Luonnonsuojeluliiton lausunto ympäristöministeriölle Suomen alustavasta merialuesuunnitelmaluonnoksesta

Yleiset huomiot Suomen alustavasta merialuesuunnitelmaluonnoksesta

Suomen luonnonsuojeluliitto (jatkossa Liitto) kiittää lausuntomahdollisuudesta ja toteaa seuraavaa. Ympäristöministeriön alustava luonnosehdotus Suomen merialuesuunnitelmaksi on laadittu. Merialuesuunnitelman yhtymäkohdat muihin suunnitelmiin, tiekarttoihin ja ohjelmiin oletettavasti tunnistetaan lopullisessa versiossa.

Nykyinen merialuesuunnitelma on julkaistu GIS-karttapohjana, ja sen päälle on saatavilla karttatasoina taustaparametrejä. Näiden karttatietojen riittävyys on ensisijainen lopputuloksen käytettävyyttä ja relevanssia ajatellen. Luonnonsuojelualueista ainakin mereiset kansallispuistot tulisi lisätä suoraan uuteen merialuesuunnitelmaan. Meriaineistoja olisi mahdollista ja toivottavaa yhdistää merialuesuunnitelman oheisaineistoihin huomattavastikin lisää, kuten EMMA- ja PEMMA-alueet sekä linnuston päämuuttoreitit.

Merialuesuunnitelman kartoista puuttuvat myös Suomen talousvyöhykkeen sekä ulkoisten ja sisäisten aluevesien ja rajat, ja ne tulisi lisätä kriittisenä puutteena suunnitelmaan. Nyt kartat on jaoteltu karkeiden ekologisten vyöhykkeiden perusteella merialuesuunnittelun vyöhykkeisiin, jotka eivät vastaa edellä mainittuja lakiperusteisia ja sovellettavaa lainsäädäntöä määrittäviä rajoja. Käytetyillä ekologisilla vyöhykkeillä ei näyttäisi olevan juurikaan käytännön suunnittelussa relevanssia, toisin kuin em. vyöhykerajauksilla.

Vesiviljely ja sininen bioteknologia

Vesiviljelyn osalta Suomen rannikolla on nykyään ja meren ominaispiirteet huomioiden myös tulevaisuudessa vain kalankasvatusta merkittävässä määrin. Kalankasvatuksen tulisi Liiton kannan mukaan trendinomaisesti pitkällä aikavälillä vähentyä, kun luonnonkalakantoja saadaan palautettua. Tähän on kuitenkin matkaa. Sinisen bioteknologian soveltaminen Suomen vesialueilla on haasteellista olosuhteiden vuoksi, ja jäänee pienialaiseksi.

Kalankasvatus on hyvin suuri pistemäinen vesistöjen kuormittaja. Varsinais-Suomessa sen mereen johdettava pistemäinen fosforikuorma vuonna 2022 oli 14,1 tonnia vuodessa, yhdyskuntien (alueen kaupunkien ja taajamien) fosforipäästö oli 6,3 t P/v ja teollisuuden 0,6 t P/v. Kaupungit ja taajamat puhdistavat fosforipäästönsä yleensä 85–95 %:n teholla. Kalankasvatus verkkoaltaissa on teknologia, jossa ei ole lainkaan päästöjen, jätevesien puhdistusta. Tämä sopii huonosti tavoitteeseen poistaa Saaristomeri HELCOMin hotspot -listalta.

Merialuesuunnitelman luonnoksessa on merialueille esitetty useita uusia alueita verkkoallaskasvatukselle, mikä tarkoittaisi kalankasvatuksen mereen päästämän fosforimäärän kasvamista merkittävästi. Kalankasvatuksen rehevöittävän päästön, kuten muidenkin pistemäisten päästöjen, tulee pienetä, ei kasvaa enää nykyisestä. Liitto huomauttaa myös, että uusin kalankasvatuksen sijainninohjaussuunnitelma on vasta luonnosvaiheessa.

Meriteollisuus

Ydinvoimaloille sekä hukkalämpö-, harjoitus- ja testialueiden alueelle on varattu huomattavan suuri merialue. Tämä voi olla hyvä, mikäli luontoarvot huomioidaan riittävästi. Tuotettava ydinvoiman hukkalämpö tulisi ottaa talteen tarkasti. Noin 33 % ydinreaktioissa tuotetusta lämpöenergiasta muuttuu sähköksi. Loput 67 % vapautuu esimerkiksi mereen hukkalämpönä. Siksi hukkalämmön talteenotto ja sen käyttö ydinvoimaloissa on tärkeää sähköntuotannon tehokkuuden parantamiseksi.

Meriliikenne

Erilaisista alueellisista varauksista huolimatta energialle, liikenteelle ja vesiviljelylle osoitetut alueet eivät välttämättä sovellu toteutettavaksi tai niille voi olla pelkästään luonnonympäristöön liittyviä arvoja, joiden vuoksi niitä ei voida toteuttaa tai niihin pitää suhtautua kriittisesti kuten Örön väylähanke.

Liitto huomauttaa myös että öljy- ja kemikaalivahinkoihin varautuminen ja niiden varalta harjoitteleminen tulee resurssien osalta turvata ja päivittää kohonneeseen riskiin Suomenlahdella.

Kaivannaiset

Liitto katsoo, että kaivannaisia tai merihiekkaa ei tule jatkossakaan nostaa Itämeren pohjasta. Itämeren mataluus ja vähäinen veden vaihtuvuus tekevät negatiivisista rehevöittävistä vaikutuksista paitsi erittäin pitkäkestoisia, myös välittömän merkittäviä. Ekologisia kompensaatioita on haastava käyttää merihiekan nostossa (Kostamo ym. 2018: Ekologiset kompensaatiot Suomen rannikolla ja merialueella, Raunio ym. 2018: Luontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon Suomessa). Luonnonsuojelun no go -alueet tulee rajata pois, lisäksi monet merialueen käyttömuodot ovat ristiriidassa merikaivannaisten oton kanssa.

Kalatalous

Kalatalouden kehittäminen kestäväksi merelliseksi ruoantuotannoksi vaatii merikutuisten ja vaelluskalakantojen kutualueiden elvyttämistä. On hyvä, että vaelluskalat mainitaan.
Itämeren kalaston luontaista lisääntymistä tulee painottaa strategisesti troolauksen ja rannikkokalastuksen mahdollistavana. Kalojen kutualueet tulee turvata. Tiukan suojelun kalastuskieltoalueita tulee lisätä merialueella 10 % suojelutason saavuttamiseksi myös EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti.

Uusiutuvan energian tuotanto

Erityisesti Perämeren alueella tuulienergian tuotanto tulisi mahdollisesti linnuston muuttoreittien tielle. Linnuston päämuuttoreitit tulisi tuoda mukaan suunnitteluun. Rajat ylittävät vaikutukset Suomen talousalueelle rakennettaessa tulee ottaa huomioon, mukaan lukien alueiden yhteisvaikutukset. Uusiutuvaa energiaa ei tulisi Suomessa allokoida toissijaiseen energiantuotantoon, kuten sosiaalisen median datakeskusten käyttöön.

Luonto

Luonnonsuojelualueet tule nostaa suoraan merialuesuunnitelmaan. Ekosysteemilähtöinen merialuesuunnittelu tulee nostaa vahvasti myös seuraavan suunnitelman keskiöön. On erittäin hienoa, että Suomen merialueella tehtyjen EMMA-kartoitusten lisäksi nyt myös Saaristomerellä on PEMMA-kartoituksissa tunnistettu 46 ekologisesti merkittävää merialuetta. Tämä tieto on tärkeä lisäys ja Itämeren ekologisten alueiden oikeaan huomioimiseen, ja on tarpeen sisällyttää merialuesuunnitelmaan.

Matkailu ja virkistys

Matkailun ja virkistyksen osalta olisi hyvä huomioida paremmin vaikutukset luontoon. Matkailu ja virkistys suurimuotoisena ei aina sovi luonnon kanssa yhteen.

Lisätietoja
:

Anna Soirinsuo, Itämeri- ja vesiasiantuntija, 045 7885 3125, anna.soirinsuo@sll.fi
Saaristomeri: Hannu Klemola, Saaristomeri- ja Itämeriasiantuntija, aluepäällikkö, 040 372 5301 hannu.klemola@sll.fi