Vesilain uudistus ei täytä sille asetettuja tavoitteita: vaelluskalakantoja ei saada elvytettyä

Vesilain muutosta on valmisteltu jo kahden hallituksen aikana sen jälkeen, kun Luonnonsuojeluliitto, WWF ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusliitto vuonna 2017 esittivät sitä. Lakimuutoksen tavoitteena oli tukea vaelluskalakantojen elvyttämistä ja parantaa luonnon monimuotoisuutta.

“Valitettavasti joudumme nyt vastustamaan asiasta tehtyä hallituksen esitystä, koska sillä ei saada voimalapatoihin kalateitä eikä patoja purettua. Tätä mieltä ovat jopa lakia käyttävät kalaviranomaiset”, sanoo Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola. 

Lausuntokierroksella Lapin elinvoimakeskus katsoi, ettei ehdotuksella tulla saavuttamaan lakimuutoksen taustalla olevia tavoitteita vaelluskalakantojen turvaamiseksi. Lounais-Suomen elinvoimakeskus esitti asian palauttamista uudelleen valmisteluun. 

Hallituksen esitys ei paranna tilannetta

Kalatalousvelvoitteet ovat vesivoimayhtiöiden velvoitteita, jotka sisältyvät voimaloiden vesitalouslupiin. Kalatalousvelvoitteen tarkoituksena on määrittää se, miten vesitalousluvan haltijan pitää minimoida ja kompensoida niitä haittoja, joita toiminta aiheuttaa kalastolle ja kalastukselle. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kalatietä, joka mahdollistaisi kaloille kulun voimalan ohi.

Isolla osalla vanhoista vesivoimaloista ei ole kuitenkaan lainkaan kalatalousvelvoitteita, eikä niiden historiallisia lupia voida muuttaa jälkikäteen. Näitä, pääasiassa hyvin pieniä ns. nollavelvoitevoimaloita on Suomessa ainakin 141 kappaletta. Niiden merkitys sähkön tuotannossa ja säätökyvyssä on marginaalinen, mutta niiden padot estävät lukuisten uhanalaisten vaelluskalakantojen elvyttämisen.  

Hallituksen esityksen suuri heikkous on se, että jatkossakaan kalatien rakentamista ei voida määrätä pienten voimaloiden kalatalousvelvoitteisiin. Velvoitteeksi voitaisiin määrätä vain kalatalousmaksu tai kalanistutus, joilla ei mahdollisteta uhanalaisen vaelluskalakannan lisääntymistä. 

Lakiluonnoksen mukaan kalatien rakentaminen asettaisi pienen voimalan taloudellisesti kohtuuttomaan tilanteeseen, eikä aiheuttajan, eli vesivoimayhtiön, tarvitse kalatietä maksaa tai valtion sitä korvata.

“Aiheuttajan täytyy maksaa aiheutettu vahinko. Mikäli vesivoimalaitos aiheuttaa vahinkoa uhanalaiselle kalakannalle, kalatien rakentamisen kustannukset kuuluvat vesivoimayhtiölle, ei valtiolle”, sanoo Markku Marttinen, joka edustaa Luonnonsuojeluliittoa kalatiestrategian päivittämistyöryhmässä.

Esitys ei myöskään huomioi Suomea velvoittavaa EU:n vesipuitedirektiiviä, komission Suomea vastaan käynnistämää rikkomusmenettelyä direktiivin rikkomisesta tai ennallistamisasetusta.

Lisätietoja: 

Tapani Veistola, toiminnanjohtaja, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi
Markku Marttinen, Luonnonsuojeluliiton edustaja kalatiestrategiatyöryhmässä, p. 044 7599 717, k.markku.j.marttinen@gmail.com