Luonnonsuojeluliiton lausunto luonnonsuojelun ja -hoidon valtionavustusasetuksesta (2027–2033)

Asia: VN/3528/2026 Ympäristöministeriö

Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon edistämiseen vuosina 2027-2033 myönnettävästä valtionavustuksesta

Luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa:

Ehdotuksen tavoitteena on luoda uusi avustusjärjestelmä luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurimaisemanhoidon edistämiseen sekä luonnon monimuotoisuuden tutkimukseen ja kehitystyöhön. Asetuksella kumottaisiin valtioneuvoston asetus elinympäristöjen kunnostus-, hoito- ja ennallistamishankkeisiin vuosina 2021–2030 myönnettävästä valtionavustuksesta (880/2021), joka ohjaa Helmi-elinympäristöohjelman mukaisten konkreettisten luonnonhoitotöiden rahoitusta. Uudessa avustusohjelmassa muutetaan rahoituksen määrää, sekä on tarkoitus laajentaa luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja hoitoon myönnettävien avustusten soveltamisalaa sekä avustuksen saajien joukkoa. Avustuksia voitaisiin myöntää myös luonnon- ja kulttuurimaiseman hoitoon sekä tutkimukseen ja kehitystyöhön. 

Avustusten kohdentamisessa tulee painottaa hankkeita, joilla saavutetaan mahdollisimman suuria ja pitkäaikaisia hyötyjä luonnon monimuotoisuudelle. Avustusten myöntämisen keskeisenä arviointiperusteena tulee olla hankkeen odotettu ekologinen vaikuttavuus. Asetusluonnoksen esitetty arvio määrärahoista ei ole riittävä tavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi avustuksen myöntämistä voittoa tavoitteleville toimijoille pitää harkita vahvasti arvioiden ekologista hyötyä. Mahdollisuus yksityisen avustuksen saamiselle avustuksen lisäksi on kannatettavaa, mutta yksityisen rahoituksen saatavuus ei saa olla peruste avustuksen myöntämiselle.

Helmi-ohjelman avustukset ovat osoittautuneet käytännössä toimivaksi ja vaikuttavaksi tavaksi edistää luonnonhoitoa. Hankkeiden avulla on saatu aikaan konkreettisia parannuksia luonnon tilaan samalla työllistäen paikallisia ihmisiä. Ohjelman avustuksilla on toteutettu yli 90 luonnonhoitohanketta, joiden toimenpiteet kohdistuvat yli 4 300 hehtaarin alueelle. Ohjelman tavoitteista on kuitenkin jääty esimerkiksi perinnebiotooppien osalta, joiden hoito ja kunnostaminen on äärimmäisen tärkeää, joten tarve työn jatkamiselle on edelleen suuri. Siksi on erittäin tärkeää, että avustusjärjestelmän avulla voidaan jatkaa luonnonhoiden ja luonnon monimuotoisuuden lisäävää hanketyötä.

Rahoitus

Luonnonsuojeluliitto on huolissaan avustusjärjestelmän rahoituksen riittävyydestä. Uuden ehdotetun asetuksen arvioitu rahoitettavan tukiohjelman rahoitus olisi noin 1-2 miljoonaa euroa tukikierrosta kohden, joka on huomattavasti aiempaa Helmi-avustusohjelmaa vähemmän, vaikka tarve on moninkertainen. Perustelumuistiossa Helmi-ohjelman avustushakukierroksen suuruudeksi arvioitiin esimerkiksi noin 5 miljoonaa euroa, eli rahoitus pienenee hyvin merkittävästi. Riittävän rahoituksen jatkuvuus on tärkeää sekä saavutettujen luonnonhoitotulosten turvaamiseksi että uusien hankkeiden toteuttamiseksi. Valtion tulee osoittaa avustusjärjestelmälle riittävät ja pitkäjänteiset määrärahat, jotta uuden asetuksen mahdollistamaa toimintaa voidaan toteuttaa tavoitteiden edellyttämässä laajuudessa. 

Rahoituksen pieneneminen on huolestuttavaa myös avustusohjelman laajentuminen huomioon ottaen. Asetusluonnoksessa avustuksen käyttötarkoitukset laajenevat kattamaan myös maisemanhoito- sekä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Näiden sisällyttäminen avustusjärjestelmään on kannatettavaa, mutta käyttötarkoitusten laajentumisen tulisi näkyä myös avustusjärjestelmän kokonaisrahoituksen kasvuna. 

Mikäli käytettävissä oleva rahoitus pienenee, on varmistettava, että luonnon monimuotoisuuden suojelun, hoidon ja ennallistamisen hankkeisiin kohdennettava rahoitus on ensisijainen prioriteetti. Luonnonsuojeluliiton huolena kuitenkin on, että rahoitus ei ole riittävä edes tämän prioriteetin tavoitteiden täyttämiseen. Sen takia luonnon monimuotoisuuden suojeluun, hoitoon ja ennallistamiseen pitää varmistaa riittävä ja tarkoituksenmukainen osuus kokonaisrahoituksesta. Vaihtoehtoisesti maisemanhoidolle ja tutkimus- ja kehitystyölle voitaisiin kehittää omat rahoitusvälineensä, jolloin eri tavoitteisiin kohdistuva rahoitus olisi selkeää.

Avustusjärjestelmän tulee mahdollistaa myös monivuotiset hankkeet ja riittävän pitkät toteutusajat, koska tuloksellinen luonnonhoitotyö ja ennallistaminen edellyttää pitkäjänteistä työtä. On myös tärkeää huomioida, että ohjelmien tai rahoituskausien välille ei syntyisi katkoksia, jotka vaarantaisivat esimerkiksi hankkeiden jatkuvuuden tai osaamisen säilymisen.

On tärkeää, että EU-rahoitusmahdollisuudet täydentävät kansallista luonnonhoitotyön avustusjärjestelmää. Kotimaisen rahoituksen tulisi kuitenkin olla ensijainen vaihtoehto, sekä olla ennakoitavaa ja hakijoille hallinnollisesti kohtuullista.

7 § ja 10 § Avustuksen saajat ja enimmäismäärä

Asetusluonnoksessa esitetään, että uuden avustuksen hakijajoukkoa laajennetaan nykyisestä kattamaan kuntien ja järjestöjen lisäksi myös yritykset ja luonnolliset henkilöt. Avustuksen hakijajoukon laajentaminen on siinä mielessä perusteltua, että luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja hoitoon tarvitaan monipuolisia toimijoita. Samalla tulee varmistaa, että kunnilla ja järjestöillä säilyy hyvä mahdollisuus hakea ja saada avustuksia. 

Avustusten myöntämisessä tulee painottaa hankkeiden konkreettisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuden tilan parantamiseen. Koska käytettävissä oleva rahoitus on rajallista, tulee avustusten kohdentamisessa varmistaa, että rahoitus ohjautuu ensisijaisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta vaikuttaviin hankkeisiin. 

Luonnonsuojeluliitto suhtautuu kriittisesti siihen, että avustusta voitaisiin myöntää taloudellista toimintaa harjoittaville yrityksille. Luonnonsuojeluliitto katsoo, että yritysten osallistumista luonnonhoitohankkeisiin tulisi edistää ensisijaisesti yhteistyön kautta.  Jos avustukset laajennetaan myös yrityksille, tulee niiden tukemiseen avustuksella asettaa selkeät kriteerit ja näyttö ja lisäisyys luonnon tilan parantamisesta. Tuen myöntämisessä tulisi huomioida myös yrityksen muu toiminta ja sen vaikutukset sekä mahdollisuudet toteuttaa hankkeita ilman valtion tukea. Asetusluonnoksessa avustuksen suuruudeksi esitetään yrityksille jopa 70 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista. 

12 § Hankkeen ulkopuolinen rahoitus

Asetusluonnoksessa mahdollistetaan ulkopuolisen yksityisen rahoituksen hyväksyminen osaksi hankkeen omarahoitusosuutta. Se on kannatettavaa, sillä se voi mahdollistaa uusia yhteistyömuotoja, mutta sen roolin tulee pysyä valtionavustusta täydentävänä rahoituksena. Samalla pitää varmistaa, ettei järjestelmä suosi suuria tai tunnettuja toimijoita, joilla on mahdollisesti pienempiä paremmat mahdollisuudet hankkia yksityistä rahoitusta. Omarahoitusosuuden vaatimusten tulee olla kohtuullisia, eivätkä ne saa muodostua esteeksi erityisesti esimerkiksi pienille järjestöille tai kunnille. Avustusta myönnettäessä ekologisen tarpeen ja hankkeen monimuotoisuudelle tuottaman hyödyn tulee olla ensisijaisia perusteita, ei yksityisen rahoituksen saatavuus. Asetuksessa tulee huomioida myös luonnonarvomarkkinoiden kehittyminen ja sen tarjoamat mahdollisuudet yksityisen rahoituksen kanavoimiseksi luonnonhoitoon.

8 § Avustuksen myöntämisen perusteet

Asetusluonnoksen 8 §:ssä todetaan, ettei avustusta saa myöntää hankkeeseen, jonka samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin on jo myönnetty muuta julkista rahoitusta joko osittain tai kokonaan päällekkäin. Säännöksen soveltamisessa tulee varmistaa, että se ei tarpeettomasti estä erilaisten julkisten tukimuotojen tarkoituksenmukaista yhdistämistä. Esimerkiksi keskeistä on, että luonnonhoitohankkeen toteuttamiseen myönnettävän avustuksen rinnalla olisi mahdollista hyödyntää työllistämiseen tarkoitettua palkkatukea silloin, kun tuilla katetaan eri kustannuksia, eikä samoja kustannuksia rahoiteta kahteen kertaan. Tämä on tärkeä tuki luonnonhoitotyön tekemiselle erityisesti silloin, kun hankkeille saatavilla oleva avustuksen rahoitus pienenee.

Luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä, että avustusten myöntämisessä tunnistetaan myös arvokkaan vapaaehtoistyön merkitys. Esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöjen paikallisilla yhdistyksillä on paljon vapaaehtoisia, jotka tekevät talkoovoimin luonnonhoitotyötä. Vapaaehtoistyö voi merkittävästi kasvattaa hankkeen kokonaisvaikuttavuutta, kustannustehokkuutta ja toteuttamiskelpoisuutta, jotka ovat asetusluonnoksessa nimettyjä avustuksen myöntämisperusteita.

Asetusluonnoksen 8 §:ssä avustuksen myöntämisen perusteissa säädetty kymmenen vuoden säilyttämisvelvoite on tärkeä, sillä luonnon monimuotoisuuden edistäminen edellyttää pitkäaikaista sitoutumista. Velvoitteen toimeenpanossa tulee kuitenkin huomioida luonnonhoitokohteiden erilaiset ekologiset tarpeet.  Pelkkä kohteen säilyttäminen ei välttämättä takaa luonnonhoidon tulosten säilymistä, koska saavutettujen luontoarvojen säilyminen edellyttää kertaluonteisten kunnostustoimien lisäksi jatkuvaa tai toistuvaa hoitoa. Siksi olisi tärkeää, että avustusjärjestelmä mahdollistaa myös tarvittavat jatkohoitotoimenpiteet ja riittävän rahoituksen, ei pelkästään hyötyjen aktiivisen heikentämisen kieltoa.

Lisätietoja:

Oona Huttunen, monimuotoisuusasiantuntija, p. 045 7885 3783, oona.huttunen@sll.fi
Liisa Toopakka, vs. ympäristöpäällikkö, p. 040 504 2989, liisa.toopakka@sll.fi