Luonnonsuojeluliiton lausunto Suomen ennallistamissuunnitelmaluonnoksesta ympäristöministeriölle sekä maa- ja metsätalousministeriölle

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/25123/2024-YM-313

KOMMENTIT SUUNNITELMASTA

Yleiset kommentit ennallistamissuunnitelmaluonnoksesta

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua kansallisesta ennallistamissuunnitelmasta.

Luonnonsuojeluliitto pitää ennallistamissuunnitelmaa tärkeänä ja kannatettavana hankkeena, ja toivoo sen pikaista käsittelemistä.

Ennallistamisasetus on tärkeää ja välttämätöntä luontoa puolustavaa lainsäädäntöä. Luontokadon pysäyttäminen ei ole onnistunut jäsenmaissa yksin vapaaehtoisin keinoin. Suomessakaan ei ole toistaiseksi ryhdytty riittäviin toimiin haitallisen kehityksen pysäyttämiseksi. Suomella on kuitenkin hyvät edellytykset lähteä korjaamaan tilannetta. Meillä on pitkään toimineita, vapaaehtoisuuteen perustuvia ohjelmia, tietopohjaa ja osaamista ennallistamisesta. Huomattakoon, että ennallistaminen ja siihen käytetyt rahat tuovat työtä ja toimeentuloa maaseudulle. 

On hyvä, että suunnitelmaluonnoksen yhteenveto tuotiin lausunnolle, ja on tärkeää että Suomi pysyisi parhaansa mukaan palauttamisen määräajassa.

Tärkeimpänä tavoitteena kansallisia toimia valitessa tulisi olla luontokadon pysäyttäminen sekä asetuksen tehokas ja tarkoituksenmukainen toimeenpano. Kansallisen ennallistamissuunnitelman ohjausryhmän asettamat reunaehdot ovat vieneet suunnitelman valmistelua väärään, osin asetuksen vastaiseen suuntaan. Erityisesti suotuisan viitealan asettaminen vuoteen 1995 voidaan katsoa asetuksen vastaiseksi, sillä viitealan määrittämisestä asetuksessa sanotaan, että sillä tarkoitetaan “sellaista kokonaispinta-alaa — joka katsotaan välttämättömäksi vähimmäismääräksi luontotyypin ja sen luonteenomaisten lajien tai luonteenomaisen lajikoostumuksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden —  varmistamiseksi —”. Vuosi 1995 ei kerro mitään luontotyyppien elinkelpoisuudesta. Viitealaa määriteltäessä tulee käyttää luonnontieteellisiä määritelmiä. Näitä on esitetty Suomen ympäristökeskuksen viimeisimmässä luontodirektiivin suojelutason arviointiraportissa.  

Luonnonsuojeluliitto katsoo, että ennallistamistoimia ja tavoitteita tulee lähteä tehokkaasti ja nopeasti edistämään erityisesti valtion mailla. Näille on suunnitelmassa asetettu tavoitteita, mutta kokonaisuus tältä osin jää hajanaiseksi. Lukijan on vaikea hahmottaa, kuinka suunnitelmassa asetetut tavoitteet suhtautuvat esimerkiksi asetuksen tavoitteisiin valtion mailla. Luontokadon pysäyttäminen ja luonnon tilan parantaminen tulee valtionyhtiöiden omistajaohjauslinjauksissa asettaa Metsähallituksen tärkeimmäksi tavoitteeksi. Valtion hallinnoimilla mailla tulee asetuksen tavoitteita edistää tehokkaasti ja aikataulussa.  

Kokonaisuutena lausunnolle tullut yhteenveto on suppea, ja siitä on jätetty oleellista tietoa ja perusteluita pois. Kun suunnitelmaa on valmisteltu poikkeuksellisesti niin, ettei sidosryhmiä ole otettu mukaan työryhmiin, olisi avoimuuden ja osallistamisen näkökulmasta ollut perusteltua avata kansallisen suunnitelman sisältöä nykyistä enemmän lausuntokierroksella. Suunnitelman vaikuttavuuden ja kokonaisuuden arviointi lausunnolla olevan perusteella on haastavaa. Esitettyjen toimenpiteiden riittävyys suhteessa asetuksen tavoitteisiin jää epäselväksi. Kaikkien toimenpiteiden suhteen ei ole selvää, onko kyse lisäisistä toimista. Kommentoiminen puutteellisin tiedoin on vaikeaa. 

Monessa toimenpiteessä on aikatauluttamattomia, suhteellisen ympäripyöreitä tavoitteita esimerkiksi selvittämisestä ja kehittämisestä. Pidämme nostettuja teemoja ja kehittämiskohteita tärkeinä, mutta olemme huolestuneita näiden toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Aiemmista kansallisista monimuotoisuusstrategioista on opittu, että informaatio-ohjauksen ja selvitysten vaikuttavuus jää helposti vähäiseksi luontokadon pysäyttämisen näkökulmasta. Selvitysten tuloksia tulee viedä tehokkaasti käytäntöön myös velvoittavin ohjauskeinoin.

Ennallistamissuunnitelmassa tulee nykyistä paremmin tunnistaa suunnitelman tavoitteiden kannalta mahdollisesti vastakkaisia kansallisia toimia, tavoitteita ja ohjelmia. Esimerkiksi kansallinen biotalousstrategia puuttuu luvusta 2.4. kokonaan. 

Lausunnoilla on suunnitelmaluonnoksen virkaversion yhteenveto, josta puuttuu esimerkiksi usealle sidosryhmälle tärkeä metsäkokonaisuus. Useampi toimenpide esitellään yleisluontoisesti, ja kokonaisuuden vaikuttavuutta tai riittävyyttä on lausuntomateriaalin perusteella mahdoton arvioida. Luonnonsuojeluliitto toivoo, että ennallistamisasetuksen toimeenpanosta, sen etenemisestä ja toimien riittävyydestä suhteessa asetuksen tavoitteisiin tuotetaan jatkossa myös avointa, ymmärrettävässä muodossa olevaa tietoa. Tämä on tärkeää kansalaisten lisäksi myös esimerkiksi toimien rahoituksesta päättäville.  

Luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että ennallistamisasetuksen edellyttämää ennallistamissuunnitelmaluonnosta ei ole nyt kokonaisuudessaan saatettu kuultavaksi eikä SOVA-lain mukaista ympäristöselostusta ole kuulemisasiakirjoissa tai liitteenä. Tämä on huomattava epäkohta yleisön osallistamisessa ennallistamissuunnitelman laadintaan. Ennallistamisasetus edellyttää, että yleisö otetaan mukaan kansallisten ennallistamissuunnitelmien valmistelun, uudelleentarkastelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin ja edistetään vuoropuhelua ja tieteeseen perustuvan tiedon levittämistä biologisesta monimuotoisuudesta ja ennallistamisen hyödyistä. (EPNAs (EU) 2024/1991, resitaali 83). On tärkeää, että SOVA tehdään ja siitä kuullaan suunnitelman tarkentuessa. Vaikutusten arviointi on tärkeää, koska voidaan varmistaa tavoitteiden saavuttamista. 

Kommentit luontotyyppien ja lajien tilan parantamisen tavoitteisiin (artiklan 4 tavoitteisiin vastaaminen) / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 3)

Yleiset huomiot ( luku 3.1 Artikla 4 maa-, rannikko- ja makeanveden ekosysteemien ennallistaminen)

Vuosi 1995 ei ole luonnontieteellisesti perusteltu vertailuvuosi. Ei ole älyllisesti kestävää ottaa EU:n liittymisvuotta lähtökohdaksi siksikään, että koko EU ei ole kovin vanha ja maita on liittynyt siihen monena eri vuotena. Suomen luonto tunnetaan verrattain hyvin, ja meillä on kattavampaa vertailutietoa. 

Suunnitelmassa ei esitetä ennallistamistavoitteita “hyvässä tilassa” olevien luontotyyppien “ei hyvässä tilassa” olevalle pinta-alalle, vaan priorisoidaan toimet “ei hyvässä tilassa” oleviin luontotyyppeihin. Tämä voi olla tarkoituksenmukaista varsinkin aluksi, mutta jatkossa tätä kokonaisuutta on tarpeen tarkastella esimerkiksi myös alueellisesta näkökulmasta.

Suunnitelmaluonnoksesta tulisi käydä ilmi, millä perusteella taulukossa 1 s. 9  ilmoitetut tavoitepinta-alat on määritelty. Määrittelyssä olisi käytettävä luonnontieteeseen pohjautuvia aloja, tai ainakin aivan vähintään ne olisi laitettava nähtäville taulukkoon vertailun vuoksi. 

Arojen, pensaikkojen ja nummien osalta ei ole esitetty tavoitetta vuodelle 2030 vaan vasta 2050. Tämä on toki ymmärrettävää, koska vuosi 2030 tulee pian. Asiaan tulee kuitenkin palata valmistelun edetessä. 

Metsät ( luku 3.1 Artikla 4 maa-, rannikko- ja makeanveden ekosysteemien ennallistaminen)

Metsäisten luontotyyppien jättäminen pois suunnitelman luonnoksesta jättää paljon auki, sillä pinta-alallisesti näitä luontotyyppejä on paljon. Luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä, ettei tässä yhteydessä tehdä tai ole tehty metsien osalta hätäisiä, metsäluonnon tilaa entisestään heikentäviä päätöksiä. Erityisesti boreaaliset luonnonmetsät ja niiden lajit ovat aivan oleellinen osa suomalaista luontoa, ja luontokadon torjuminen metsissämme täytyy vihdoin ottaa tosissaan. Jotta tavoitteeseen päästään, on suotuisa viiteala ja määrä tarvittaessa palautettavalle pinta-alalle asetettava luonnontieteen perusteella. Prosessin tulee jatkossakin olla avoin sen osalta, mitä nyt puuttuvista metsistä tullaan kansalliseen suunnitelmaan kirjaamaan ja miten päätöstä valmistellaan. Sidosryhmille on annettava mahdollisuus kommentoida asiaa myös näiden osalta. 

Luontotyyppien määritelmien tulkintaa tulee tarvittaessa tarkentaa tutkimustiedon pohjalta, ei taloudellisten syiden vuoksi. Suunnitelmaan tulisi lisätä myös kaikkien luontotyyppien osalta “ei-hyvässä tilassa” olevien alueiden pinta-alat. Luonnonsuojeluliiton näkemyksen mukaan boreaalisen luonnonmetsän osalta selventämistarpeita on erityisesti “ei-hyvässä tilassa” olevan boreaalisen luonnonmetsän rajaamisesta eroon jo vähintään hyvässä “hyvässä tilassa” olevista alueista. Tässä yhteydessä  on syytä tiedostaa Natura-luontotyyppiesiintymien arvioinnin yhteydessä käytettävä kolmijakoinen luonnontilan edustavuusluokitus: 1. erinomainen,  2. hyvä, 3. kohtalainen / heikentynyt. Siten vain boreaalisen luonnonmetsän minimikriteerit täyttävä kohde ei (toisin kuin esimerkiksi  Luhti-raportissa on virheellisesti väitetty) edusta hyvää luonnontilaa, vaan sellainen kuuluu luokkaan kohtalainen/heikentynyt – toisin sanoen sellaiseen luokkaan, jonka joukosta voidaan valikoida kohteita ennallistettavaksi tai ennallistumaan kohti vähintään hyvää tilaa.

Pitkällä aikavälillä tarkasteltaessa ja isossa mittakaavassa luontokadon pysäyttäminen metsissä on kaikkien, myös teollisuuden ja maanomistajien, etu. Metsäluonnon palauttaminen tai ennallistuminen on hidasta. Metsäluontomme on intensiivisen talouskäytön vuoksi jo niin pirstaloitunutta ja heikentynyttä varsinkin eteläisessä Suomessa, että ennallistamis- ja palauttamistoimet ovat välttämättömiä. Jäljellä olevien arvokkaiden alueiden suojelu on äärimmäisen tärkeää. 

Suot ( luku 3.1 Artikla 4 maa-, rannikko- ja makeanveden ekosysteemien ennallistaminen)

Suuripinta-alaisten suoluontotyyppien osalta Suomessa on päädytty esittämään tavoitetasoksi kolmannesta asetuksen 90 prosentista. Perusteluna asetuksen vaatimusta pienemmälle tavoitteelle ovat rajalliset resurssit sekä kohtuuttomiksi arvioidut kustannukset suhteessa saavutettavaan monimuotoisuushyötyyn. Perusteita ei kuitenkaan avata riittävästi tässä yhteydessä. Kokonaisuutta tarkasteltaessa on huomioitava myös alueelliset ja vesistölliset vaikutukset. Suoluonnon palauttaminen koko Suomessa on tärkeää. Luonnonsuojeluliitto näkee, että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna soiden osalta tavoitteena tulisi olla veden pinnan tason nostaminen valtaosalla niistä soista, joilla se on ihmistoiminnan vuoksi laskenut. 

On hyvä ja tärkeää, että asiaa aiotaan arvioida ja tarvittaessa nostaa tavoitteita vuonna 2030. 

Soiden ennallistaminen on Suomessa kenties tärkein yksittäinen ennallistamisen muoto, koska saatavat hyödyt ovat monilla rahallisillakin mittareilla suuria. Ennallistaminen tuo mittavia hyötyjä vesistöjen ennallistamiselle, pintavesien tilalle sekä tulvasuojelun ja kuivuuden ehkäisemiselle. Näistäkin syistä suurempien alojen tavoittelu on tarpeen. Soiden palauttaminen vettä pidättäviksi on järkevää myös varauduttaessa kuumenevan ilmaston aiheuttamiin vakaviin kuivuusjaksoihin, jotka jo vaivaavat Keski-Eurooppaa. 

Niityt ja muut laidunalueet ( luku 3.1 Artikla 4 maa-, rannikko- ja makeanveden ekosysteemien ennallistaminen)

Niittyihin ja muihin laidunalueisiin liittyvät pinta-alatavoitteet eivät vastaa luonnontieteellisesti määriteltyjä suotuisia ekologisia viitealoja. Suotuisten viitealojen saavuttaminen vaatisi kiireellisesti jo inventoitujen niittyjen ja laidunalueiden kunnostusta ja hoitoa. Lisäksi tarvitaan niittyjen ja luonnonlaidunten pinta-alan palauttamista muuallakin, 1950-luvulta alkaen tapahtuneen niitty- ja laidunalueiden romahtamisen takia.

Makeanveden ekosysteemit (luku 3.1 Artikla 4 maa-, rannikko- ja makeanveden ekosysteemien ennallistaminen)

Suunnitelmaluonnoksessa on ilahduttavasti tunnistettu myös sisävesien luontotyyppejä, joita ei ole rajattu vesienhoidon vesimuodostumiksi, mutta jotka on tärkeä huomioida ennallistamissuunnitelmassa (purot ja eräät muut pienvedet). 

Sisävesiluontotyypeissä tavoitteena on tilan parantaminen (ennallistaminen ja luonnonhoito), kunnes vähintään 90 % kustakin luontotyypistä on hyvässä tilassa. Kuitenkaan  “Humuspitoiset järvet ja lammet” -luontotyypin osalta ei tavoitella direktiivin määräämää 90 % suojelutasoa vuoteen 2050 mennessä. Tämä on selvä puute EU:n vesipuitedirektiivin määräämiin vesienhoidon tavoitteisiin. Niiden mukaan kaikkien pintavesien tila tulee olla hyvä tai erinomainen vuoteen 2027 mennessä. Tavoitteesta joustaminen johtuu suoraan liian pienistä soiden ennallistamistavoitteista.

Kommentit meriekosysteemien ennallistamistavoitteisiin (artiklan 5 tavoitteisiin vastaaminen) / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luvut 2-3)

Ennallistamissuunnitelman tavoite Suomen merialueilla ja vesistöissä saavutetaan, kun vesien- ja merenhoidossa pintavesien ja meren hyvä tila saavutetaan. Tämä on toimiva lähtökohta. Tavoitteeseen liittyvät siis laajasti vesienhoidon ja CAP:in maatalouden ravinnepäästöjen vähentämisen toimet, maa- ja metsätalouden rantavyöhykkeiden ennallistamisen toimet sekä turvemaiden ennallistaminen, mikä olisi syytä tunnistaa tekstissä. Myös ilmastonmuutoksen vaikutuksena lisääntyvä sateisuus, talvien lumisen ajan lyhentyminen ja täten lisääntyvä kuormitus valuma-alueilta on lähivuosikymmeninä mahdollisesti kesän lämpöaaltoja tärkeämpi vesistöjen hyvän tilan saavuttamista hidastava tekijä Suomen rannikolla. Tämä tulisi mainita ennallistamissuunnitelman yhteenvedossa.

Ennallistamissuunnitelmaan sisällytetään merenhoitosuunnitelman ja vesiehoitosuunnitelmien toimenpiteet ja kustannukset. Vesienhoidon vuosittaista kokonaispanosta (1,7 mrd € v. 2021) tulisi lisätä jatkossa. Erittäin tärkeää on jatkossa parempi kokonaisuuden huomiointi: samalla valuma-alueella ei tule tehdä heikentäviä toimia ilman tosiasiallista kompensaatiota tai riittäviä vesienhoidon tavoitteita ylläpitäviä lisäisiä toimia. Huomattakoon, että nykyinen VHS ei tunnista metsälannoitusten kasvanutta määrää, jota lisättiin huomattavasti, kun metsien kasvun todettiin hidastuneen. Lannoituksia tehdään nykyisin myös sellaisten vesistöjen valuma-alueilla, joiden ravinnekuorma on merkittävä tai erittäin merkittävä. Niillä kunnostusten heikentämättömyysvelvoite ei toteudu eivätkä samalla myöskään VHS:n TPO:n tavoitteet eri luokiteltujen vesistöjen ravinteiden vähentämistarpeista. 

Turvevaltaisilla valuma-alueilla soiden ennallistaminen ja kunnostusojitusten sekä etenkin uudisojitusten pääasiallinen kielto on toimivinta vesienhoitoa. Maatalouden vesienhallinnassa tulee lisätä vesienpidätyskykyä mm. määräaikaistamalla vesilain mukaiset ojitustoimitukset. CAP-tuilla pystyttäisiin jo nykymuodossa saamaan puustoisia suojavyöhykkeitä vesistöjen varsille tuulensuojapuuston muodossa. Pinta- ja pohjavesien sekä meren hyvä tila ja sitä kautta soiden ja vesistöjen ranta-alueiden ennallistaminen kannattaa yhteiskunnallisesti nykyistä huomattavasti suuremmillakin panostuksilla.

Kaupunkiekosysteemien ennallistaminen ja artikla 14 (4) kaupunkiekosysteemialueiden määrittäminen (luku 3.3)

Suomessakin on toteutettava tavoitetta, että vuoden 2030 loppuun mennessä kaupunkiekosysteemialueiden kaupunkivihreän ja latvuspeiton kansallisessa kokonaispinta-alassa ei tapahdu nettohävikkiä vuoteen 2024 verrattuna. Suomen suunnitelmassa kaupunkiekosysteemialueilla tärkein tavoite tulee siksi olla olemassa olevan kaupunkivihreän ja latvuspeiton säilyttäminen. Kaupunkimetsät ovat usein monimuotoisia ja lajirikkaita, sillä niissä ei ole useinkaan harjoitettu metsätaloutta. Monimuotoisella lähiluonnolla on myös tutkitusti useita kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Lähimetsät ja mahdollisimman tiheä latvuspeitto auttavat myös sopeutumaan ilmastonmuutoksen myötä lisääntyviin helleaaltoihin. Kaupunkivihreä auttaa myös hulevesien hallinnassa rankkasateiden yhteydessä. Olisi asetuksen hengen mukaista sitoutua nettohäivikin välttämiseen.  

Luonnonsuojeluliitto pitää hyvänä sitä, että jäsenvaltioiden on vuodesta 2031 alkaen tavoiteltava kaupunkiekosysteemialueiden kaupunkivihreän kansallisen kokonaispinta-alan ja kunkin kaupunkiekosysteemialueen latvuspeiton pinta-alan kasvavia kehityssuuntia.

Määrän lisäksi olisi syytä kiinnittää huomiota kaupunkiekosysteemien ekologiseen laatuun ja kytkeytyneisyyteen. Esimerkiksi korkeampaa latvuspeittoa tavoiteltaessa tulee huomioida kaupunkiniityt ja paahdealueet, jotka ovat sellaisenaan arvokkaita elinympäristöjä kasveille, hyönteisille ja linnuille. Tällaisissa ympäristöissä latvuspeiton lisääminen hävittäisi niihin liittyvät luontoarvot. Kaupunkivihreän lisäys itsessään ei siis yksin turvaa paikallista monimuotoisuutta. Vaikka ennallistamisasetus ei edellytä kaupunkiekosysteemeille laadullisia tavoitteita, olisi niiden asettaminen kansallisessa suunnitelmassa mahdollista – ja Suomen kaltaiselle maalle, jossa kaupunkivihreän pinta-ala ja latvuspeittävyys on Keski-Eurooppaan verrattuna korkea, asetuksen tavoitteiden ja hengen mukaista.

Kaupunkiekosysteemien rajauksiin liittyvinä mahdollisina riskeinä tutkijat ovat nostaneet esiin ainakin:

– Paikallis- ja kaupunginosatason sivuuttaminen (kytkeytyneisyys, ekosysteemipalvelut ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus/hyvinvointi)

– Viherpinta-alan ja latvuspeittävyyden tyydyttävä taso (eri näkökulmista, eli mm. ekologisesta sosiaaliseen) riippuu siitä, miten kaupunkiekosysteemialue on rajattu – taajama + lähialue = tyydyttävän tason on oltava korkeampi. 

Kommentit jokien ennallistamistavoitteisiin (artiklan 9 tavoitteisiin vastaaminen) / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 3)

On ilahduttavaa, että virtavesiesteitä on kartoitettu hyvissä ajoin ennen varsinaista ennallistamissuunnitelmatyötä. Suunnitelmaluonnoksen yhteenvedossa todetaan poistettavaksi 157 keinotekoista estettä, joiden tarkat sijaintitiedot kerrotaan ilmoitettavaksi osana suunnitelmaa EU:lle, kuten ennallistamisasetus edellyttää. 

Hankeikkunan materiaaleista ilmenee, että poistettavat esteet ovat pääosin sisämaan vanhoja mylly-, pohja-, tms. patoja, painottuen pieniin virtavesiin. On ymmärrettävää, että poistettavaksi esteiksi ovat valikoituneet käytöstä poistetut kohteet, mutta silti on huolestuttavaa, että esimerkiksi suurien jokien mereen laskeviin pääuomiin kohdistuvat toimenpiteet puuttuvat kokonaan suunnitelman kohdasta 3.4. Pahimmassa tapauksessa merivaellusta tarvitsevien lajien esteellisyys ei helpotu, kun purettavat estekohteet on valittu alajuoksultaan padottujen vesistöjen yläjuoksulta.

Ennallistamisasetus edellyttää direktiivilajien elinympäristön määrän ja laadun sekä kytkeytyneisyyden lisäämistä siten, että ne ovat riittäviä näille lajeille, ja että luonnollinen kytkeytyneisyys elinympäristöjen esiintymien välillä on riittävä.

Esitetyt laskelmat vapaasti virtaavista jokikilometreistä (31 002 km vuonna 2020) eivät kerro näiden jokiosuudeksien luonnollisesta kytkeytyneisyydestä muihin vesistönosiin ja mereen. Suunnitelman tietopohjaa tulisikin täydentää sisällyttämällä siihen tiedot, mitkä vapaasti virtaavat jokikilometrit ovat meriyhteydessä vai ja mitkä eivät.

Ennallistamissuunnitelmaa tulisi täydentää tältä pohjalta hahmottamalla, miten jokien luonnollista kytkeytyneisyyttä parannetaan määrätietoisesti ja systemaattisesti käytettävissä olevin keinoin. Suunnitelma meriyhteyden parantamiseksi (tai relevantin makeanveden lisääntymisalueyhteyden parantamiseksi) tulee laatia Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvien jokiosuuksien kohteisiin (erityisesti Fennoskandian luonnontilaiset joet) ja muihin keskeisiin kohteisiin. Kytkeytyneisyys vaellusyhtyettä tarvitsevien luontodirektiivin liitteen IV lajien lisääntymis- ja syönnösalueiden välillä on asetettava tavoitteeksi, jotta niiden luontainen lisääntyminen ja elinkierto ja siten suotuisa suojelutaso voidaan saavuttaa. Ympäristövirtaaman, kalankulun ja korvaavien lisääntymisalueiden luominen on otettava käyttöön kytkeytyneisyyden parantamiseksi aina silloin, kun keinotekoista estettä ei voida poistaa.  

Ennallistamissuunnitelmassa esitetty esteiden analyysi ja suunnittelu kattaa vain jokien kulkusuuntaan nähden pituussuuntaiset esteet. Tulvatasanteisiin liittyvä lateraalisien esteiden (penkereiden) analyysiä ja suunnitelmaa ei vielä esitetä. Suomen luonnonsuojeluliitto pitää suunnitelmaa tulvatasanteista tärkeänä, koska Suomessa on tehty ja paljon vesistöjärjestelyitä ja harjoitetaan säännöstelyä, jotka ovat heikentäneet tulvatasanteiden luonnollisia toimintoja.

Kommentit pölyttäjäkantojen ennallistamistavoitteisiin / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 3)

Suunnitelmaluonnos luo liian positiivisen kuvan Suomen pölyttäjien tilanteesta. Vaikka Suomessa pölyttäjien tilanne ei ole niin huono kuin esimerkiksi Etelä- ja Keski-Euroopassa, ovat uhanalaisten lajien määrät Suomessakin lisääntyneet kaikissa tärkeimmissä pölyttäjäryhmissä. Esimerkiksi lähes joka viides mesipistiäinen ja perhonen on maassamme uhanalainen. Lisäksi pölyttäjäkantojen tilaa ei monien pölyttäjäryhmien osalta tunneta, koska niistä ei ole vielä kattavaa seurantatietoa. Suomen osalta kattavaa seurantatietoa on vain päivä- ja yöperhosista, ja niistäkin vasta 1990-luvulta lähtien. Vaikka ilmastonmuutos on tuonut Suomeen uusia lajeja, se uhkaa puolestaan pohjoisen pölyttäjälajistoa.

Maatalousindikaattoreiden valintaan ja turvemaan määritelmään liittyvät kommentit / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 3)

Luonnonsuojeluliitto toteaa, että esitetyn yhteenvedon pohjalta ei voida antaa perusteltua kannanottoa ennallistamisasetuksen 11 artiklan vaatimuksien täyttämisestä ja toimien vaikuttavuudesta. 

Suomi on päättänyt ennallistamisasetuksesta poiketen esittää, että aktiivisessa käytössä olevia turvepeltoja ei vetetä. Samoin Suomi on asettanut maatalouden orgaanisen maaperän määritelmän 40 sentin turvekerrokseen ja maataloustukeen. Suomen asettama määritelmä jättää ulkopuolelle esimerkiksi käytön ulkopuolella olevia turvepeltoja. Kummallekaan ratkaisulle ei tiivistelmässä juuri avata perusteita tai vaihtoehtoja.

Luonnonsuojeluliiton käsityksen mukaan määritelmä ei vastaa ennallistamisasetuksen resitaalit 59 ja 60 viittausten perusteella kasvihuonekaasuinventaarion (KHK) taustalla olevien IPCC:n laskentaohjeiden mukaista orgaanisen maan (organic soil) turvemaan määritelmää eikä noudata Luonnonvarakeskuksen toimenpidesuositusta. Esitetyllä määritelmällä katsotaan olevan vaikutusta ennallistamistavoitteiden toteuttamiseen ja asetuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Yhteenvedossakin viitatussa Luonnonvarakeskuksen raportissa esitetään toimenpidesuosituksena: 

“Pinta-alan määrittämisen tulisi ensisijaisesti perustua asetuksen resitaaleissa viitattuihin IPCC:n ohjeisiin. EU:n ennallistamisasetus ja komission ohjeistus edellyttävät, että turvepeltojen määrittämisessä käytetään kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion (KHKI) menetelmiä. Tämä varmistaa raportoinnin vertailukelpoisuuden ja säädösten mukaisuuden. Lisäksi KHKI:n mukainen määritelmä huomioi maatalouskäytössä olevan maa-alan. Määritelmävaihtoehdot 2–4 eivät huomioi maatalouden käytössä olevaa alaa kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan alan, jotka täyttävät tukiehtojen kriteerit. Suurimpaan pinta-arvioon johtaisi määritelmävaihtoehdon 3 käyttäminen.

Paikkatietopohjaisia järjestelmiä tulee kehittää. Nykyiset aineistot ovat hajanaisia ja sisältävät menetelmällisiä rajoitteita määrittelyvaihtoehdoista riippumatta. Yhdistetty tietopohja parantaisi kohdentamisen tarkkuutta, vähentäisi päällekkäisyyksiä ja mahdollistaisi asetuksessa velvoitetun ajantasaisen seurannan.” (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 9/2026.  Turvemaiden vettämistoimien vaikutuksia maataloudelle. Kansallisen ennallistamissuunnitelman laadintaa tukeva raportti)  

Lisäksi yhteendosta jää epäselväksi, millä toimenpiteillä turvepeltojen tavoitetta on tarkoitus edistää, ja kuinka hyvin toimenpiteet on tavoitteisiin mitoitettu.

Turvepeltojen vettäminen on myös ilmastotoimena tehokas, ja sitä pitäisi tästäkin syystä edistää. 

Luonnonsuojeluliitto huomauttaa lisäksi, että ennallistamisasetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tarvittavat ennallistamistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi maatalouden ekosysteemeissä niiden alueiden lisäksi, joihin sovelletaan 4 artiklan 1, 4 ja 7 kohdan mukaisia ennallistamistoimenpiteitä, ottaen huomioon ilmastonmuutoksen, maaseutualueiden sosiaaliset ja taloudelliset tarpeet sekä tarpeen varmistaa kestävä maataloustuotanto unionissa. Tämä edellyttää että toimenpiteet ovat lisäisiä artiklan 4 toimiin nähden. Suunnitelmaluonnoksen yhteenveto jättää lisäisyyden vaatimuksen avoimeksi. 

Metsäindikaattoreiden valintaan liittyvät kommentit / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 3)

Luonnoksessa esitetään metsien osalta jätettäväksi pois indikaattori “orgaanisen hiilen määrä”. Suomen olisi järkevää jättää pois indikaattori, jonka seuraaminen tuo vähiten uutta käyttökelpoista tietoa ennallistamisasetuksen tavoitteiden  kannalta. Metsien maaperän hiilensidontakyky on oleellista tietoa ilmastonmuutoksen kannalta, ja luontokadon ja ilmastokriisin torjumiseksi on välttämätöntä löytää toimia, jotka ehkäisevät molempia. Jos indikaattorista on mahdollista kehittää Suomen olosuhteisiin sopiva, se tulee ehdottomasti ottaa seurantaan. Suuntaa antavatkin arviot maaperän orgaanisesta hiilestä ovat oleellisempaa tietoa kuin luontaisten puulajien osuus Suomen osalta.  Sen sijaan vierasperäisten puulajien käyttö Suomessa on suhteellisen vähäistä, eikä indikaattorin seuraaminen tuo merkittävää lisähyötyä.

Suunnitelmassa mainitaan, että indikaattorien kehityssuunta on saatava kasvavaksi. Kasvusuunnan lisäksi indikaattoreille on mahdollisimman pian asetettava tutkimukseen pohjaavat, monimuotoisuuden palauttamisen ja ylläpidon kannalta riittävän suuret tavoitetasot. 

Kommentit heikentämättömyysvelvoitteen kansallisen toimeenpanon ja joustavaan soveltamiseen. Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto luku 6. Heikentämättömyysvelvoitteen kansallista toimeenpanoa valmistellaan erillisessä lakihankkeessa (https://ym.fi/hankesivu?tunnus=YM022:00/2025), josta järjestetään oma erillinen lausuntokierros valmistelun edetessä.

Jouston käyttäminen edellyttäisi ennallistamisasetuksen 14 artiklan mukaan, että ennallistamissuunnitelmassa olisi annettava selvitys hyvittävien toimenpiteiden järjestelmästä, seurannasta ja raportoinnista sekä siitä, miten varmistetaan, ettei joustava soveltaminen vaikuta 1, 4 ja 5 artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseen.

Esitetyt muutokset luonnonsuojelulakiin, vesilakiin ja metsälakiin ovat tarpeellisia. Tulee pohtia myös alueiden huomioon ottamisesta kaavoitusta koskevassa lainsäädännössä. 

Luonnonsuojeluliitto seuraa heikentämöttömyysvelvoitteen kansallista toimeenpanoa.

Metsien ja metsätalouden osalta heikentämättömyysvelvoitteen soveltaminen jää tässä epäselväksi. Asetuksessa mainitaan, että myös muiden kuin hyvässä tilassa olevien alueiden heikentämistä on pyrittävä estämään sikäli kun heikentymisen estäminen on tarpeellista hyvän tilan saavuttamiseksi 90 prosentilla pinta-alasta. Myös tähän on osoitettava uskottavia keinoja. 

Suomi on ilmoittanut käyttävänsä mahdollisimman paljon joustoja voidakseen toteuttaa heikentäviä hankkeita kompensoimalla aiheutettuja haittoja. Luonnonsuojeluliiton mielestä joustojen käyttö on pidettävä minimissään, ja niitä sovellettava vain aivan välttämättömimmissä paikoissa. Kaikkien luontotyyppien osalta joustojen soveltaminen ei välttämättä ole mahdollista.

KOMMENTIT TOIMENPIDELUONNOKSESTA

Kommentit erityisesti luontotyyppi ja lajitavoitteita (artikla 4) sekä jokien vapauttamista (artikla 9) tukeviin toimenpiteisiin / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4)

Toimenpide 1. Helmi-ohjelma

Luonnonsuojeluliitto kannattaa lämpimästi Helmi-ohjelma jatkamista vuoteen 2050 asti. Ohjelman nykytavoitteita on nostettava, jotta sen avulla päästään ennallistamisasetuksen tavoitteisiin. Kuten yhteenvedossa huomautetaan, ei nykyisillä resursseilla ja etenemistasolla päästä edes nykyisiin 2030 vuoteen asetettuihin tavoitteisiin. Esimerkiksi kunnille ja järjestöille suunnattu Helmi-rahoitus on tällä hetkellä jäissä. Osa jo saavutetuistakin luontoarvojen parantamistoimenpiteistä vesittyy hoitotoimien keskeydyttyä. Rahoitusleikkausten seurauksena menetetään aiemmalla panostuksella saavutettuja ennallistamishyötyjä ja toimenpiteiden toteuttamiseen vaivalla rakennettuja toimivia yhteistyöverkostoja. Tämä on valtion rahojen ja kaikkien osallisten tahojen resurssien haaskaamista, josta ennallistamissuunnitelman toteutuksessa pitäisi päästä eroon. 

Helmi-ohjelman tavoitteita pitäisi nostaa enemmänkin jo tässä yhteydessä. On hyvä, että tavoitteita nostetaan erityisesti valtion mailla. Luonnonsuojeluliitto suhtautuu kuitenkin hieman varauksella vesien palauttamisen tavoitteeseen tässä yhteydessä, jos se edellyttää, että toisaalla ylläpidetään turvemaan kuivatusta jopa uusia ojia kaivamalla. 

On erittäin hyvä, mikäli kansalliseen ennallistamissuunnitelmaan sisältyy ennallistamisasetuksen tavoitteiden kannalta tarvittavia vesien- ja merenhoitosuunnitelmia täydentäviä toimenpiteitä pienvesien (pienet järvet ja lammet, purot) luontotyyppien osalta. 

Yksi mahdollisuus on Helmi- ja Metso-ohjelmien yhdistäminen. Se voisi purkaa hallinnon keinotekoisia raja-aitoja ja tehostaa toimeenpanoa myös vesienhoidon kannalta, kunhan yhdistettäessä resursseja myös lisättäisiin. Tätä ”Metso-Helmi -ohjelmaa” tulisi laajentaa esimerkiksi ranta- ja puronvarsimetsiin.  Myös SOTKA-ohjelman monihyötyiset kosteikot palvelevat linnuston lisäksi vesien- ja merenhoitoa, mikä on hyvä huomioida suunnittelussa.

NOUSU-ohjelmaa ei ole mainittu suunnitelmassa, mikä on puute. Onko se tarkoitus lopettaa?

Toimenpide 2. METSO-ohjelma

On hyvä, että tiivistelmässä tunnistetaan nykyistä suurempi METSO-suojelun tarve tulevaisuudessa. Tarve on nykyistä suurempi jo nyt. METSO:n edistämiseksi tulee nostaa määrärahojen vähintään nykyiseen tavoitetasoon sopivaksi. Ainoa tapa, jolla ennallistamisasetuksen tavoitteita voidaan saavuttaa vapaaehtoisin keinoin on riittävästä rahoituksesta huolehtiminen. Mikäli vapaaehtoisia toimia ei rahoiteta, jäljelle jäävät vain lainsäädännön ja velvoitteiden kautta tapahtuvat toime.

Toimenpide 3. Soiden tilan parantamisen kokonaissuunnitelma

Luonnonsuojeluliitto kannattaa lämpimästi kattavan uuden soiden ennallistamissuunnitelman laatimista. Haluamme kuitenkin huomauttaa, että suunnitelman tavoitetaso vähintään 700 000 hehtaarin ennallistamisesta ja 150 000 hehtaarin suojelusta on varsinkin ennallistamisen osalta alimitoitettu. 

Soidensuojelusta on yhä toteuttamatta monia valmiita ehdotuksia, joiden suojelun edistäminen ei vaadi uuden suunnitelman laadintaa. 

Toimenpide 4. Tunturiluontotyyppien tilan parantaminen

Luonnonsuojeluliitto pitää esitettyjä toimenpiteitä pääsääntöisesti hyvinä, alla olevin täydennyksin ja muutoksin.

Paikoittain luonnon tilan parantamiseksi voi olla tarpeen lisätä porojen laidunnusta vähentämisen ohella. Myös arktinen vihertyminen ja umpeenkasvu on paikoin ongelma. 

Tällä hetkellä porojen laidunten hoito- ja käyttösuunnitelmat eivät riitä turvaamaan monimuotoisuuden säilymistä, ja niitä tulee näiltä osin parantaa. 

Luonnonsuojeluliitto pitää hyvänä, että metsästystä tarkastellaan esitetyn mukaisesti. 

Toimenpiteistä puuttuu kokonaisvaltainen tunturiluonnon suojeluohjelma, joka sisältää arktisen vihertymisen ehkäisyä (esim. mäntyjen kitkemistä) tunturialueilta sekä uhanalaisten kasvien palauttamista siirtoistutuksin ja suojauskeinoin. Keskeinen toimenpide on myös kuolleiden tunturikoivikoiden laajamittainen ennallistaminen.

Toimenpide 5. Lajien hoito ja niiden elinympäristöjen kunnostustoimet

On hyvä, että lajien näkökulmasta tehdään erillinen suunnitelma ja aikataulu. Tässä yhteydessä olisi tärkeää tuoda esiin missä aikataulussa suunnitelma laaditaan. Lajien hoidon ja elinympäristöjen ennallistamistoimien osalta tulee toimia tehokkaasti. Monen tärkeän lajin, kuten esimerkisi liito-oravan, osalta olisi tarve kiireellisiin lisätoimiin. Lajiston osalta on tärkeää ottaa huomioon myös kytkeytyneisyys ja verkostonäkökulma ilmastonmuutoksen takia. 

Toimenpide 6. Kotieläinten laiduntamisen lisääminen

“Selvitetään” jää aivan liian epämääräiseksi kirjaukseksi, jos edes selvityksen aikataulua ei ole tiedossa. Laidunnuksen lisäämisen osalta on painotettava erityisesti perinnebiotooppien hoitoa. Tärkeää on mitoittaa laidunnus luontoarvoja tukevaksi. Lisäksi on tärkeää rajata luonnonlaidunnuksen tukia varten perinnebiotooppeja uudelleen laajemmiksi ekologisiksi kokonaisuuksiksi. Maatalouden tukijärjestelmästä ja sen viranomaistulkinnoista on selvitettävä ja purettava esteet luonnon monimuotoisuutta parantavan laidunnuksen lisäämiselle.  

Toimenpide 7. Informaatio-ohjaustoimet luontotyyppien tilan parantamiseksi

Informaatio-ohjaus on keskeinen keino ja toimenpiteenä tärkeä, mutta sen vaikuttavuuteen on suhtauduttava realistisesti. Esimerkiksi perinnebiotooppien hoidon osalta tai suurimmat ongelmat ovat tukien kanssa, ja informaatio-ohjauksen tuoma hyöty täten rajallinen. 

Toimenpide 8. Mukautettujen metsänkäsittelymenetelmien kehittäminen ja toimeenpano direktiiviluontotyypeille

On hyvä, että toimenpiteessä mainitaan selvittämisen ja kehittämisen lisäksi jalkauttaminen. Myös tämä prosessi olisi hyvä aikatauluttaa. Pelkkä suositusten kehittäminen ei metsänkäyttömenetelmien osalta ole välttämättä tarpeeksi tehokas ohjauskeino. 

Toimenpide 9. Vieraslajitoimenpiteet

Luonnonsuojeluliitto pitää hyvänä, että laaditaan kattava, yksityiskohtainen selvitys vieraslajien torjuntatarpeista sekä niiden edellyttämistä kustannuksista. Selvitys on kuitenkin laadittava niin, että se auttaa konkreettisesti torjuntatoimenpiteiden kohdentamista luonnonsuojelullisesti järkeviin kohteisiin. Selvityksen lisäksi on huolehdittava siitä, että vieraslajiasioiden viranomaistöihin varataan riittävät resurssit. Näin olemassa olevan lainsäädännön hyödyntäminen mahdollistuu nykyistä tehokkaammin.

Toimenpide 10. Jatkuva maanpuolustuskäyttö sotilaskäyttöön varatuilla alueilla

Yhteistyö ympäristön ja puolustusvoimien kanssa on kannatettavaa. Tässä tulee ottaa  huomioon myös selvitys itärajan ennallistamistoimien synergiasta. 

Toimepidekokonaisuus 23. Jokien esteiden poistamista ja tulvatasanteiden ennallistamista koskevat toimenpiteet

Toimenpideluonnoksessa virtavesien vapauttamista lähestytään puhtaasti numeraalisesta lähtökohdasta. Ennallistamissuunnitelmaan ehdotetaan jopa kirjattavaksi strateginen katsaus keinotekoisten esteiden poistamiseksi sekä tavoite jokiesteitä koskevan tietopohjan parantamiseksi. Luonnonsuojeluliitto katsoo, että vaikuttavuuden näkökulmasta merkittävimmät keinotekoiset esteet ovat jo tiedossa. 

Luonnonsuojeluliitto ehdottaa, että toimenpidekokonaisuuden suunnittelua jatketaan huomioiden paitsi jo hankittu riittävä tietopohja keinotekoisista esteistä, myös varsinaiset tavoitteet jokien direktiivilajien ja -luontotyyppien (mukaan lukien näiden pohjalta osoitetut Natura 2000 -alueet) tarvitseman luonnollisen kytkeytyneisyyden näkökulmasta.  Toimenpidekokonaisuuteen 23 tulee lisätä mm. suunnitelmat jokien tärkeiden luontotyyppien (Fennoskandian luonnontilaiset joet) ja meren (tai muun syönnösalueen) välisen yhteyden palauttamiseksi. Keinovalikoimana tavoitteen saavuttamiseksi tulee tarkastella esteen poisto, kalankulku ja ympäristövirtaama esteen ohi, kutu- ja poikastuotantoalueiden ennellistaminen tai korvaavien alueiden luominen, sekä säännöstelykäytäntöjen sopeuttaminen. 

Keino vaelluskalojen luonnollisen lisääntymisen tukemiseksi on myös muuttaa nykyiset voimalaitosten kalanistutusvelvoitteet luonnonpoikastuotantovelvoitteiksi ja luontotyyppitoimenpiteiksi (esteiden purku, ohitusuomat, kutualueiden parantaminen). 

Toimenpide 33. Vesilain muutostarpeet (artiklat 4 ja 5, vaikutus suo- ja vesiluontotyypit, vesien tila)

On hyvä, että lainsäädännöllistä tarkastelua voidaan ennallistamisasetuksen toimeenpanemiseksi tehdä. Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että ilman vesilainsäädännön muutoksia ei pintavesien tilaa saada paranemaan riittävän laajasti. Vesilain uudistus tuloksekkaan vesien- ja merenhoidon toteuttamiseksi on välttämätöntä tarvittavien ennallistamistoimien laajuuden vuoksi erityisesti maataloudessa ja turvemailla, jotka ovat vesistön kuormituksen kannalta avainasemassa. Noin puolet Suomen laajoista turvemaista on ojitettu, ja todellinen kokonaisvaikutus on mahdollista vain lainsäädännöllisin keinoin ottaa riittävästi huomioon vesien- ja merenhoidon ennallistamistavoitteiden savuttamiseksi.

Huomattakoon, että tämän hallituksen aikana valmistellut vesilain muutokset eivät auta riittävästi ennallistamisessa (nollavelvoite-HE) tai jopa pahentaisivat asiaa (lyhytaikaissäännöstelyn oikeuttaminen). Niihin tulee palata tulevan hallituksen aikana uudelleen. 

Toimenpide 37. Luonnonsuojelulain uudelleenarviointi luontodirektiivin luontotyyppisuojelun osalta

Luonnonsuojelulain uudelleenarviointi on erittäin kannatettavaa. Tärkeää olisi varmistaa muun muassa, että uhanalaisilla luontotyypeillä olisi sama lain suoja kuin lajeilla. Luontotyyppien suojelua tulee tehostaa myös vesilain (pienvedet) ja metsälain (mm. pienialaisuuden poisto) puolella. Luonnonsuojeluliitto kannattaa myös velvoittavaa ekologista kompensaatiota.

Lainsäädännön päivitystarpeita arvioitaessa on pohdittava myös luontolain roolia ennallistamisasetuksen tavoitteiden kannalta.

Toimenpiteet 38–40. Muut lainsäädännön kehittämistarpeet

Vesialueiden hallinnan yhtenäistäminen helpottaisi suuresti toimenpiteistä sopimista ja toteuttamista.

Toimenpide 39. Rahkasammaleen korjuuta koskevan sääntelymekanismin kehittäminen

Luonnonsuojeluliitto kannattaa lämpimästi tiukempaa seurantaa ja sääntelyä rahkasammalen korjuulle. Rahkasammelen korjuu tulee tehdä ympäristönluvan varaiseksi. 

Kommentit erityisesti meri- ja vesiekosysteemien (artikla 5) ennallistamista tukeviin toimenpiteisiin / Materiaali:  ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4)

Toimenpide 11. Vesien- ja merenhoidon suunnitelmien toimeenpanon tehostaminen

Vesistöjen tilan parantaminen edellyttää alueellisesti tarkempaa ohjausta ja riittävää resursointia, valuma-aluelähtöistä, suunnitelmallista ja koordinoitua toimeenpanoa sekä toimenpiteiden tehokkaampaa kohdentamista sinne, missä kuormitusriski on todennetusti suurin. Kompensaatiotoimien pakollisuus tukisi toimeenpanoa vahvasti.  Palkitsemismenetelmiä ja yhteistyön lisäämistä esimerkiksi kaupallisten toimijoiden, yritysten ja säätöiden kanssa voi kehittää rinnalle, mutta vesien- ja merenhoidon ei tule tukeutua pääasiallisesti epävarmaan hankekohtaiseen rahoitukseen vaan jatkuvaan lakisääteiseen toimintaan. Lainsäädännölliset toimet luovat kuitenkin laajaa, kustannustehokasta vaikuttavuutta, ja niitä tulisi jatkossa käyttää vapaaehtoistoimien riittämättömyyden vuoksi. Kustannusten lisäksi ennallistamissuunnitelmaan tulisi lisätä laskennalliset hyödyt.

On ilahduttavaa, että toimenpiteessä 11 on tunnistettu keskeisenä ympäristövirtaamien ja kalankulun käyttöönotto rakennetuissa vesistöissä tärkeänä osana vesien- ja merenhoidon suunnitelmien toimeenpanon tehostamista. 

Toimenpide 12. Ahti -vesien ja meren tilan parantamisen ohjelman laajentaminen ja tehostaminen

Ahti-ohjelman toimenpiteiden laajentaminen on tärkeää sekä virtavesien ennallistamisen että meriluonnon ennallistamishankkeiden kannalta. Laajennuksen suuntaaminen on tehty oikein. Kuvailtujen toimien lisäksi tulisi kuitenkin Ahti-ohjelmaan tärkeimpänä perustaa lainsäädäntöhanke vesilainsäädännön vanhentuneiden ja vesienhoidon tavoitteita hidastavien säädösten muuttamiseksi.

Saaristomeri on Suomen ainoa HELCOMin Hot spot -listalla oleva kohde ja merialue on heikossa kunnossa. Saaristomeren tilaa heikentää erityisesti maatalouden hajakuormitus, joka valuu mereen erityisesti suurien jokien kautta. Täten erityisesti Saaristomeren, mutta myös koko Suomen maatalousvaltaisten alueiden kannalta kaikkein tehokkainta ja tärkeintä on EU:n yhteinen maatalouspolitiikka. Keinoja olisivat esimerkiksi lannan kierrätyksen tehostaminen kuormittavimmalla peltolohkoilla ja eroosioherkillä jokien rinnepelloilla. Keinot Saaristomeren tilan parantamiseksi on jo tunnistettu kansallisen Saaristomeri-ohjelman puitteissa luodussa maatalouden vesiensuojelun tiekartassa ja lukuisissa muissa yhteyksissä vuosikymmenien ajalta. Myös kalankasvatuksen merkitys paikallisesti voi olla suuri, eikä sen kuormituksen lisäämistä tule sallia. On erittäin hyvä, mikäli Saaristomeriohjelman kaltaista tehostettua kohdentamista laajennetaan.

Toimenpide 13. Valuma-aluelähtöisen suunnittelun toimeenpano

Toimenpiteeseen tulee panostaa laajalla tasolla, ottaen huomioon kaikki maankäytön muodot. Toimenpiteen yhteyteen tulisi liittää lainsäädännöllinen hanke, jossa tarkasteltaisiin lainsäädännöllisiä ja institutionaalisia pullonkauloja valuma-aluelähtöisen suunnittelun toimeenpanoon.

Toimenpide 14. Selvitys toimintatavoista yhtenäisten maa-alueiden ennallistamiseksi valtion ja yksityismailla

Toimenpide on toivottava ja oikean suuntainen.

Kommentit kaupunkiekosysteemialueiden kaupunkivihreää ja latvuspeittoa lisääviin toimenpiteisiin (artikla 8) / Materiaali:  ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4)

Luonnonsuojeluliitto pitää kaupunkiekosysteemien ennallistamista tukevia toimenpiteitä sinällään kannatettavina. Koko kaupunkiekosysteemejä käsittelevässä kokonaisuudessa on kuitenkin se keskeinen puute, että mukana ei ole juurikaan ekologisen laadun parantamiseen liittyviä toimenpiteitä tai toimenpiteitä, jotka turvaisivat riittävällä tasolla kaupunkiekosysteemialueiden nykyiset luontoarvot.

Toimenpide 15. Katu- ja liikenneympäristöjen puuston lisääminen

Katu- ja liikenneympäristöjen puuston lisäämisessä erityisen ilahduttavaa on luonnonvaraisten puiden lisääminen ja katupuiden säilyttäminen, mutta lisäksi olisi hyvä vielä huomioida pölyttäjät paremmin suosimalla raitaa ja muita pajuja, sillä ne ovat kevään ensimmäisille pölyttäjille elintärkeitä ravinnonlähteitä.

Toimenpide 16. Koulujen ja päiväkotien pihojen kaupunkivihreän ja puuston lisääminen

Suunnitelmassa ei ole asianmukaisesti perusteltu, miksi toimenpide 16 ei sisällä leikkipuistojen viherryttämistä, sillä uusi yhdyskuntarakentamislaki ei ole esteenä leikkipuistojen lisäämiseen toimenpiteeseen. Leikkipuistot ovat keskeinen osa yleisten alueiden viherryttämistä, ja ne tulisi sisällyttää toimenpiteisiin lisätä puustoa ja vihreyttä vastaavasti kuten koulujen tai päiväkotien pihat. Lisäksi olisi hyvä huomioida myös muiden julkisten rakennusten, kuten palvelutalojen, ympäristöt.

Toimenpide 17. Kaupallisten, teollisuus- ja brownfield-alueiden viherryttäminen

Tällaisten alueiden mahdollinen jo olemassa oleva arvo paahteisena avoimena elinympäristönä tulee arvioida ennen viherryttämistoimia tai latvuspeittävyyden lisäämistä. Arvokkaat avoimet alueet tulee säilyttää. Lisäksi Luonnonsuojeluliitto katsoo, että kaupallisten, teollisuus- ja brownfield-alueiden viherryttämisessä keinovalikoimaan tulee sisällyttää myös uusniittyjen perustaminen käyttäen paikallisten kasvilajien siemeniä.

Toimenpide 18. Kaupunkivihreän kytkeytyneisyyden lisääminen.

Kaupunkivihreän kytkeytyneisyyden parantaminen on kannatettava tavoite. Kytkeytyneisyyttä tulisi lähestyä tunnistamalla jo olemassa olevat esim. ekologisesti tai virkistyksellisesti arvokkaat alueet kaupunkiekosysteemialueen sisällä, joiden kytkeytyneisyyttä voidaan viherryttämisen ja latvuspeittävyyden lisäämisen avulla parantaa. Kaupunkivihreän kykeytyneisyyttä lisättäessä on syytä miettiä vastaavat toimenpiteet myös vesiympäristöjen kytkeytyneisyyden lisäämiseksi. Vesiympäristöihin voidaan soveltaa vastaavaa askelkiviajattelua.

Toimenpidekokonaisuus 19–22. Kaupunkiympäristöjen viherryttämisen edellytyksiä luovat toimenpiteet

Toimenpide 19. Kaupunkivihreän ja latvuspeiton tietopohjan vahvistaminen ja informaatio-ohjaus

Tässä kannattaa hyödyntää mm. Luontokunnat-yhteistyötä.

Toimenpide 20. Kaupunkivihreän rahoituspolku ja kannusteet

Luonnonsuojeluliitto pitää toimenpidettä kannatettavana. Kuntien omistamien maiden lisäksi kannusteita on syytä luoda myös yksityisomisteisten tonttien viherryttämiseen.

Toimenpide 21. Kaupunkivihreän kytkeminen kuntien käytössä oleviin ohjauskeinoihin

Olemassa olevien ohjauskeinojen hyödyntäminen ennallistamisasetuksen toimeenpanossa on kannatettavaa. Rakentamisen aiheuttaman luontokadon pysäyttämisen näkökulmasta olisi hyvä, jos kaikilla kunnilla olisi LUMO-ohjelma, joka ohjaisi myös kaupunkivihreän ekologiseen laatuun liittyviä tavoitteita kaupunkivihreän määrän ja latvuspeittävyyden lisäksi. 

Kaupunkien viheryhteyksien ja kytkeytyneisyyden parantaminen tulee lisätä alueidenkäyttölakiin asemakaavojen sisältövaatimuksiin. 

Kommentit erityisesti pölyttäjäkantojen ja maatalousekosysteemien ennallistamista tukeviin toimenpiteisiin (artiklat 10 ja 11) / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4)

Toimenpide 24.

Erityisesti laidunnuksen lisääminen on erittäin kannatettavaa. Laidunnuksen lisäämisen tulisi painottua luonnonlaidunnukseen, jossa laidunpaine pidetään kestävänä. 

Toimenpide 25. Pölyttäjäkantojen tilan parantaminen

Luonnonsuojeluliitto pitää kansallisen pölyttäjästrategian toimenpiteiden toteuttamisen tehostamista erittäin kannatettavana. Tehostamiseen on varattava riittävät resurssit.

Toimenpide 26. Maatalouskäytössä olevia turvemaita koskevat toimenpiteet

Toimenpiteistä on vaikea arvioida niiden riittävyyttä suhteessa asetuksen tavoitteisiin. Yhteenvetoon on kirjattu, että edistetään passiivista ennallistamista, kestäviä maatalouskäytäntöjä sekä vaikutetaan vedenpinnan tasoon, mutta keinoja tai tavoitemääriä ei ole kirjattu.  Passiivisen ennallistamisen vaikuttavuus turvepeltojen osalta on hidasta ja epävarmaa.

Toimenpide 40. Tienvarsien niittokäytäntöjen kehittäminen

Luonnonsuojeluliitto pitää hyvänä, että tienvarret on huomioitu suunnitelmassa. Oikea-aikaisella niitolla voidaan tukea tienvarsien luonnonkasveja, pölyttäjiä ja pesimälinnustoa sekä torjua haitallisten vieraslajien leviämistä. Monet harvinaiset ja jopa uhanalaiset perinne- ja paahdeympäristöjen lajit ovat löytäneet uuden elinympäristön tienlaidoilta, jotka pysyvät avoimina ja valoisina säännöllisen niiton ansiosta. 

Kommentit erityisesti metsäekosysteemien ennallistamista tukeviin toimenpiteisiin (artikla 12) / Materiaali:  ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4)

Oleellinen toimi metsäekosysteemien ennallistamistoimenpiteiden edistämiseksi olisi varmistaa riittävät metsäluonnon hoidon viranomaisresurssit. 

Metsiä koskevan toimenpidekokonaisuuden vaikuttavuus jää epäselväksi. On esimerkiksi tiedossa, että nykyisiäkään metsänhoitosuosituksia ei täysin esimerkiksi harvennusten voimakkuuksien osalta noudateta, ja maanomistajan valinnanvapaus suosituksissa on suurta. Metsien osalta tarvitaan myös esitettyjä vaikuttavampia ohjauskeinoja, jotta varmistetaan ettei metsätaloudella heikennetä luontotyyppien tilaa entisestään ja vaikeuteta asetuksen tavoitteiden saavuttamista. 

Toimenpide 27. Metsän- ja luonnonhoidon kehittäminen ja metsäpolitiikan linjaaminen

Tässä olisi voitu tarkemmin kertoa, kuinka mainittuja toimia aiotaan edistää. 

On hyvä ja välttämätöntä, että ennallistamisasetuksen tavoitteita viedään Metsähallituksen omistajapoliittisiin linjauksiin. Samoin tulisi toimia muiden artiklojen tavoitteiden osalta.

Toimenpide 28. Metsän- ja luonnonhoidon suositusten päivittäminen (myös artikla 4)

Suosituksien päivittäminen on tärkeää, ja sama koskee sertifiointeja sekä lainsäädäntöä. 

Toimenpide 29. Metsänomistajien ja metsäammattilaisten osaamisen kehittäminen (myös artikla 4)

Tärkeää on saada ennallistamista tukeva toiminta osaksi metsäyhtiöiden koko tuotantoketjua ja metsäneuvontaa.

Toimenpide 30. Metsiä koskevan luontotiedon ja tietojärjestelmien kehittäminen (myös artikla 4)

Luontotiedon jakaminen on tärkeä perustoimenpide. 

Toimenpide 31. Metsäindikaattoreita ja direktiiviluontotyyppejä koskevat T&K-hankkeet ja selvitykset (myös artikla 4)

Toimenpiteille olisi tärkeää suunnata rahoitusta metsäalalta. 

Toimenpide 32. Tiekartta harvinaisempien puulajien viljelyn edistämiseksi

Esitys on mielenkiintoinen. Siinä kannattaa pitää mielessä geneettinen monimuotoisuus ja ilmastonmuutos. 

Toimenpide 34. Selvitykset metsälain ja -asetuksen sekä metsätuholain muutostarpeista (artikla 4, 12)

On äärimmäisen tärkeää, että metsälain ja metsätuholain muutostarpeita selvitetään. On selvää, että lainsäädäntöä tulee kehittää asetuksen tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. 

Toimenpide 35. Selvitys metsätalouden määräaikaisen kannustejärjestelmän (METKA)

muutostarpeista tulevilla rahoituskausilla (artikla 4, 12)

Metsätalouden luonnonhoidon kannusteiden lisääminen on erittäin kannatettavaa. Samassa yhteydessä on tarkasteltava puuntuotannon tukien yhdenmukaisuutta ennallistamissuunnitelman tavoitteiden kanssa. Jaksollista metsätaloutta suosiva tuki on ongelmallinen monimuotoisuuden edistämisen kannalta. 

Toimenpide 36. Tuki metsäpinta-alan laajentamiseen ja siihen liittyvät selvitykset (artikla 12)

On tärkeä varmistaa, että metsitystoimet eivät ole ristiriidassa tai vaikeuta ennallistamiseasetuksen tavoitteiden saavuttamista tai heikennä entisestään vesien tilaa. 

Kommentit tietopuutteiden ja seurantavelvoitteiden täyttämiseksi ehdotettuihin toimenpiteisiin / Materiaali:  ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4)

Useat toimenpiteet peräänkuuluttavat selvitysten tekemistä ja tiedon lisäämistä. Näiden toteuttamisessa aivan oleellisessa asemassa ovat Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen riittävät resurssit. Viimeisimmässä VM:n budjettiesityksessä molemmilta leikattaisiin rahoitusta.

Esitettyjen toimenpiteiden lisäksi ennallistamisasetuksen toimeenpanon etenemisestä tulee kertoa avoimesti myös kansalaisille ja päättäjille komissiolle toimitettavien raporttien lisäksi. 

Toimenpide 41. Seuranta ja tietopuutteiden täydentäminen suojelualueilla

Suojelualueilta on varsin hyvin luontotietoa  ja seurantoja – isoimmat puutteet ovat niiden ulkopuolella. 

Toimenpide 42. Seuranta ja tietopuutteiden täydentäminen suojelualueiden ulkopuolella

Valtakunnallinen luontotyyppien kartoitus on erittäin kannatettava. 

Toimenpide 43. Ennallistamistoimenpiteiden kansallinen seurantaverkosto

Hyvä perustoimenpide. 

Toimenpide 44. Inventointia ja seurantaa läpileikkaavasti tukevat toimet

Inventointien ja seurantojen kehittäminen on hyvin kannatettavaa. 

Toimenpide 45. VESTY-järjestelmän kehittäminen artikla 9 toimeenpanoa ja raportointia varten.

On erittäin tärkeää, että vesitiedon saatavuutta kehitetään. Heikentämättömyysvelvoite on ennallisasetuksessa erittäin keskeinen, ja tällöin on oltava käytössä karttapalvelu/VESTY kaikilla toimijoilla, missä on tehty ennallistavia toimenpiteitä ja vedoten selvilläolovelvollisuuteen (YSL 6 §) tulee tietää toiminnan ympäristövaikutuksista. Raportointi pitäisi laajentaa myös yritys- ja säätiöpuolella tehdyille ennallistamistoimenpiteille yksinkertaisessa muodossa.

Toimenpide 46. Maatalousympäristöjen ja pölyttäjien tilaa koskevien indikaattorien kehittämiseen ja seurantaan liittyvät toimet

Positiivista, että suunnitelmaan on kirjattu pölyttäjäseurannan kehittäminen ja jatkuvuuden varmistaminen. Tähän on varmistettava myös riittävä rahoitus.

Kommentit suunnitelman kustannuksiin ja rahoituspohjaa koskeviin toimenpiteisiin / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 5)

Kustannusten ja lisärahoitustarpeet on esitetty selkeästi taulukkomuodossa, tämä helpottaa kokonaisuuden hahmottamista. 

Luonnonsuojeluliitto pitää kaikkia esitettyjä toimenpiteitä kannatettavina. Myös ympäristöverotuksen kehittäminen on yksi keino toisaalta hillitä syntyviä haittoja sekä kerätä rahoja suojeluun ja ennallistamiseen osoitettavaksi. 

Toimenpide 47. Ekologinen kompensaatio ja luonnonarvomarkkinat

Luonnonarvomarkkinoiden tiekartta on juuri laadittu, mutta luonnoksen tiivistelmästä jää epäselväksi tarkoitetaanko tässä jo tehtyä tiekarttaa vai uutta.

Luonnonarvomarkkinoiden kannalta ratkaisevaa on tehdä ekologisesta kompensaatiosta pakollista.

Toimenpide 48. EU-rahoituksen kohdentaminen asetuksen toimeenpanoon

EU-rahoitusta tulee käyttää EU-velvoitteen täyttämiseen. On tärkeää varmistaa uudessa EU:n rahoitusjärjestelmässä myös LIFE-tyyppisten rahoitusvälineiden jatkuvuus. 

Toimenpide 49. Luonnon monimuotoisuudelle haitallisten tukien tunnistaminen ja uudelleen kohdentaminen

Haitallisten tukien karsiminen on erittäin kannatettavaa. Suomessa on jo monia selvityksiä haitallisista tuista, jotka kannattaa päivittää, ja joiden perusteella karsiminen tulee aloittaa mahdollisimman pian. 

Toimenpide 50. Tuki- ja rahoituskeinojen kehittäminen

Esitetyt keinot ovat kannatettavia. Erityisesti suotavaa olisi maankäytön muutosmaksun pikainen käyttöönotto. Aihetta on jo selvitetty, joten lisäselvittelyjen sijaan nopea toimeenpano voisi olla paikallaan.

Lisätietoja: monimuotoisuusasiantuntija Liisa Toopakka, p. 040 504 2989, liisa.toopakka@sll.fi