Open public consultation as part of the stress test of the Birds and Habitats Directives

Luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta.

Luonto- ja lintudirektiivit ovat tuoneet paljon hyvää suomalaiseen luonnonsuojeluun

Yleisesti ottaen lintu- ja luontodirektiivi ovat parantaneet Suomen luonnonsuojelun tasoa merkittävästi. Ne toivat suojeluun uusia lajeja ja luontotyyppejä, joita ei ollut kotimaisessa lainsäädännössä. Natura 2000 toi kotimaisiin vanhoihin suojeluohjelmiin verrattuna uuden verkostonäkökulman. Direktiivien seuranta on helpottanut suojelutoimien tehostamista. LIFE-rahasto on parantanut luonnonsuojelun rahoitusta ja etenkin luonnonhoitoa ja ennallistamista.

EU-lainsäädäntö mahdollisti monien kotimaassa pitkään kiistoja aiheuttaneiden ongelmien ratkaisun, esimerkkinä vesilintujen kevätmetsästyksen lopettaminen. Suomessa direktiivien toimeenpanosta on vakiintuneet kotimaisetkin hallintomenettelyt ja oikeuskäytäntö. Sitä vastoin direktiivien avaaminen veisi aikaa ja voimia niiden sekä ennallistamisasetuksen toimeenpanolta

Tehokkaampi kansallinen toimeenpano nopeuttaisi luontokadon pysäyttämistä

Suurimmat direktiiveihin liittyvät ongelmat Suomessa liittyvät niiden puutteelliseen kansalliseen toimeenpanoon. Suomen suurin luonnonsuojeluongelma on metsätalous. Suojelulueverkosto on puutteellinen vanhojen ja luonnonmetsien osalta sekä Etelä-Suomessa. Viranomaisten voimavarojen vähyyden takia erityisesti metsien suojelussa on suuria puutteita. Lisäksi resurssipula johti esimerkiksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaamisesta luopumiseen, minkä jälkeen lajin uhanalaisuus on entisestään pahentunut. Toinen ongelma on, että lajin lisääntymis- ja levähdyspaikat on kotimaisessa oikeuskäytännössä määritetty pienialaisemmiksi kuin tutkimuksissa (Wistbacka, Ralf, Monitoring and conservation of endangered Siberian flying squirrel (Pteromys volans) populations. Implications for sustainable forest management. Acta Univ. Oul. A 781, 2023).

Lintujen pesimäaikaisia hakkuita rajoitettiin metsälain muutoksella vuonna 2026. Laki koskee vain pientä osaa metsistä, ja aika näyttää kuinka käytäntö kehittyy.

Metsien jälkeen toiseksi eniten uhanalaisuutta on maatalousympäristöissä. Niiden lajien ja luontotyyppien väheneminen jatkuu, vaikka maataloutta tuetaan Suomessa yli 2 miljardilla eurolla vuodessa. Syynä ovat CAPin ja kotimaisen rahoituksen kohdentamisen puutteet.

Luonnonsuojelulaki ei suojele riittävästi luontodirektiivien luontotyyppejä eikä velvoita ennallistamaan.

Orpon hallituksen aikana suden, karhun, ilveksen ja saukon metsästyksen säädöksiä huononnettiin luontodirektiivin vastaiseksi. Poikkeuslupien lisäksi niitä voidaan metsästää ministeriön asetuksella annettavilla pyyntikiintiöillä, joista ei voi valittaa tuomioistuimeen. Siksi olemme tehneet kantelun Euroopan komissiolle.

Lupamenettelyä voitaisiin sujuvoittaa paremmilla hakemuksilla

Suomessa pitkien käsittelyaikojen ei ole katsottu johtuvan itse lupamenettelystä, vaan lähinnä puutteellisista hakemuksista, lausunnonantajien aikatauluista, ajoittaisista lupahakemusruuhkista ja henkilöstöpulasta sekä töiden epätasaisesta jakautumisesta. Merkittävimpänä syynä lupakäisttelyjen pitkittymiselle on kerrottu lupahakemusten puutteellisuus. (Anttila, M. (2017). Ympäristölupamenettelyn pullonkaulat ja kesto. Ympäristöministeriön raportteja 5/2017. Ympäristöministeriö. s. 40–43.).

Lupamenettelyjä on Suomessa kehitetty vuoden 2026 alussa voimaan tulleella niin sanotulla yhden luukun menettelyllä sekä lupa- ja valvontaviranomaisten keskittämisellä samaan virastoon.

Vaikutusten arvoinneissa on puutteita varsinkin direktiivien suhteen yhteisvaikutusten osalta mm. tuulivoima- ja kaivoshankkeissa. Lisäksi kriittisiä mineraaleja koskevan CRMA:n kohdevalinnoissa ei otettu Suomessa eikä EU:ssa huomioon luontoarvoja. Näin listalle tuli muun muassa Viiankiaapa, joka on suojeltu sekä Natura 2000 -verkostossa että Suomen lainsäädännön mukaisena suojelualueena.

Lisätietoja

• monimuotoisuusasiantuntija Liisa Toopakka, p. 040 504 2989, liisa.toopakka@sll.fi
• toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi

Luonto- ja lintudirektiivin stressitestiin