Sijainti: Pääsivu / Mitä me teemme / Metsät / Metsätavoitteemme

Metsätavoitteemme

Metsätavoitteemme


Suomen luonnonsuojeluliiton Metsäohjelma 2020 ohjaa liiton metsätoimintaa sekä kertoo Luonnonsuojeluliiton tavoitteista metsien suojelulle ja niiden hyödyntämiselle. SLL:n liittovaltuusto hyväksyi ohjelman keväällä 2007. Edellinen vastaava metsäohjelma oli vuodelta 1988.

Visio

Vuoteen 2020 mennessä metsäluonnon köyhtyminen on maassamme pysäytetty, suojelualueverkoston puutteet korjattu ja luonnonmetsien hakkuut lopetettu. Monimuotoisen metsäluonnon säilyttämisestä on tullut kaikkien suomalaisten yhteinen etu ja metsä antaa suomalaisille hyvinvointia monin eri tavoin. Metsää käytetään säästeliäästi ja metsien kaikkia aineellisia ja aineettomia arvoja kohdellaan kansallisomaisuutena.

 

Suojelualueverkosto on metsiensuojelun ydin

Suomen metsäluonto tarvitsee kiireellisesti päätöksen uudesta, metsäisten luontotyyppien suojelu-, toiminta- ja rahoitusohjelmasta, jossa ovat mukana kaikki metsänomistajaryhmät. Lisäksi tulee laatia laji- ja luontotyyppikohtaisia suojelustrategioita. Metsiensuojelualueverkostomme on oltava määrällisesti riittävä sekä laadullisesti ja maantieteellisesti edustava.

Metsiensuojelualueverkostomme on oltava määrällisesti riittävä sekä laadullisesti ja maantieteellisesti edustava.

Laajuudeltaan verkoston on oltava vähintään 10 prosenttia metsäalasta jokaisella metsäkasvillisuusvyöhykkeellä. Lisäsuojelun painopisteen tulee olla pysyvien suojelualueiden perustamisessa. Etelä-Suomessa kiireellisintä on lajistokeskittymien turvaaminen ja laajentaminen, suojelualuekokonaisuuksien luominen ja uhanalaisten luontotyyppien suojelu.

Pohjois-Suomessa painopiste on erämaisten metsäalueiden ja runsaspuustoisten luonnonmetsien säilyttämisessä. Suomen suojelualueverkon kytkeytyneisyys naapurimaiden suojelualueiden kanssa on taattava. Erityisesti järeän lahopuun määrää tulee kasvattaa kaikissa metsissä ja luoda lajistollisesti tärkeille alueille lahopuukes-
kittymiä. Liiton tavoitteena on luonnonmetsien jättäminen teollisen puunkäytön ulkopuolelle.

 

Elämää talousmetsiin!

Koska metsistä saatavat hyödyt ja palvelut ja niihin kohdistuvat odotukset tulevat monipuolistumaan, tulee metsien hoidon tavoitteena olla monipuoliset metsävarat, joita riittää kaikkiin metsän käyttötarkoituksiin. Metsäteollisuuden tarpeet eivät yksin saa määrätä metsien hyödyntämisen tasoa. Metsien käyttöä koskevassa päätöksenteossa tulee välttää kaavamaisia ratkaisuja ja politiikkoja sekä korostaa varovaisuusperiaatetta ja ennakkoluulottomuutta.

Talousmetsissä metsienkäsittelyn malliksi on otettava metsien luontaisen dynamiikan ja rakenteellisen vaihtelun jäljittely. Avainbiotoopit ja uhanalaisten lajien elinympäristöt on säilytettävä selvästi nykyistä paremmin. Puuenergian käytön haittavaikutukset metsille on minimoitava ja lahopuun määrää talousmetsissä lisättävä selkeästi.

Metsätaloustoimien on tuettava vesipuitedirektiivin mukaista ympäristötavoitetta vesien laadun hyvän tilan saavuttamisesta vuoteen 2015 mennessä. Metsätalouden vaurioittaman suo- ja pienvesiluonnon luonnontilan palauttamiseksi on laadittava erillinen ennallistamis- ja toimintaohjelma. Metsämaisemien esteettisten arvojen säilyttämiseen on kiinnitettävä kasvavaa huomiota metsätaloudessa.

Metsänomistajille annettavaa metsäneuvontaa ja -suunnittelua on monipuolistettava vastaamaan myös metsänomistajien luonto- ja virkistysarvoja painottavia näkemyksiä ja tavoitteita.  Kaikkien metsiin liittyvien arvojen parempi huomiointi edellyttää asennemuutoksen lisäksi uusien, vaihtoehtoisten metsänhoitotapojen ja suunnittelumenetelmien laajamittaista käyttöönottoa. Näitä tavoitteita edistetään tehokkaimmin tukemalla itsenäisten yrittäjien tuloa metsäorganisaatioiden rinnalle tarjoamaan metsänomistajille vaihtoehtoisia metsänkasvatuksen ja puunkorjuun palveluja.

Kuva: Laura Ahopelto

 

Oikeus mennä metsään

Jokaisella suomalaisella on oikeus monimuotoiseen metsäluontoon lähiympäristössään.Metsäisiä virkistysalueita tulee lisätä voimakkaasti, ja niiden hoitoperiaatteissa tulee korostaa monimuotoisuuden ja kokonaan suojeltujen osa-alueiden säilyttämistä. Tämä vaatii valtiovallan, alueiden omistajien, niiden metsien hoidosta vastaavien tahojen sekä alueiden käyttäjien yhteistyötä. Kunnille, kaupungeille ja seurakunnille tulee tarjota taloudellisia kannustimia metsien monikäytön
edistämiseen.

Jokamiehenoikeudet on säilytettävä ennallaan. Metsien jokamiestyyppisen virkistyskäytön, vastuullisen luontomatkailun sekä muun metsien monikäytön edellytykset on turvattava. Varsinkin virkistyksen kannalta tärkeillä alueilla metsän on näytettävä metsältä hakkuun jälkeenkin. Taajamien virkistysmetsät on turvattava myös rakentamiselta. Päiväkotien ja koulujen käytettävissä on oltava laadukkaita lähimetsiä ympäristökasvatuksen tarpeisiin. Suojelualueilla tapahtuvat muut toiminnot eivät saa vaarantaa alueiden suojelutavoitteita.

 

Uudistuksia lainsäädäntöön ja tutkimukseen

Tehokas toiminta metsäluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi edellyttää riittävää rahoitusta ja tietopohjaa. Suojelualueverkoston ulkopuolella sijaitsevat, suojelullisesti arvokkaat metsät tunnetaan puutteellisesti ja selvitykset niiden löytämiseksi on aloitettava välittömästi. Tulevaisuudessa metsien käyttöön ja suojeluun vaikuttavien merkittävien muutostekijöiden, kuten monimuotoisuuden köyhtymisen, ilmastonmuutoksen ja puuenergian käytön tutkimusta tulee lisätä. Verovaroin tuetun metsäntutkimuksen tulee olla riippumatonta ja moniarvoista.

Metsätalouden tukien painopiste on siirrettävä metsänparannustoimien tukemisesta avainbiotooppien suojeluun ja ennallistamiseen.

Metsien käyttöä säätelevä metsälaki on uudistettava tukemaan moniarvoista ja kestävää metsien käyttöä. Metsätalouden tukien painopiste on siirrettävä metsänparannustoimien tukemisesta avainbiotooppien suojeluun ja ennallistamiseen. Olemassa olevan lainsäädännön ja suositusten noudattamisen valvontaa tulee tehostaa, ja metsä- ja ympäristöviranomaisten välistä avointa tiedonvälitystä lisätä. Avohakkuiden ja kunnostusojitusten tulee olla luvanvaraisia merkittävissä tapauksissa.

Metsähallituksen tulostavoitetta on laskettava ja tulostavoite on määriteltävä avoimesti. Metsähallituksen tuottotavoitteet eivät saa vaarantaa sen yhteiskunnallisten velvoitteiden toteutumista. Valtionmetsien käytön tavoitteena ja Metsähallituksen toiminnan mittarina on oltava yhteiskunnan kokonaisetu. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia metsien käytöstä päätettäessä on lisättävä. Kaavoituksessa on edistettävä nykyistä paremmin metsien suojelua ja virkistyskäyttöä, kuten metsäalueiden yhtenäisyyden sekä ekologisten yhteyksien ja vyöhykkeiden säilymistä. Kiinteistöveroa ei tule ulottaa metsiin. 

 

Vastuumme maailman metsistä hongat

Suomen ja suomalaisten toimijoiden on kaikessa toiminnassaan edistettävä metsien suojelua ja ekologisesti kestävää käyttöä maailmanlaajuisesti. Maamme  politiikan tulee edistää globaalin metsäkadon pysäyttämistä sekä kasvattaa suojelualueiden ja muiden kestävästi käytettyjen ja hoidettujen metsien määrää.

Metsävarojen säästämiseksi paperinkulutusta täytyy vähentää ja paperi on tuotettava luonnon ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Suomen on osallistuttava tehokkaasti globaaliin laittomien hakkuiden torjumiseen. Suomessa ei enää tule myydä sademetsäpuusta tai laittomasti hakatusta puusta valmistettuja tuotteita.

Jos metsäteollisuuden tuontipuumäärät laskevat voimakkaasti ja hakkuupaineet kotimaan metsissä kasvavat, on monimuotoisuuden suojelu varmistettava myös näissä oloissa. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehtävässä työssä tulee ottaa huomioon metsien merkitys ja metsiin kohdistuvat vaikutukset. Yhtenä keinona ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi metsien hiilivarantoa on kasvatettava kiertoaikoja pidentämällä. Ilmastonmuutokseen on varauduttava myös suojelualueverkostoa laajennettaessa.

 

Ohjelmasta voi tiedustella painettua julkaisuversiota keskustoimistolta, yhteystiedot.