”Meillä on 500 norppaa, mutta ei yhtään ylimääräistä”

Saimaannorppakanta on pieni – todella pieni. Saimaannorpan kannan koko on poikkeuksellisen pieni jopa maailmanlaajuisesti uhanalaisten lajien joukossa. Esimerkiksi savanninorsuja, jotka ovat myös erittäin uhanalaisia, on monta sataa tuhatta. Norppia on vain 530 koko maailmassa.

Saimaannorpat elelevät sokkeloisella Saimaalla eri vesistöalueilla niin, että joillakin alueilla asustelee vain noin 10 yksilön ryhmiä eli osapopulaatioita. Kun ottaa huomioon vielä sen, että saimaannorpan alkuperäisestä perimästä on jo menetetty 70 prosenttia ja että geneettinen monimuotoisuus pienenee koko ajan, on selvää, että meillä ei ole yhtään ylimääräistä saimaannorppaa uhrattavaksi ihmisen aiheuttamaan turhaan kuolemaan. 

Joskus kuulee sanottavan, että saimaannorppaa pitäisi suojella lajina eikä yksilöinä. Saimaannorppia on kuitenkin niin vähän, että jokaisella yksilöllä on merkitystä lajin tulevaisuuden kannalta. Sama biologian näkökulmasta: Laji on biologinen käsite, joka viittaa tiettyyn eliöryhmään. Tämä eliöryhmän, esimerkiksi saimaannorpan, kanta eli populaatio on se, mitä suojellaan. Ja populaatiot muodostuvat yksilöistä. Mitä pienempi ja perimältään kapeampi populaatio, sitä tärkeämpää on turvata jokaisen yksilön selviytyminen ja mahdollisuus lisääntyä. Tällä hetkellä kuitenkin vain joka neljäs tai viides kuutti selviytyy lisääntymisikäiseksi.

Ympäristöministeriö määrittää lajien suojelun näin: ”Lajien suojelun tavoitteena on säilyttää alkuperäisten ja vakiintuneiden lajien elinvoimaiset kannat niiden luontaisilla levinneisyysalueilla.” Saimaannorpan kohdalla olemme kaukana suotuisan suojelun tasosta eli siitä, että elinvoimainen kanta eläisi saimaannorpan luontaisella levinneisyysalueella koko Saimaalla. Toisin sanoen: vasta kun norppia on moninkertainen määrä nykyisestä, poistuu välitön sukupuuton uhka.

Voimme tunnistaa norppayksilöt saimaannorpan yksilöllisen kiehkurakuvion ansiosta. Niitä kootaan WWF:n ylläpitämään norppagalleriaan. Siellä esiintyy myös Luonnonsuojeluliiton kumminorppa Sälli eli Phs311. 

Sällistä tiedetään seuraavaa: tämä herranorppa elelee Etelä-Saimaalla, ensimmäiset havainnot ovat vuodelta 2017 ja se on majaillut keinopesässä. Samalla tavalla kuin Sälli on meille luonnonsuojeluliittolaisille tärkeä ”oma norppa”, jokainen norppa Saimaalla on oman itseisarvonsa lisäksi tärkeä jollekin ihmiselle yksilönä: oma tuttu norppa, joka tulee tervehtimään veneen tai mökkilaiturin viereen tai makoilee keväisin toistuvasti tietyllä kivellä. Uudesta kuutista iloitaan vilpittömästi, mutta samalla pelätään pahinta: kalaverkkoon takertumista ja tukehtumista.

Suurin osa suomalaisista ei hyväksy saimaannorppien kalanpyydyskuolemia, mutta silti suuria määriä norppia annetaan kuolla kalastuksen sivusaaliina vuosittain. Tutkimusten mukaan kalanpyydyskuolleisuus on aivan liian suurta, ja se leikkaa puolet saimaannorppakannan kasvusta. 

Saimaannorpan kuutteja pelastetaan satojen talkoolaisten kolaamien apukinosten ansiosta. Tällä jopa perustellaan sitä, että norppia joutaa jäädä kalaverkkoihin. Eli iso osa suurella vaivalla pelastettuja erittäin uhanalaisen saimaannorpan kuutteja tukehdutetaan tuskallisesti kalaverkkoihin muutamaa kuukautta myöhemmin. Tätä voisi verrata vanhassa kansansadussa tapahtuvaan hölmöläisten peiton jatkamiseen. Siinä hölmöläiset jatkoivat liian lyhyttä peittoa leikkaamalla päästä suikaleen ja ompelemalla sen toiseen päähän. Lopetetaan hölmöläisten homma! 

Tänä keväänä päätetään verkkokalastusrajoituksista seuraavaksi viideksi vuodeksi. Vaadimme, että vaaralliset verkot kielletään norpan elinalueilla vähintään heinäkuun loppuun asti. Kiellon tulee koskea myös muikkuverkkoja. Allekirjoitathan sinäkin vetoomuksemme?

Kaarina Tiainen

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton saimaannorppa-asiantuntija