossa myös Suomessa – ei vain kaukaisissa sademetsissä. Syttyi ”metsäsotia”. Talaskankaalla kuuluisa kiista metsähakkuista eteni lopulta suoran toiminnan kahakoihin. Luonnonsuojeluliitto oli aktiivisesti mukana neuvotteluissa. Aktivistit voittavat, ja osin kiistan ansiosta ympäristöministeriö laatii Etelä-Suomen vanhoille metsille kaksi suojeluohjelmaa.

Metsiä ovat puolustaneet tuhannet ihmiset eri vuosina ja vuosikymmeninä. On kartoitettu uhanalaisia lajeja, tehty suojeluesityksiä, neuvoteltu, lobattu, vaikutettu lainsäädäntöön ja viestitty viimeisten luonnontilaisten metsiemme puolesta. Ja viety omia rakkaita metsään, välitetty eteenpäin rakkautta luontoon. Vaikka somessa.

Keväällä 2018 käynnistyi ympäristöjärjestöjen yhteinen kansalaisaloite Avohakkuut historiaan -kampanja, jossa vaadittiin, että valtion mailla siirrytään avohakkuista jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon. Vaaditut 50 000 ääntä saatiin kasaan jo elokuussa. Aloite eteni eduskunnan käsittelyyn, ja sen ansiosta valtion mailla suositaan aiempaa enemmän jatkuvan kasvatuksen hakkuita perinteisten avohakkuiden sijaan.

Vaikutusvaltainen järjestö

Se on tutkittu juttu! Luonnonsuojeluliitto on tutkimusten mukaan maamme aktiivisin ympäristöjärjestö vaikuttamistyössä. Järjestö on aina ollut aktiivinen vaikuttaja oli kyse eduskunnasta, ministeriöistä tai vaikkapa kuntien päättäjistä. Luonnonsuojelijat eivät arvele pyytää pääsyä presidentin tai ministerin puheelle – onpa ympäristöministerille viety pala tuhoutuvaa suotakin muistoksi.

Yksi esimerkki vaikuttamistyöstä on koskiensuojelulaki vuodelta 1987. Sen muotoilussa Luonnonsuojeluliitto oli poikkeuksellisella tavalla mukana: ympäristöministeri Matti Ahde otti lakiesityksen perustaksi Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Rauno Ruuhijärven muotoileman esityksen. Luonnonsuojelu lainsäädäntöön vaikuttamalla ei toki ole yleensä näin näyttävää. Mutta se kannattaa!

Vuosien varrella olemme olleet usein myös aikaamme edellä. Aikoinaan niin vesiensuojeluvaatimusten, Natura-suojeluohjelman kuin rikkidirektiivinkin piti ajaa Suomi konkurssiin, mutta näin ei käynyt. Nämäkin ovat nykyään osa Suomen luonnonsuojeluhistoriaa – ja ne saatiin aikaiseksi pitkälti lakivaikuttamisella.

Kollaja kestää – luonnonsuojelu on kestävyyslaji

Luonnonsuojeluliiton rooli oli merkittävä 1960-luvulla alkaneissa koskisodissa. Ne johtivat 1980-luvulla koskiensuojelulakeihin, joiden pohjaksi otettiin liiton työryhmässä jättämä eriävä mielipide. Liitto on puolustanut virtavesiä menestyksellisesti, muun muassa Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaat on torjuttu. Liitto on ollut mukana kalatiestrategiassa, jonka ansiosta nyt puretaan patoja ja tehdään kalateitä.

Vesivoimahankkeiden vastustamisessa kärsivällisyyttä on todella koeteltu. Vuotoksen ja Kollajan altaista on taisteltu vuosikymmeniä. Uudestaan ja uudestaan ovat luonnonsuojelijat, etunenässä paikalliset aktiivit, kaivaneet suojelurukkaset esiin ja lähteneet puolustamaan jokiamme. Iijoen puolesta on soudettu yli 35 vuoden ajan. Kollaja kestää!

Nykymaailmassa, jossa vesivoimaa puretaan, on uusien voimalaitosten rakentaminen järjetöntä. Silti saadaan Luonnonsuojeluliitossakin yhä tehdä töitä viimeisten vapaiden virtojemme puolesta. Tuorein yritys vesivoiman rakentamiseen käydään Kemijoen Sierilässä, jossa puolustetaan entisen mahtijoen viimeistä vapaata virtaa – myös soutaen. Ehkä joskus padot puretaan ja lohi saa taas nousta kutemaan vanhoille kotiseuduilleen.

Paikallistasolla liitto on mukana monissa kunnostushankkeissa. Varsinkin Pohjanmaalla on ennallistettu puroja ja muuta pienvesiluontoa.

Apua norpalle ja muille lajeille

Suomen luonnonsuojeluliiton tunnuslaji oli ensin maakotka, sitten saimaannorppa. Molempien ja lukuisien muiden uhanalaisten lajien eteen on tehty töitä järjestön alkumetreiltä lähtien.

Suomen ainoa kotoperäinen nisäkäs, saimaannorppa, rauhoitettiin vuonna 1955. Vuoteen 1948 asti siitä maksettiin tapporahaa. Sen jälkeen norppa kärsi ympäristömyrkyistä ja Saimaan juoksutusten aiheuttamasta veden pinnan vaihtelusta. 2000-luvulla lämpimät talvet lisäsivät kalastuskuolemista kärsivän saimaannorpan hätää.

Vuonna 2009 Luonnonsuojeluliitto ravisteli suomalaisia tiedolla ”joka toinen kuutti hukkuu”. Mielenosoitus, tiedottaminen ja neuvottelut viranomaisten kanssa veivät norpansuojelua eteenpäin ja norpan elinalueilla rajoitettiin verkkokalastamista. Luonnonsuojeluliitto jakoi katiskoihin tuhansia nielurajoittimia ja vähitellen työ alkoi tuottaa tulosta. Talvisin kolataan apukinoksia, joihin norppa pesii onnistuneesti.

Norppa on vain yksi esimerkki lajiensuojelutyöstä: myös esimerkiksi ympäristömyrkyistä kärsinyt muuttohaukka, vainottu maakotka ja virtavesien rakentamisesta ahtaalle joutunut raakku saavat apua vuosien varrella.

Lähiluonto tarvitsee puolustajiaan

Oli kyse sitten Kuopion Puijosta, Keuruun varuskunnan metsistä tai Helsingin keskuspuistosta: paikalliset luonnonsuojelijat ovat hereillä. Yksi tällainen yhteistyön osoitus ja uroteko oli Sanginjoen metsien suojelu Oulussa. Tammikuussa 2018, 14 vuoden taistelun jälkeen 1 127 hehtaaria arvokasta metsää saatiin suojeltua. Paikalliset luonnonsuojelijat järjestivät yhteistyössä mielenosoituksia, pitivät luontokahvilaa, estivät metsätyökoneiden etenemisen ja vaikuttivat poliittisesti. Suojelijat ovat kertoneet, että matkalla oli monta vaikeaa ja epätoivon hetkeä, mutta rakkaus lähimetsään auttoi jaksamaan.

Suomen luonnonsuojeluliitolla on lähes koko maan kattava suojeluverkosto, joka tekee tinkimätöntä työtä yhteisen luontomme eteen. Yli 150 paikallisyhdistystä ja niiden vapaaehtoisia on kiittäminen monen lähiluontokohteen pelastamisesta.