Ympäristölainsäädännöstä aiheutuvan hallinnollisen taakan yksinkertaistaminen

Suomen luonnonsuojeluliitto on maan vanhin ja suurin ympäristöjärjestö. Olemme osallistuneet lukuisiin työryhmiin, joissa on pohdittu luvituksen sujuvoittamista. Tässä eräitä näkökulmia suomalaisista kokemuksista.

1) Miksi lupien käsittely on hidasta?

Kun Suomessa selvitettiin syitä yli vuoden kestäneiden ympäristölupaprosessien kestolle, havaittiin merkittävimmäksi lupaviranomaisesta johtuvaksi syyksi esittelijän liian suuri työkuorma eli suuri lupakäsittelyjen määrä viranhaltijaa kohden.

Merkittävimmäksi luvan hakijasta johtuvaksi syyksi lupakäsittelyn pitkälle kestolle todettiin taas lupahakemuksen sisältämien tietojen puutteellisuus ja joissakin tapauksissa myös niiden ristiriitaisuus (Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:35).

Näitä asioita voidaan parantaa turvaamalla luvittajien voimavarat sekä esimerkiksi kouluttamalla lupien hakijoita.

2) Suomessa kehitetään hallintoa ja menettelyjä ympäristövaatimusten tasoa heikentämättä

Suomessa sujuvoittamista tehdään parhaillaan yhdistämällä valtion ympäristöhallinnon lupien käsittelijät ja valvojat suuresta määrästä aluehallintovirastoja ja Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksista yhteen Lupa- ja valvontavirastoon. Tämä LVV aloittaa työnsä 1.1.2026.

Samalla lupien yhteiskäsittelyä lisätään ns. yhden luukun lakihankkeella. Näin uskotaan tehostettavan lupakäsittelynen nopeutta ja toisaalta laatua.

Jatkossa maan parhaat asiantuntijat voivat osallistua asian käsittelyyn, olipa heidän nykyinen virastonsa missä tahansa.

Aluehallintouudistus ja siihen liittyvä yhden luukun menettely mahdollistavat ympäristöasioiden kokonaisvaltaisemman käsittelyn. Hankekokonaisuuden luvat käsitellään jatkossa yhdessä rinnakkain eikä peräkkäin jonossa. Näin säästetään aikaa ja saadaan hankekokonaisuuden kokonais- ja yhteisvaikukset esiin. Näin ympäristöasioita ei myöskään putoaisi enää eri lakien, prossien ja viranomaisten väliin.

Uusi valtakunnallinen virasto mahdollistaa myös valtakunnallisesti yhdenmukaisen linjan lainsäädännön soveltamiseen.

Osa uudistusta on digitalisaatio. Sähköiset hakemukset mahdollistavat prosessien tehostamisen.

Näin on mahdollista kehittää luvitukseen liittyviä menettelyjä ilman, että heikennetään ympäristösäännösten tasoa. Uudistukset tarvitsevat onnistuakseen toki riittävät resurssit.

3) Monet yritykset haluavat tehdä entistä enemmän ympäristön hyväksi

Ympäristöoikeuden säännösten sisällön tasoa ei voi heikentää, koska luontokato, illmastokriisi ja kemikalisoituminen jatkuvat yhä. Tämän ovat monet yrityksetkin huomanneet.

Moni yritys on kiinnostunut luonnon tilan parantamisen yhteistyöhankkeista ja ekologisista kompensaatioista. Ne ovat vapaaehtoisesti valmiita tekemään enemmän ympäristön hyväksi kuin laki vaatii.

Sujuvoittamisen tavoitteena on usein hankkeiden nopeuttaminen. EU:kin on tehnyt kolme ”kiirehtimisasetusta” (RED III, NZIA, CRMA). Toisaalta Suomessa on menossa hankkeita, joissa pyritään lisäämään hankkeiden hyväksyttävyyttä ja säästämään aikaa esimerkiksi valituksilta kehittämällä kansalaisten kuulemista aikaisemmaksi ja kattavammksi kuin lakien minimit vaativat.

Tällaisia osallistamisen kehityshankkeita vihreän siirtymän vauhdittamiseksi on parhaillaan menossa Suomen ympäristökeskuksella, Akordilla ja SITRAlla. Niillä on myös elinkeinoelämän kannatus, koska sosiaalinen toimilupa on ymmärretty kynnyskysymykseksi investointihankkeiden etenemiselle.

Ympäristösäännöksistä tinkiminen ja säännösten muuttelu ei ole elinkeinoelämänkään edun mukaista. Investoinnit tarvitsevat vakautta,

4) Yhteenveto

Suomessa on opittu, että sujuvoittamista voidaan tehdä ympäristön tilasta tinkimättä kehittämällä hallintoa, resursseja, prosesseja, luvanhakijoiden koulutusta, lupien digitalisaatiota, kansalaisten osallistamista ja yhteistyötä ilman että ympäristön tilatavoitteisiin liittyviä säännöksiä heikennetään. Meillä on hyviä käytäntöjä muulle EU:lle.

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Toimeksi saaneena

Tapani Veistola
toiminnanjohtaja, tapani.veistola@sll.fi