Luonnonsuojeluliiton lausunto alueellisen kiintiön nojalla sallittavasta suden metsästyksestä metsästysvuonna 2026–2027
Lausunto –

Maa- ja metsätalousministeriölle
Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto MMM:n asetusehdotuksesta alueellisen kiintiön nojalla sallittavasta suden metsästyksestä metsästysvuonna 2026–2027
Luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta ja lausuntonaan toteaa seuraavaa.
Sudenmetsästyksen aloittaminen on ennenaikaista
Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä suden metsästys pyyntikiintiöillä on ennenaikaista ja vaarantaa suden suotuisan suojelun tason luontodirektiivin vastaisesti (artikla 14).
Suomen luonnonsuojeluliitto esitti 22.10.2026, että Luonnonvarakeskukselta pyydettäisiin päivitetty arvio susikannan tämänhetkisestä tilasta ja esitetyn metsästyksen vaikutuksesta ennen asetuksen säätämistä, huomioiden edellisen metsästysvuoden (2025-2026) sudenmetsästyksen vaikutukset kannan kokoon ja kehitykseen. Näin ei kuitenkaan ole tehty, mikä pitäisi korjata vielä ennen päätöksentekoa. Lisäksi olisi syytä arvioida viime talvena toteutetun ja nyt esitetyn kiintiöpyynnin vaikutuksia susikannan genettiseen elinvoimaisuuteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Marraskuun 2026 kannaksi Luonnonvarakeskuksen ennuste (kanta kokonaan Suomessa poronhoitoalueen eteläpuolella) on 490–693 yksilöä (90% todennäköisyysväli). Talven mittaan susikannan ennustetaan pienenevän siten, että maaliskuussa 2027 kannan ennustetaan olevan 384–567 (kokonaan Suomessa poronhoitoalueen eteläpuolella). Kyseinen ennuste on tehty huomioimatta asetusluonnoksessa esitettyä kannanhoidollista metsästystä, joka kuitenkin olisi perusteltua huomioida, jotta voitaisiin arvioida susikannan suotuisan suojelun tason säilymistä. Marraskuun 2025 ja maaliskuun 2026 välisenä aikana koko Suomen susikanta pieneni noin 30 %, mihin vaikutti viime metsästyskauden kannanhoidollinen 81 susiyksilön metsästys.
Luonnonvarakeskuksen tuottaman viitearvolaskurin (2022) mukaan kahden susipopulaation geneettinen viitearvo on 525 sutta, kun on 15 % aliarvioimisriski itäisen osapopulaation osalta ja 35 % aliarvioimisriski läntisen osapopulaation osalta. Kansainvälisissä tiedekirjallisuudessa 500 yksilön efketiivistä populaatiokokoa pidetään yleisesti riittävänä kokona turvaamaan populaation perinnöllistä muuntelua pitkällä aikavälillä.
Luonnonsuojeluliitto katsoo, että suden kannanhoidollista metsästystä ei tule aloittaa ennen kuin maaliskuun susikanta-arvio on yli 500 sutta. Lisäksi susikannan on levittäydyttävä tasaisesti poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen. Erityisen tärkeää on varmistaa geneettinen silta itäisen ja läntisen kannan välillä. Nyt suden esiintymisalue ei ole yhtenäinen eikä kanta ole geneettisesti kunnossa. Huomionarvoista on, että mitä pienemmäksi susikanta metsästetään etenkin Itä-Suomessa, sitä suuremmaksi kasvaa riski geneettisen monimuotoisuuden heikkenemisestä entisestään.
Mitä vähemmän susia on, sitä heikommaksi käy susikannan elinvoimaisuus ja geneettinen monimuotoisuus, jota erityisesti pitäisi vahvistaa. Tässä suhteessa monen lauman metsästyksen perustelu on nurinkurinen – poistettaviksi esitetään geneettisesti varsin arvokkaita Itä-Suomen laumoja välittämättä perinnöllisyyden merkityksestä, ja toisaalta susikannan geneettisen elinvoimaisuuden kannalta aivan epäolennaisia yksittäisiä sisäsiittoisuuden piirteitä omaavia pareja/laumoja esitetään poistettavaksi perustellen esitystä perinnöllisyydellä. Suomen susikannan geneettisen elinvoimaisuuden suurin riski eivät ole yksittäiset lähisukuiset lisääntyvät parit, vaan susipopulaatioiden eristyneisyys sekä geenivirran puute itäisen ja läntisen osapopulaation välillä (Todd ym. 2026).
Minkään lajin suojelutaso ei voi olla suotuisa, mikäli populaatiossa on vain 273 yksilöä, mikä on Suomessa poliittisesti määritelty suden suotuisan suojelun tasoksi. Ministeriö on näin alhaisen suotuisan suojelutason luvun päättäessään valinnut hyväksyttäväksi riskitasoksi sukusiitoksesta johtuvan 26 % kokonaiskelpoisuuden laskun viidessä sukupolvessa. Suuren riskitason valintaa ei kuitenkaan ole perusteltu mitenkään. Näin vähälukuisena, 273 yksilön ja vieläpä geneettisesti kahtia jakautuneena populaationa esiintyvä laji tulisi IUCN:n määritelmän mukaan luokitella erittäin uhanalaiseksi eli lajiksi, jonka vaara kadota luonnosta lähiaikoina on erittäin suuri.
Riskinä on susikannan suotuisan suojelutason vaarantuminen
Metsästyslain 41 §:n 5 momentin mukaan poikkeuslupien ja 41 a §:n 4 momentissa tarkoitetun kiintiön nojalla pyydettävän saaliin vuotuista määrää voidaan rajoittaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella, jossa voidaan antaa tarkempia säännöksiä. Maa- ja metsätalousministeriöllä on siten toimivalta rajoittaa poikkeuslupien nojalla pyydettävän saaliin määrää ja aluetta. Asetusluonnoksen mukaan poikkeuslupien määrää ei kuitenkaan aiota rajoittaa.
Kiintiöpyyntiä koskeva asetus ei siis estä tai rajoita samanaikaisten vahinkoperusteisten poikkeuslupien käyttöä. Koko maassa susia voidaan asetusehdotuksen mukaan kiintiöpyynnin ohella jatkossakin poistaa tehokkaasti ja nopeasti Riistakeskuksen myöntämillä poikkeusluvilla, jolloin voidaan sallia myös kiellettyjen pyyntivälineiden käyttö. Poronhoitoalueen suden metsästykseen tai poronhoitoalueen ulkopuolella tapahtuvaan poikkeuslupapyyntiin ei esitetä mitään rajoituksia.
Luonnonsuojeluliitto katsoo, että poikkeuslupien määrää on välttämätöntä rajoittaa, sallittaessa 109 suden kiintiöpyynti. Tämä koskee etenkin poronhoitoalueen eteläpuolista osaa maasta. Kiintiöpyynti tulee mitoittaa siten, että kiintiöön sisältyy kaikki kuolleisuus eli kiintiöpyynti ja poikkeusluvat. Yhteensä 109 suden kiintiöstä tulee myös vähentää muu tietoon tuleva suden kuolleisuus, kuten liikenneonnettomuuksissa kuolleet yksilöt, mahdollisesti esiin tuleva laittoman salametsästyksen saalis ja muu ihmisen aiheuttama kuolleisuus.
Sudenmetsästys on aiheuttanut enemmän ongelmia kuin tuonut ratkaisuja
Asetuksen taustamuistiossa todetaan: “Tavoitteena on saada aikaan suden kannanhoitoon uudenlainen ja pitkäaikainen ratkaisu. Siinä suden kestävällä metsästyksellä voidaan hallita sudesta aiheutuvia ongelmia ja haittoja pitkäjänteisesti, siten etteivät aiempien kannanhoidollisen metsästyksen kokeilujen ongelmat toistuisi.”
Aikaisempina vuosina suden kannanhoidollinen metsästys on aiheuttanut enemmän ongelmia, kuten todennettua pihasusien syntymistä ja lisännyt salametsästystä, kuin tuonut ratkaisuja. Asetusluonnoksessa ei esitetä menettelyitä, joilla voitaisiin parantaa sudenmetsästyksen toimivuutta. Päinvastoin aikaisempaa suurempi kiintiö, josta ei voi metsästyksen epäkohtien korjaamiseksi valittaa, johtaa sudenmetsästyksen haittojen lisääntymiseen ja susikannan pienenmiseen, mikä ei ole kestävä tavoite.
Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, ettei yleinen sudenmetsästys vähennä vahinkoja ellei niitä kohdenneta juuri vahinkoja aiheuttaviin yksilöihin. Pikemminkin sillä lisätään vahinkoja, mikäli metsästyksessä ammutaan lauman alfayksilöitä, mikä saattaa johtaa lauman hajoamiseen. Tällöin alle vuoden ikäiset nuoret sudet saattavat etsiä ravintoa pihoista ja asutuksen piiristä kuten tapahtui Pohjois-Karjalassa kevättalvella 2016, koska eivät kykene lauman puuttuessa saalistamaan luontaisia ravintokohteitaan eli hirvieläimiä.
Aluekohtaiset kiintiöt
Asetuksessa esitetään suurimmaksi sallituksi saalismääräksi 109 yksilöä poronhoitoalueen ulkopuolelle 18 eri kiintiöalueelle. Alueet ja aluekohtaiset susimäärät perustuvat Suomen riistakeskuksen esitykseen. Riistakeskus puolestaan on laatinut ehdotuksensa alueellisten toimijoidensa ehdotusten pohjalta. Laumojen valintakriteerit on esitetty osin melko suppeasti, ja joiltain osin kiintiöpyynnillä poistettaviksi esitettyjen laumojen valintaperusteita on myös pidettävä virheellisinä tai perusteettomina.
Kun suurpetopolitiikassa tavoitellaan myös sosiaalista kestävyyttä, olisi perusteltua kokonaan pidättäytyä esittämästä poistettaviksi sellaisia susilaumoja, jotka elävät erittäin harvaan asutuilla alueilla, eivätkä todennetusti ole aiheuttaneet merkittävää vaaraa tai vahinkoa ihmisille tai elinkeinoille. Silti tällaisiakin laumoja esitetään poistettaviksi, ja muun perustelun puuttuessa perusteluksi esitetään metsäpeuran suojelua tai lähisukulaisuutta.
Juuri harvaan asuttujen, suden ja ihmisen rinnakkaiselon kannalta parhaiden, erämaisimpien seutujen susilaumojen tulisi sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden näkökulmasta antaa lisääntyä. Jos susia poistettaisiin kiintiöpyynnillä, poiston pitäisi kohdistua ainoastaan tiheimmän susipopulaation alueelle Lounais-Suomeen ja sellaisia laumoihin ja yksilöihin, jotka todennetusti ovat aiheuttaneet merkittäviä vahinkoja tai vaaraa. Myös koirasusiyksilöitä, joista on DNA-todenteita alueelta olisi perusteltua poistaa kiintiöpyyntinä. Koirasusiyksilöitä sisältäviä laumoja ei nyt ole ilmeisesti todettu.
On erityisen tärkeää rauhoittaa laumat, jotka ovat tärkeitä itäisen ja läntisen susikannan geneettisen yhteyden aikaansaamiseksi. Silti myös tällaisia laumoja esitetään kiintiöpyynnillä poistettaviksi.
Susien metsästäminen ei turvaa metsäpeuran tulevaisuutta
Metsäpeura luokitellaan Suomessa nykyisin silmälläpidettäväksi (NT), eikä sitä enää pidetä uhanalaisena. Sen sijaan susi luokitellaan erittäin uhanalaiseksi (EN). Susien metsästystä metsäpeuran suojelemiseksi ei voi millään tavoin pitää perusteltuna, koska suden aiheuttama saalistus ei ole metsäpeuraa eniten uhkaava tekijä. Pahkavaaran (3 sutta), Lestijärven (6 sutta) ja Iivantiira-Vuosangan (6 sutta) sudenmetsästyskiintiöiden perustelu ei ole kestävällä pohjalla.
Metsäpeuran uhanalaistumisen syynä ovat aikoinaan olleet luvallinen ja luvaton metsästys, vanhojen metsien ja yhtenäisten suoalueiden väheneminen sekä risteytyminen poron kanssa. Kainuussa suden ja muiden suurpetojen saalistus on ollut 2000-luvulla yksi tekijä, joka on rajoittanut metsäpeurakannan kasvua ja paikoin johtanut kannan vähenemiseen. Suden pääravintokohde ei kuitenkaan millään alueella edelleenkään ole metsäpeura, vaan hirvi ja muut hirvieläimet.
Metsäpeuran nykyisiä ja vakavimpia tulevaisuuden uhkia ovat metsätalous ja rakentamishankkeet metsäpeuran elinalueilla (tuuli- ja aurinkovoimalat, datakeskushankkeet, voimajohtokäytävät), muu ihmisen aiheuttama häirintä, liikenne, suurpetojen saalistuspaine sekä ilmastonmuutos. Metsäpeuran elinympäristöön kohdistuva metsätalous ja teolliset rakentamishankkeet eivät aiheuta ainoastaan elinalueiden pirstoutumista ja ihmisperäistä häirintää, vaan myös voimistavat petojen saalistuspainetta metsäpeuraa kohtaan, sillä mm. susi voi saalistaessaan tehokkaasti hyödyntää helppokulkuisia tie- ja voimajohtolinjoja.
Metsäpeuran suojelun tehostamiseksi tulee keskittyä vähentämään metsäpeuran tulevaisuutta vaarantavien merkittävimpien uhkatekijöiden vähentämiseen. Metsäpeuran elinalueiden suojelu ja ennallistaminen sekä poronhoitoalueen etelärajan siirto pohjoisemmas ovat kaikkein vaikuttavimmat keinot turvata metsäpeuran tulevaisuutta. Mikäli suurpetoja metsästetään metsäpeuran saalistuspaineen vähentämiseksi, pitää metsästys kohdentaa suden sijaan rajoitetusti vain ei-uhanalaisiin suurpetoihin.
Pelkkä susien olemassaolo ei riitä perusteeksi metsästykselle
Suomessa suden aiheuttamat vahingot poronhoitoalueen eteläpuolella ovat olleet todella pienet verrattuna porovahinkoihin tai muualla Euroopassa tapahtuvien suden aiheuttamien vahinkojen määrään. Kun Suomessa puhutaan yksittäisistä vahingoista, Euroopassa esim. Ranskassa tarkastellaan tuhansien lampaiden vahinkoja poikkeuslupien perusteena. Suomessa sudenmetsästyksen perustelluksi syyksi voidaan myös esittää sitä, että vahinko on sattunut, vaikka vahinkoja ei olisi yritetty tai ei aiottaisi jatkossakaan torjua suurpetoaidoilla ja muilla ennaltaehkäisevillä keinoilla. Vahinkoja esitetään kiintiömetsästyksen perusteluksi myös sellaisilla alueilla, joilla suden aiheuttamia vahinkoja ei ole viimeisen vuoden aikana edes tapahtunut tai niitä on sattunut vain vähäisissä määrin. Aluekohtaisten kiintiöiden perustelu on tältä osin kestämätöntä, eikä perustu ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon.
Aluekohtaisten kiintiöiden perustelut
1) Pahkavaara, 3 yksilöä, metsäpeura
Esitetty perustelu: Alueella on Suomen parhaimpiin kuuluvaa metsäpeuran vasomisaluetta, jossa vasatuotto on romahtanut viime vuosina. Lisäksi on huomioitu poronhoitoalueen läheisyys.
Luonnonsuojeluliitto esittää, että Pahkavaaran lauman susiyksilöitä ei poisteta kannanhoidollisella metsästyksellä tai muillakaan keinoilla. Lauman poistamisen perusteluksi asetusluonnoksen taustamuistiossa esitetään ainoastaan metsäpeuran suojelua sekä poronhoitoalueen läheisyyttä.
Suden pääsaalis Pahkavaaran reviirillä ei ole metsäpeura vaan hirvi, jonka kanta alueella on vakaa. Metsäpeurakannan suurin uhka alueella puolestaan ei ole susi, vaan suunnitellut maankäytön muutokset, kuten tuulivomahankkeet, datakeskukset ja voimajohtokäytävät, joiden vuoksi häiriö ja pirstaloituminen metsäpeuran elinympäristössä (lisääntymis- ja levähdysalueet ja laitumet) kasvaa. Rakennettavan uuden tiestön vuoksi myös metsäpeuraan kohdistuva luontainen saalistuspaine voimistuu. Pohjois-Pohjanmaa on ollut tuulivoimarakentamisen voimakkaimman kasvun keskittymä viimeiset 20 vuotta, rakentamispaine jatkuu edelleen varsin voimakkaana ja laajenee yhä enemmän rakentamattomille, asumattomille metsä- ja suoalueille. Uutena rakentamispaineena samalle alueelle suunnitellaan nyt usean ison datakeskuksen rakentamista.
Porotaloudelle aiheutuneet vahingot lähiseudulla ovat tapahtuneet Pahkavaaran lauman reviirin ulkopuolella, poronhoitoalueella Kiiminkijoen pohjoispuolella. Porotalouden tulee rajoittua poronhoitoalueelle, eikä porotalouden harjoittamisen vaikutuksia ja huomioimista tule ulottaa poronhoitoalueen ulkopuolelle, jolla Pahkavaaran lauman reviiri pääasiassa sijaitsee.
Pahkavaaran reviirillä elävän susilauman yksilöitä ei ole havaittu ihmisasutuksen läheisyydessä. Reviirin sijainti on ihanteellinen, niin ihmisen kuin suden kannalta. Suden on yleisesti toivottu asettuvan juuri erämaisille seuduille kauas ihmisasutuksesta, jolloin sosiaalisten haittojen ja kotieläinvahinkojen riski on pienin.
Huomionarvoista on, että Riistavahinkorekisterin mukaan Pahkavaaran lauman reviirillä ei ole viimeisen vuoden aikana (10.11.25-11.11.26) aikana tapahtunut kuin yksi suden aiheuttama kotieläinvahinko. Pahkavaaran susilauma ei aiheuta vaaraa tai vahinkoa ja on alueen asukkaiden keskuudessa sosiaalisesti hyväksytty. Tämän lauman viime metsästyskauden tehokkaalta tappamiselta säästyneet ja alueelle vaeltaneet uudet yksilöt tulisi nyt jättää rauhaan ja antaa lauman lisääntyä.
Pahkavaaran lauman reviiri sijaitsee myös Luonnonvarakeskuksen tutkimusalueella. Tutkimuksessa selvitetään tuulivoimarakentamisen vaikutuksia mm. suurpetoihin ja metsäpeuraan. Tuulivoiman vaikutuksia eläimistöön on Suomessa tutkittu hyvin vähän. Käynnissä olevan hankkeen (WINDLIFE, 2023-2027) tarkoitus on tuottaa tietoa eläinlajien esiintymisestä ja elinympäristöjen käytöstä tuulivoimaloiden lähialueilla. Tutkimuksen kohteena olevista lajeista kotimaiset tutkimukset puuttuvat kokonaan, vaikka tietoa tuulivoimarakentamisen vaikutuksista erityisesti uhanalaisiin, harvalukuisiin lajeihin (kuten susi) energiahankkeiden suuren volyymin takia tarvitaan kipeästi. Hankkeen tavoitteena on tuottaa ohjeita, joilla tutkimusten kohteena olevien lajien elinympäristövaatimukset voidaan ottaa entistä paremmin huomioon sijoitettaessa tuulivoimaloita.
Mikäli susien ei sallita elää metsäpeuran ja suden yhteisillä, luontaisilla elinalueilla, olisi vaihtoehtona hyväksyttävä susilaumojen asettuminen lähemmäs ihmisasutusta. Tälle ei kuitenkaan ole sosiaalista hyväksyntää. Herää kysymys, missä Suomen kolkassa olisi hyväksytty sijainti uhanalaiselle sudelle, mikäli laajimmat asumattomat seudut ovat porotalouden vuoksi poissuljettu ja sen ulkopuolellakaan, edes harvaan asuttujen seutujen susireviirellä ei saisi elää yhtään susiyksilöä.
Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että metsäpeuran ohella myös susi kuuluu pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja tundran ekosysteemiin. Muu tulkinta on epätieteellinen ja luonnosta vieraantunut.
2) Ylivieska, 4 yksilöä, lähisukulaisuus
Esitetty perustelu: Lisääntyvä pari on Luonnonvarakeskuksen DNA-analyysien perusteella keskimääräistä enemmän sukua toisilleen, eli lähisukulaisia.
Luonnonsuojeluliitto ei pidä neljän susiyksilön poistamista kiintiöpyynnillä Ylivieskan reviirialueelta perusteltuna eikä tarpeellisena ja esittää, että Ylivieskan alueen susia ei poisteta.
Luonnonvarakeskuksen lausunnon (31.8.26) mukaan Ylivieskan lauman lisääntyvä pari on keskimääräistä enemmän sukua toisilleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lähisukulaisuus muodostaisi välitöntä uhkaa susikannalle, saati ihmisille. Luken lausunnossa (14.9.26 Kivikiekin laumaa koskien) todetaan, että yksittäinen lisääntyminen läheisten sukulaisten välillä ei välttämättä aiheuta merkittävää haittaa koko susikannan geneettiselle monimuotoisuudelle, mutta mikäli esimerkiksi sisaruspari lisääntyy menestyksekkäästi useiden vuosien ajan, vaikutukset voivat voimistua. Sukusiitoksen haitalliset vaikutukset korostuvat erityisesti silloin, kun sukusiitos jatkuu useiden sukupolvien ajan. Tällaisesta kehityksestä ei ole Ylivieskan laumassa mitään viitteitä, vaan kyse on yksittäisestä, keskimääräistä enemmän sukua toisilleen olevan yksilön pariutumisesta.
Luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että Riistavahinkorekisterin mukaan Ylivieskan lauman reviirialueella (Ylivieska, Oulainen, Kalajoki, Merijärvi, Pyhäjoki) on viimeisen vuoden aikana (10.11.25-11.11.26) tapahtunut ainoastaan yksi koiravahinko. Muita vahinkotapahtumia ei ole ollut. Lauma ei siis aiheuta merkittävää vaaraa tai vahinkoa, luontaista ravintoa alueen hirvieläinkannoissa on riittävästi.
3) Lestijärvi, 6 yksilöä, metsäpeura
Esitetty perustelu: Tärkein metsäpeurojen vasomisalue ja vaellusreitti. Petoyhdyshenkilöiden havaintojen mukaan tappavat merkittäviä määriä metsäpeuroja. Alueella on ollut lammasvahinkoja ja vahinkoperusteinen poikkeuslupa viime vuonna, mutta sutta ei saatu saaliiksi.
Luonnonsuojeluliitto esittää, että Lestijärven lauman susiyksilöitä ei poisteta kannanhoidollisella metsästyksellä tai muillakaan keinoilla. Luonnonsuojeluliitto pitää kuuden susiyksilön pyyntikiintiötä Lestijärven alueella perusteettomana ja haitallisena.
Luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että Lestijärven susilauman reviirillä tai sen läheisyydessä ei ole Riistavahinkorekisterin mukaan aiheuttanut yhtään kotieläin- tai koiravahinkoa kuntien Lestijärvi, Toholampi, Reisjärvi, Sievi ja Haapajärvi alueella viimeisen vuoden (10.11.2025-10.11.2026) aikana. Asetuksen ja sen taustamuistion tulee perustua ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon, eikä siinä poistettaviksi esitettyjen susiyksilöiden tappamisen perusteeksi saa esittää paikkaansa pitämättömiä tietoja. Lauma elää erämaisella alueella ja käyttää luontaisia ravintolähteitään, aiheuttamatta häiriötä tai vahinkoja ihmisille tai kotieläintiloille.
Todennettua tietoa merkittävistä määristä susien tappamia metsäpeuroja ei ole esitetty. Perusteluksi asetuksen mukaan poistettavista susista ei tule esittää mitään sellaista, jota ei voida todentaa luotettavaksi tiedoksi ja avoimesti saatavilla olevista lähteistä. Se, että sudet syövät hirvieläimiä, myös metsäpeuroja, kuuluu sekä suden, että hirvieläinten luonnolliseen ekologiaan, eikä sitä ole pidettävä häiriönä, joka tulisi luonnosta poistaa.
4) Iivantiira-Vuosanka, 6 yksilöä, metsäpeura
Esitetty perustelu: Alueella keskeiset metsäpeuran vasonta- ja talvehtimisalueet. Metsäpeuran Kainuun osapopulaation kanta ollut viime vuodet voimakkaassa laskussa.
Luonnonsuojeluliitto esittää, että Iivantiira-Vuosanka -lauman yksilöitä ei poisteta kannanhoidollisella metsästyksellä tai muillakaan keinoilla. Luonnonvarakeskus (14.9.2026) pitää tärkeänä pyrkiä säilyttämään kannanhoidon toimin ne itäisen kannanhoitoalueen maaliskuun 2026 kanta-arviossa tunnistetut reviirit, joiden geneettinen tila on arvioitu hyväksi verrattuna läntisen kannanhoitoalueen reviireihin.
Luken (31.8.2026) mukaan Kivikiekkiä lukuunottamatta kaikkien analysoitujen itäisten reviirien lisääntyvät parit ovat ei-sukulaisia keskenään. Ne ovat siis geneettisesti arvokkaita. Luken mukaan on syytä huomioida, että nykyisten tunnettujen itäisten yksilöiden heterotsygotia-aste on selvästi korkeampaa kuin läntisten susien. Näin ollen itäisten reviirien sudet ovat tärkeitä Suomen susikannan geneettistä elinvoimaisuutta ajatellen. Iivantiira-Vuosanka reviirillä eläviä susia on pidettävä geneettisesti merkittävinä, eikä niitä tule poistaa.
Reviirillä elävien yksilöiden poistoa ei voida kestävästi perustella myöskään metsäpeuran suojelulla. Hirvieläimet ovat suden luontaisia ravintokohteita, eikä metsäpeura ole tästä poikkeus. Luonnon tasapainoa niin metsäpeuran kuin suden ekologiassa häiritsevät kaikkein eniten ihmisen aiheuttamat maankäytön muutokset, joiden häiriövaikutus etenkin metsäpeuran lisääntymisoloihin ovat huomattavat. Metsäpeuran suojelutoimet on kohdistettava maankäyttösektorille, ei susien tappamiseen, joka Iivantiira-Vuosanka -reviirin susiin kohdistuessa heikentäisi Suomen susikannan geneettistä elinvoimaisuutta tavalla, joka ei ole hyväksyttävää.
5) Kivikiekki, 6 yksilöä, lähisukulaisuus
Perustelu: Lisääntyvänä parina täyssisarukset. Aiheuttanut jonkin verran lammas- ja koiravahinkoja. Reviirillä olisi myös metsäpeuroille hyvin soveltuvaa aluetta ja sinne on perustettu metsäpeuran suojelemiseksi suojelualueita. Metsäpeuroja ei kuitenkaan juuri esiinny alueella. Alueella heikko hirvikanta, jota ei ole saatu elvytettyä.
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan tunnettujen sukusiittoisten parien poistaminen vähentää ris-
kiä sukusiitoksen haitallisten vaikutusten voimistumisesta useiden sukupolvien aikana. Geneettisestä näkökulmasta sisarusparin muodostaman lauman poistamisen voidaan arvioida aiheuttavan koko susikannan geneettiselle monimuotoisuudelle vähemmän haittaa kuin sellaisen lauman poistamisen, jossa lisääntyvät yksilöt eivät ole toisilleen sukua.
Luonnonsuojeluliitto esittää, että Kivikiekin laumaa ei poisteta ja huomauttaa, että viimeisen vuoden aikana (10.11.2025.10.11.2026) Kivikiekin lauman reviirillä ja sen läheisyydessä Kuhmon kaupungissa ei ole tapahtunut kuin ainoastaan yksi suden aiheuttama koiravahinko. Koira- tai lammasvahinkoja ei siis voi pitää merkittävinä eikä millään tavoin perusteluna lauman yksilöiden poistamiselle. Asetuksen tulee perustua ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon.
Hyväksyttäväksi perusteluksi susien poistamiselle ei voida myöskään esittää potentiaalia metsäpeuran esiintymisalueeksi. Mikäli metsäpeuran levittäytymistä sen potentiaalisille esiintymisalueille haluttaisiin edistää, tulisi ensisijaisesti ryhtyä laajamittaisiin maankäyttöä rajoittaviin toimenpiteisiin, joilla turvattaisiin metsäpeuran reviirien suojelu ja kannan leviäminen sen potentiaaliselle levinneisyysalueelle koko Pohjois-Suomessa. Heikon hirvikannan elvyttämisen ensisijainen keino puolestaan on hirvenmetsästyksen rajoittaminen.
Vaikka Kivikiekin lauman lisääntyvän parin on todettu olevan sisaruksia keskenään, mikään esitetty aineisto ei viittaa siihen, että olisi muodostumassa tilanne, jossa lähisukulaiset susisyksilöt lisääntyisivät keskenään useiden sukupolvien ajan. Luke ei ole esittänyt lisääntyvien lähisukulaisparien ja näiden laumojen poistoa, vaan on ainoastaan todennut (14.9.26 lausunnossaan), että “geneettisestä näkökulmasta sisarusparin muodostaman lauman poistamisen voidaan arvioida aiheuttavan koko susikannan geneettiselle monimuotoisuudelle vähemmän haittaa kuin sellaisen lauman poistamisen, jossa lisääntyvät yksilöt eivät ole toisilleen sukua”. Luken asiantuntijalausunnossa ei esitetä, että Kivikiekin lauman poistaminen olisi tarpeen geneettisen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Se olisi vähemmän haitallista, kuin ei-sukulaisparien poistaminen, mutta ei tarpeellista saati välttämätöntä.
Luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että mitä enemmän susikantaa Suomessa harvennetaan kannanhoidollisella metsästyksellä ja poikkeuslupapyynnillä, etenkin itäisessä Suomessa, sitä vähemmän on mahdollista tapahtua luontaista geenivaihtoa susikannan sisällä niin idässä kuin idän ja lännen välisten osapopulaatioiden kesken. Kivikiekin lauman poistaminen ei ole perusteltua eikä tarpeellista, vaan voi olla susikannan geneettisen elinvoimaisuuden kannalta ennemminkin haitallista.
6) Juudinsalo, 2 yksilöä, vahingot ja turvallisuus
Esitetty perustelu: Reviirin alueella on ollut vuosittain useita koiravahinkoja, viimeisin 7.2.2026. Alueella elää susipari, joka ei tiettävästi ole saanut pentuja tänä tai viime vuonna. Sudet liikkuvat alueella myös pihapiireissä ja tuotantoeläinsuojien läheisyydessä. Paikalliset sidosryhmätahot kertoivat reviirin susien aiheuttaneen hankaluuksia ja pelkoa jo useamman vuoden ajan. Reviiri on muiden susireviirien ympäröimä. Reviirialue on Pohjois-Savon heikoimman hirvikannan aluetta.
Juudinsalon reviirillä ja sen läheisyydessä ei Riistavahinkorekisterin mukaan ole viimeisen vuoden (10.11.2025-10.11.2026) aikana tapahtunut useita koiravahinkoja, vaan 1 koiravahinko Lapinlahdella ja 2 koiravahinkoa Sonkajärvellä. Kotieläinvahinkoja ei ole tapahtunut lainkaan. Vahinkoja ei siis ole paljon, eivätkä ne ole merkittäviä. Asetuksen tulee perustua ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon.
Pihakäyntien todentamisen keinoja ei ole esitetty, eikä tietoja voida avoimista tietolähteistä luotettavasti tarkistaa. Kuvaillusta pelon tai hankaluuksien ilmapiiristä ei asetusluonnoksen muistiossa esitetä mitään tarkempaa tietoa. Suden kannanhoidollisen metsästyksen kohdentamisen perusteina ei tule esittää kuulopuheita tai muita todentamattomia tietoja.
Luonnonsuojeluliitto muistuttaa hirvieläinten olevan suden luontaisia ravintokohteita. Mikäli hirvikanta on heikko, tulee ensisijaisesti rajoittaa hirvenmetsästystä alueella, eikä hakea ratkaisua sudenmetsästyksellä.
Luonnonsuojeluliitto toistaa, että Luken lausunnon (31.8.2026) mukaan Kivikiekkiä lukuunottamatta kaikkien analysoitujen itäisten reviirien lisääntyvät parit ovat ei-sukulaisia keskenään ja näin ollen itäisten reviirien sudet ovat geneettisesti arvokkaita Suomen susikannan geneettistä elinvoimaisuutta ajatellen. Juudinsalon reviirin susiyksilöitä on pidettävä geneettisesti arvokkaina, Luonnonsuojeluliitto esittää, että niitä ei poisteta kiintiöpyynnillä tai muillakaan keinoilla.
7) Höljäkkä, 6 yksilöä, vahingot ja turvallisuus
Perustelu: Kiintiöalueella sudet ovat tehneet runsaasti pihakäyntejä. Pihakäyntejä paikalliset asukkaat ja karjatilalliset ovat pyrkineet estämään ns. omatoimikarkotuksilla. Alueella on ollut viimeisen vuoden aikana kaksi koiravahinkoa, joista jälkimmäinen elokuussa 2026. Kiintiöalueeseen rajoittuvia reviirejä on yhteensä kuusi. Kiintiöalueella suden ravintovalikoimassa on sorkkaeläimistä vain hirvi. Alueella on myös erittäin vahva karhukanta, joka vaikuttaa alueen hirvikantaan ja erityisesti sen vasatuottoon. Alueesta yli puolet on Lieksan riistanhoitoyhdistyksen alueella, jossa hirveä ei metsästetä metsästyskaudella 2026–2027 ollenkaan heikon hirvikannan vuoksi. Pohjois-Karjalan riistaneuvosto esittää kiintiöaluetta Höljäkän reviirialueelle. Alueelliset sidosryhmät (10 edustajaa) esittivät ensisijaiseksi kiintiöalueeksi Höljäkän reviiriä.
Luonnonsuojeluliitto esittää, että Höljäkän laumasta ei sallita kiintiöpyynnillä metsästää yhtään susiyksilöä.
Riistavahinkorekisterin mukaan Höljäkän lauman reviirillä ja sen läheisyydessä on viimeisen vuoden aikana (10.11.25-10.11.26) tapahtunut ainoastaan yksi koiravahinko, Nurmeksessa. Muita vahinkotapahtumia ei ole ollut. Pihakäyntien todentamisen keinoja ei ole esitetty, eikä tietoja voida avoimista tietolähteistä luotettavasti tarkistaa. Asetuksen tulee perustua ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon. Lisäksi tulisi satsata asianmukaisen tiedon jakamiseen suden ekologiasta ja käyttäytymisestä.
Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että suden ja hirvieläinten peto-saalissuhde ja kannanvaihtelu on niiden ekologiaan kuuluva luonnollinen ilmiö, johon vaikuttavat mm. populaatioiden tiheys, elinympäristöjen laatu ja saatavilla oleva ravinnon määrä. Ihmisen luonnon tasapainolle aiheuttamaa häiriövaikutusta voidaan vähentää mm. rajoittamalla hirvieläinten metsästystä ja elinympäristöjen heikentymistä aiheuttavia maankäytöllisiä toimenpiteitä.
Luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että suden kannanhoidollisen metsästyksen kohdentamista ei tule perustella Riistanhoitoyhdistysten sidosryhmätilaisuuksien äänestyksillä tai epämääräisillä ja todentamattomilla tiedoilla.
Tärkeimpänä seikkana Luonnonsuojeluliitto toistaa, että Luonnonvarakeskuksen lausunnon (31.8.2026) mukaan Kivikiekkiä lukuunottamatta kaikkien analysoitujen itäisten reviirien lisääntyvät parit ovat ei-sukulaisia keskenään ja näin ollen itäisten reviirien sudet ovat geneettisesti arvokkaita Suomen susikannan geneettistä elinvoimaisuutta ajatellen. Höljäkän reviirin susiyksilöitä on pidettävä geneettisesti arvokkaina, eikä niiden poistamiselle ole mitään hyväksyttävää syytä.
8) Pyhtää, 8 yksilöä, vahingot ja turvallisuus
Esitetty perustelu: Pyhtään kiintiöalueella on ollut toistuvasti kotieläinvahinkoja lampaille sekä myös koiravahinkoja. Sudet ovat käyttäytyneet poikkeuksellisesti ja palanneet toistuvasti lammaslaitumelle pihassa, vaikka niitä on karkotettu poliisimääräyksellä ja yritetty pyytää poistomääräyksen nojalla. Myös susien liikkuminen lähellä ihmisasutusta on aiheuttanut ongelmia tällä alueella. Noin puolet kiintiöalueesta sijaitsee afrikkalaisen sikaruton tartuntavyöhykkeellä. Kyseisen alueen metsästysrajoitukset eivät ainakaan tällä hetkellä mahdollista suden metsästystä tällä osalla kiintiöalueesta.
Riistavahinkorekisterin mukaan (10.11.25-11.11.26) vahingot alueella rajoittuvat Pyhtäällä: 11 lampaaseen ja yhteen koiraan. Vahinkoja ei voi pitää merkittävinä ja kotieläinvahinkojen ennaltaehkäisemiseen olisi satsattava huomattavasti nykyistä enemmän. Kuvatuista ongelmista ihmisasutuksen lähellä ei esitetä todennettua tietoa. Tiheästi asutulla alueella esiintyessään susi liikkuu kaiken aikaa suhteellisen lähellä ihmisasutusta, aiheuttamatta vaaratilanteita tai muitakaan ongelmia. Mikäli alueella on poliisin arvion mukaan suden aiheuttamia vaaratilanteita, niitä tulisi pyrkiä ratkaisemaan vaaraperusteisin poikkeusluvin, ei susien kiintiöpyyntinä. Lisäksi tulisi satsata asianmukaisen tiedon jakamiseen suden ekologiasta ja käyttäytymisestä.
Afrikkalaisen sikaruton esiintymisalueen läheisyyden kannalta olisi järkevää pyrkiä paremminkin lisäämään susikantaa, joka voi vähentää alueen villisikapopulaation kokoa, kuin vähentämään petoeläinkantaa. Susikannan itäisen ja läntisen geenivirran etenemisen kannalta suden tulisi voida levittäytyä etelärannikolta kohti Keski-Suomea ja itää, jotta genettinen elinvoimaisuus kohenisi. Pyhtään lauman poistaminen ei edistä susikannan suotuisan suojelutason ja geneettisen elinvoimaisuuden saavuttamista.
9) Siuntio, 7 yksilöä, lähisukulaisuus sekä vahingot ja turvallisuus
Esitetty perustelu: Siuntion kiintiöalueella on ollut kotieläinvahinkoja, erittäin rohkeaa käyttäytymistä ja vaaratilanteita, joihin on jouduttu puuttumaan poliisin määräyksin. Lisääntyvät yksilöt ovat läheistä sukua toisilleen, mikä on geneettisestä näkökulmasta ongelmallista.
Riistavahinkorekisterin mukaan viimeisen vuoden aikana (10.11.25-11.11.26) suden aiheuttamat vahingot Siuntiossa ovat 1 lammas ja 1 tieliikennevahinko, Kirkkonummella 3 tieliikennevahinkoa ja Inkoossa 1 tieliikennevahinko. Asetuksen ja sen taustamuistion tulee perustua ajantasaiseen tietoon, merkittävistä vahigoista ei ole todennettua tietoa. Lisäksi tulisi satsata asianmukaisen tiedon jakamiseen suden ekologiasta ja käyttäytymisestä.
Geneettisestä näkökulmasta Suomen susikannan ongelma eivät ole yksittäiset lisääntyvät parit, jotka ovat lähisukulaisia, vaan kaksi hyvin eriytynyttä populaatiota, joiden välillä ei ole riittävästi geenivirtaa (itä-länsi). Mikäli Siuntion alueella on poliisin arvion mukaan suden aiheuttamia vaaratilanteita, niitä tulisi pyrkiä ratkaisemaan vaaraperusteisin poikkeusluvin, ei susien kiintiöpyyntinä.
10) Somerniemi, 4 yksilöä, vahingot
Esitetty perustelu: Reviirialueella on erityisen paljon lammastaloutta, ja sudet ovat aiheuttaneet merkittäviä sekä toistuvia vahinkoja useiden vuosien ajan. Lammastuottajille on toimitettu suurpetoaitoja, ja käytössä on myös muita vahinkoja ehkäiseviä toimenpiteitä. Laajoja laidunalueita ja perinnemaisemalaitumia on kuitenkin mahdotonta suojata kokonaisuudessaan. Alueella oli kesällä 2026 voimassa vahinkoperusteinen sudenpyyntiin myönnetty poikkeuslupa, mutta saalista ei saatu. Alueen sudet edustavat läntistä geeniperimää, ja pyynti lisää mahdollisuutta, että alueelle siirtyy itäistä geeniperää omaavia susia.
Riistavahinkorekisterin mukaan viimeisen vuoden aikana (10.11.25-11.11.26) Somerniemen lauman alueella Salossa on suden tappamana kuollut yhteensä 62 lammasta. Luonnonsuojeluliitto katsoo, että merkittävien kotieläinvahinkojen ennaltaehkäisemiseen olisi satsattava huomattavasti nykyistä enemmän ja vahinkoa aiheuttavia susiyksilöitä tulisi tarvittaessa poistaa ainoastaan vahinkoperusteisin poikkeusluvin, ei kiintiöpyyntinä.
11) Mellilä, 6 yksilöä, turvallisuus ja vahingot
Esitetty perustelu: Alueella turvallisuusuhkaa ja kotieläinvahinkoja usean vuoden ajalta. Runsaasti pihakäyntejä ja pelotonta käyttäytymistä. Kotieläinvahinkoja kolmen vuoden ajalta. Alueella jouduttu järjestämään koulukyytejä turvallisuusuhan vuoksi. Susien aiheuttamat ongelmat ovat jatkuneet pitkään. Suomen riistakeskuksen karkotuslupa keväällä. Lammasvahinkojen takia vahinkoperusteisia poikkeuslupia viime ja tänä vuonna. Lisääntyvä naaras kuollut viime talvena, mutta korvautunut. Reviirillä havaittu varmennetusti syntyneen pentue.
Riistavahinkorekisterin mukaan Mellilän kiintiöpyyntialueella/reviirillä ei ole tapahtunut yhtään kotieläin- tai koiravahinkoa kuntien Forssa, Somero, Ypäjä tai Koski Tl alueella viimeisen vuoden aikana (10.11.25-11.11.26). Loimaan kunnan puolella tapahtuneet lammasvahingot (yht. 19 lammasta) sijoittuvat Mellilän reviirialueen ulkopuolelle, toisen susireviirin alueelle. Pihakäyntien, vaara- tai ongelmatilanteiden todentamisen keinoja ei ole esitetty, eikä tietoja voida avoimista tietolähteistä luotettavasti tarkistaa. Asetuksen ja taustamuistion tulee perustua ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon. Lisäksi tulisi satsata asianmukaisen tiedon jakamiseen suden ekologiasta ja käyttäytymisestä.
Luonnonsuojeluliitto katsoo, että merkittävien kotieläinvahinkojen ennaltaehkäisemiseen olisi satsattava huomattavasti nykyistä enemmän ja vahinkoa aiheuttavia susiyksilöitä tulisi tarvittaessa poistaa ainoastaan vahinkoperusteisin poikkeusluvin, ei kiintiöpyyntinä. Mellilän lauman yksilöitä ei tule poistaa.
12) Punkalaidun, 8 yksilöä, lähisukulaisuus
Esitetty perustelu: Alueella sijaitsee susireviiri, ja keväällä 2026 alueelle syntynyt havaintojen perusteella huomattava määrä pentuja. Reviirin lisääntyvä pari on Luonnonvarakeskuksen tuoreimpien DNA-analyysien mukaan lähisukulaisia keskenään, joten poisto on tarpeen Lounaisen Suomen susikannan sukusiittoisuuden vähentämiseksi. Alueelta myös suhteellisen runsaasti pihahavaintoja.
Luonnonsuojeluliitto esittää, että Punkalaitumen laumasta ei sallita kiintiöpyynnillä metsästää yhtään susiyksilöä.
Riistavahinkorekisterin mukaan viimeisen vuoden aikana (10.11.25-11.11.26) vahinkoja Punkalaitumen lauma ei ole aiheuttanut yhtään kotieläin- tai koiravahinkoa, vaan elää aiheuttamatta häiriötä ihmisille tai kotieläintiloille, käyttäen luontaisia ravintolähteitä. Pihahavaintojen todentamisen keinoja ei taustamuistiossa ole esitetty, eikä tietoja voida avoimista tietolähteistä luotettavasti tarkistaa. Se, että susien havaitaan liikkuvan pihojen läheisyydessä, ei kuitenkaan voisi olla peruste niiden poistamiseen. Pihahavainto voi tarkoittaa yksittäistä ohikulkevaa sutta tai susia, tai esimerkiksi sitä, että pihasta alle 200 metrin etäisyydellä olevalla pellolla havaitaan susi/susia, jotka on liikkeellä todennäköisesti saalislajeja etsiäkseen. Pihahavaintoa ei tule eikä voida automaattisesti tulkita vaaraa, uhkaa tai vahinkoa aiheuttavaksi tilanteeksi. Alueella tulisi satsata asianmukaisen tiedon jakamiseen suden ekologiasta ja käyttäytymisestä.
Lounaisen Suomen susikannan sukusiittoisuus puolestaan ei vähene yksittäisiä susia, lähisukulaisparejakaan poistamalla, vaan sallimalla ja edistämällä läntisen susikannan levittäytymistä kohti keskistä Suomea ja itäistä susikannan osapopulaatiota. Tämän kannalta Punkalaitumen lauman sijainti on tärkeä.
Mikään asiantuntijatieto ei tue näkemystä, jonka mukaan susikannan geneettinen elinvoimaisuus paranisi poistamalla Punkalaitumnen 8 susiyksilöä, eikä myöskään Luke ole tällaista kehotusta DNA-analyysien perusteella antanut. Luke ei ole esittänyt lisääntyvien lähisukulaisparien ja näiden laumojen poistoa, vaan on ainoastaan todennut 14.9.26 lausunnossaan, että “geneettisestä näkökulmasta sisarusparin muodostaman lauman poistamisen voidaan arvioida aiheuttavan koko susikannan geneettiselle monimuotoisuudelle vähemmän haittaa kuin sellaisen lauman poistamisen, jossa lisääntyvät yksilöt eivät ole toisilleen sukua”. Luken asiantuntijalausunnossa ei esitetä, että Punkalaitumen tai muidenkaan lähisukulaisparien muodostamien laumojen poistaminen olisi tarpeen geneettisen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Se olisi vähemmän haitallista, kuin ei-sukulaisparien poistaminen, mutta ei tarpeellista saati välttämätöntä.
13) Kivikylä-Kaivola, 12 yksilöä, turvallisuus
Esitetty perustelu: Alueella sijaitsee kaksi susireviiriä, ja havaintojen perusteella molemmille reviireille syntyi keväällä 2026 pentue. Alue kuuluu Suomen tiheimmän susikannan esiintymisalueeseen. Sudet liikkuvat toistuvasti asutuksen ja ihmisten läheisyydessä aiheuttaen huolta ja turvattomuuden tunnetta. Alueella on ollut susien karkotuksia poliisin määräyksillä ja Suomen riistakeskuksen poikkeusluvilla. Molemmat reviirit ovat pieniä, noin 20 000 hehtaaria (200 km²), ja ne sijaitsevat Lounais-Suomen asutussa kulttuurimaisemassa. Alueelta on runsaasti susihavaintoja ja asutuksen läheisyydessä tehtyjä pihahavaintoja. Alueen sudet edustavat läntistä geeniperimää, ja pyynti lisää mahdollisuutta, että alueelle siirtyy itäistä geeniperää omaavia susia. Reviirit ovat erittäin pieniä ja sijaitsevat vierekkäin, minkä vuoksi on käytännössä mahdotonta määrittää, kumpaan laumaan yksittäiset sudet kuuluvat. Alue on rajattu siten, että pyynti voidaan kohdentaa kokonaisuudessaan molempiin laumoihin.
Riistavahinkorekisterin mukaan viimeisen vuoden aikana (10.11.25-11.11.26) suden vahinkoja alueella on tapahtunut seuraavasti: Laitila 0, Mynämäki 1 liikenneonnettomuus, Vehmaa 0. Pihakäyntien, vaara- tai ongelmatilanteiden todentamisen keinoja ei ole esitetty, eikä tietoja voida avoimista tietolähteistä luotettavasti tarkistaa.
Kivikylä-Kaivola alueen sudet elävät tiheästi asutussa kulttuurimaisemassa, jossa suden on mahdotonta välttää liikkumista asutuksen läheisyydessä. Se, että kotieläin- tai koiravahinkoja ei ole riistavahinkorekisterin mukaan viimeisen vuoden ajalla tapahtunut, kertonee siitä, että luontaista ravintoa on riittävästi, hirvieläinkanta alueella on tiheä ja tästä syystä myös susikanta on tiheä. Mikäli vahinko- tai vaaratilanteita esiintyisi merkittävästi, niitä tulisi pyrkiä ratkaisemaan vaahinko- tai vaaraperusteisin poikkeusluvin, ei kiintipyynnillä. Lisäksi tulisi satsata asianmukaisen tiedon jakamiseen alueen asukkaille.
Kivikylä-Kaivola -alueen susien poistaminen ei erityisesti edistäisi läntisen ja itäisen susikannan osapopulaatioiden välistä geenivaihtoa tai erityisesti mahdollistaisi itäisen susikannan yksilöiden saapumista alueelle. Sen sijaan susiyksilöiden poisto pienentää läntistä susikantaa, mikä johtaa yhä eristäyneempään geenivarantoon läntisessa susikannan osapopulaatiossa.
Luonnonsuojeluliitto ei kannata Kivikylä-Kaivola -alueen susien poistamista kiintiöpyynnillä.
14) Taivassalo, 7 yksilöä, turvallisuus ja vahingot
Esitetty perustelu: Alueella sijaitsee susireviiri, ja keväällä 2026 alueelle syntyi pentuja. Alue kuuluu Suomen tiheimmän susikannan esiintymisalueeseen. Sudet liikkuvat toistuvasti asutuksen ja ihmisten läheisyydessä aiheuttaen huolta ja turvattomuuden tunnetta. Alueella on ollut lammasvahinkoja ja poliisimääräyksiä susien karkottamiseksi. Alueen reviiri on pieni, todennäköisesti alle 30 000 hehtaaria (300 km²), ja se sijaitsee Lounais-Suomen asutussa kulttuurimaisemassa. Alueella on tehty paljon susihavaintoja ja myös pihahavaintoja on runsaasti. Alueen sudet edustavat läntistä geeniperimää, ja pyynti lisää mahdollisuutta, että alueelle siirtyy itäistä geeniperää omaavia susia. Kesän ja alkusyksyn 2026 havaintojen perusteella Vehmaan reviiri on jakautunut kahdeksi erilliseksi reviiriksi. Havainnot viittaavat todennäköisesti kahteen eri pentueeseen. Alue on rajattu siten, että pyynti kohdistuisi ainoastaan toiseen laumaan.
Riistavahinkorekisterin mukaan viimeisen vuoden aikana (10.11.25-11.11.26) suden aiheuttamia vahinkoja alueella on tapahtunut seuraavasti: Taivassalo 7 lammasta, Vehmaa 0.
Pihakäyntien, vaara- tai ongelmatilanteiden todentamisen keinoja ei ole esitetty, eikä tietoja voida avoimista tietolähteistä luotettavasti tarkistaa. Pihahavaintoja itsessään ei voida pitää perusteena susien poistamelle, etenkään tiheästi asutulla alueella, jossa sudet liikkuvat aina suhteellisen lähellä asutusta, muun tilan puuttuessa.
Taivassalon alueen susien poistaminen ei erityisesti edistäisi läntisen ja itäisen susikannan osapopulaatioiden välistä geenivaihtoa tai erityisesti mahdollistaisi itäisen susikannan yksilöiden saapumista alueelle. Sen sijaan susiyksilöiden poisto pienentää läntistä susikantaa, mikä johtaa yhä eristäyneempään geenivarantoon läntisessa susikannan osapopulaatiossa.
Luonnonsuojeluliitto katsoo, että merkittävien kotieläinvahinkojen ennaltaehkäisemiseen ja asianmukaisen tiedon jakamiseen olisi satsattava huomattavasti nykyistä enemmän. Mikäli alueella on poliisin arvion mukaan suden aiheuttamia vaaratilanteita, niitä ja vahinkoja tulisi pyrkiä ratkaisemaan vahinko- ja vaaraperusteisin poikkeusluvin, ei susien kiintiöpyyntinä.
15) Stormi, 6 yksilöä, vahingot ja turvallisuus
Esitetty perustelu: Alueella runsaasti pihahavaintoja. Lammasvahinkotapaus Nokialla reviirin pohjoisosassa elokuussa, susi/sudet tappoivat ainakin 10 lammasta. Alueella ollut voimassa Suomen riistakeskuksen karkottamislupa ja ainakin yksi onnistunut karkotus on tehty syyskuun alkupuolella. Alueelta useita yhteydenottoja hätäkeskukseen pihassa ja kotieläinten lähellä nähdyistä susista. Reviirillä myös useita lähellä olevia susireviirejä. Sidosryhmien ja alueellisen riistaneuvoston käsittelyssä nousi esille ongelmallisena reviirinä ja oli ensisijainen pyynnin kohde Pohjois-Hämeen reviireistä.
Riistavahinkorekisterin mukaan viimeisen vuoden aikana (10.11.25-11.11.26) suden aiheuttamia vahinkoja alueella on tapahtunut seuraaavasti: Nokia 20 lammasta, Sastamala 1 tieliikennevahinko.
Pihakäyntien, vaara- tai ongelmatilanteiden todentamisen keinoja ei ole esitetty, eikä tietoja voida avoimista tietolähteistä luotettavasti tarkistaa. Riistaneuvoston sidosryhmien esittämää käsitystä siitä, että Stormin lauman olisi jollain tapaa erityisen ongelmallinen ja se haluttaisiin poistaa, ei ole pidettävä asianmukaisena perusteluna esittää lauman poistoa asetuksessa annettavalla kiintiöllä. Asetuksen ja sen taustamuistion tulee perustua ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon.
Luonnonsuojeluliitto katsoo, että merkittävien kotieläinvahinkojen ennaltaehkäisemiseen ja asianmukaisen tiedon jakamiseen olisi satsattava huomattavasti nykyistä enemmän. Mikäli alueella on poliisin arvion mukaan suden aiheuttamia vaaratilanteita, niitä ja vahinkoja tulisi pyrkiä ratkaisemaan vahinko- ja vaaraperusteisin poikkeusluvin, ei susien kiintiöpyyntinä.
16) Keikyä, 6 yksilöä, turvallisuus
Esitetty perustelu: Alueella sijaitsee susireviiri, ja keväällä 2026 alueelle syntynyt havaintojen perusteella pentuja. Reviiri sijaitsee geneettisesti arvokkaiden Kiukaisten ja Putajan reviirien välissä, joten ympäröiviä reviirejä harventamalla pyritään turvaamaan näiden reviirien ja niiden jälkeläisten elinmahdollisuuksia ja vähentämään konflikteja. Kokemäenjokilaakso on suhteellisen tiheästi asuttua aluetta, useita taajamia melko lähellä toisiaan. Aikaisemmilta vuosilta suhteellisen runsaasti pihahavaintoja ja SRVA -tehtäviä.
Riistavahinkorekisterin mukaan viimeisen vuoden aikana (10.11.25-11.11.26) vahinkoja alueella ei ole tapahtunut yhtään suden aiheuttamaa vahinkoa. Asetuksen tulee perustua ajantasaiseen ja luotettavaaan tietoon, ei aikaisempien vuosien tietoihin pihahavainnoista tai SRVA-tehtävistä. Perusteluissa ei esitetä todennettua tai muutakaan tietoa turvallisuutta uhkaavista tilanteista, huolimatta siitä, että turvallisuus esitetään perusteluksi lauman poistamiselle. Tämän ohella perusteluksi esitetään pelkkiä spekulaatioita Kiukaisten ja Putajan reviirien turvaamisesta, jonka tueksi ei ole esitetty mitään asiantuntija-arvioita tai muuta perustelua tukevaa tietoa.
Luonnonsuojeluliitto katsoo, että asianmukaisen tiedon jakamiseen olisi satsattava huomattavasti nykyistä enemmän. Mikäli alueella on poliisin arvion mukaan suden aiheuttamia vaaratilanteita, niitä tulisi pyrkiä ratkaisemaan vaaraperusteisin poikkeusluvin, ei susien kiintiöpyyntinä.
Luonnonsuojeluliitto esittää, että Keikyän alueelta ei poisteta yhtään susiyksilöä kiintiöpyynnillä.
17) Mestilä, 6 yksilöä, turvallisuus
Esitetty perustelu: Hyvin pienialainen reviiri muiden reviirien keskellä, suhteellisen tiheästi asutulla alueella. Vuoden sisällä paljon pihahavaintoja sekä useita karkotustehtäviä. Viereinen Kiukaisten reviiri geneettisesti arvokas, ympäröiviä reviirejä harventamalla pyritään turvaamaan Kiukaisten reviirin ja sen jälkeläisten elinmahdollisuuksia ja vähentämään konflikteja.
Riistavahinkorekisterin mukaan viimeisen vuoden aikana (10.11.25-11.11.26) alueella on tapahtunut ainoastaan yksi koiravahinko, sekin Eurassa, joka ei välttämätä ulotu Mestilän lauman alueelle. Perusteluissa ei esitetä todennettua tietoa turvallisuutta uhkaavista tilanteista, vaan esitetään spekulaatioita Kiukaisten lauman turvaamisesta, ilman asianmukaista perustelua sille, miten Kiukaisten lauma näin tulisi turvatuksi.
Luonnonsuojeluliitto katsoo, että asianmukaisen tiedon jakamiseen olisi satsattava huomattavasti nykyistä enemmän. Mikäli alueella on poliisin arvion mukaan suden aiheuttamia vaaratilanteita, niitä ja vahinkoja tulisi pyrkiä ratkaisemaan vahinko- ja vaaraperusteisin poikkeusluvin, ei susien kiintiöpyyntinä.
Luonnonsuojeluliitto esittää, että Mestilän alueelta ei poisteta yhtään susiyksilöä kiintiöpyynnillä.
18) Rauma-Lappi, 6 yksilöä, vahingot
Esitetty perustelu: Pienialainen reviiri tiheästi asutulla, osin kaupunkimaisella ja osin runsasta kyläasutusta omaavalla alueella. Suhteellisen paljon tuoreita pihahavaintoja. Reviiri ulottuu myös Rauman saaristoon, jossa perinnebiotooppien hoidon kannalta ensiarvoisen tärkeä lammaslaidunnus on kärsinyt susivahingoista. Viereinen Kiukaisten reviiri geneettisesti arvokas, ympäröiviä reviirejä harventamalla pyritään turvaamaan Kiukaisten reviirin ja sen jälkeläisten elinmahdollisuuksia ja vähentämään konflikteja
Riistavahinkorekisterin mukaan (10.11.25-11.11.26) Rauman kaupungin alueella ei ole tapahtunut yhtään kotieläin- tai koiravahinkoa viimeisen vuoden aikana. Asetuksen tulee perustua ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon. Pihakäyntien todentamisen keinoja ei ole esitetty, eikä tietoja voida avoimista tietolähteistä luotettavasti tarkistaa. Pihahavintoja ei voida suoraan tulkita vaaratilanteiksi, eikä niitä tule huomioida kiintiöpyynnin perusteluiksi. Perusteluksi esitetään pelkkiä spekulaatioita Kiukaisten lauman turvaamisesta.
Luonnonsuojeluliitto katsoo, että asianmukaisen tiedon jakamiseen ja susivahinkojen ennaltaehkäisemiseen olisi satsattava huomattavasti nykyistä enemmän. Mikäli alueella on poliisin arvion mukaan suden aiheuttamia vaaratilanteita, niitä ja vahinkoja tulisi pyrkiä ratkaisemaan vahinko- ja vaaraperusteisin poikkeusluvin, ei susien kiintiöpyyntinä.
Luonnonsuojeluliitto esittää, että Rauma-Lappi alueelta ei poisteta yhtään susiyksilöä kiintiöpyynnillä.
Yhteenveto
Luonnonsuojeluliitto katsoo susien kiintiömetsästyksen aloittamisen esitetyllä tavalla lainvastaiseksi. Esitetty pyynti rikkoo luontodirektiivin suotuisan suojelun tason tavoitetta. Perustuslain mukaisen ympäristöperusoikeuden (20 §) mukainen muutoksenhakumahdollisuus puuttuu alueellisin kiintiöin poistettaviksi esitetyn uhanalaisen suurpedon kokonaisten laumojen metsästyksestä kokonaan. Osassa alueellisista kiintiöistä perustelut susien metsästykselle eivät ole asianmukaisia ja hyväksyttäviä, eivätkä perustu ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon.
Lainvalmistelu on valitettavasti ollut puutteellista. Vahinkoa ja toistuvasti haittaa tai uhkaa aiheuttavien susien poistoon voidaan myöntää vahinko- ja turvallisuusperusteisia poikkeuslupia eikä sitä varten tarvita yleistä uhanalaisen lajin kiintiömetsästystä. Jos metsästys aloitetaan, se tulee toteuttaa pyyntiluvilla eikä kiintiöpyyntinä. Ainoastaan koirasusien poistamista alueellisen kiintiön pohjalta voitaisiin pitää tarkoituksenmukaisena.
Myös Luonnonsuojeluliiton piirijärjestöjen ja paikallisyhdistysten lausunnoissa tärkeitä näkökulmia, joiden huomioon ottamista pidämme päätöksenteossa tärkeänä. Lisäksi asiasta on tärkeää pyytää Luonnonvarakeskuksen lausunto, ennen kiintiöpyyntiasetuksen vahvistamista.
SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY
Hanna Halmeenpää puheenjohtaja
Tapani Veistola toiminnanjohtaja
Lähteet:
Luonnonvarakeskus/ 31.8.2026. Liite. Geneettisesti erityisen arvokkaat lisääntyvät yksilöt sekä reviirit joissa lisääntyvät yksilöt lähisukulaisia toisilleen
Luonnonvarakeskus/ 14.9.2026. Dnro LUKE/2980/00.04.05/2026. Kivikiekin susireviirin sisarusparin merkitys itäisen susikannan geneettiselle monimuotoisuudelle
Todd ET, Fontserè C, Sun X et al. (2026) The population structure and genetic health of European wolves. bioRxiv preprint. https://doi.org/10.64898/2026.03.20.712003
Lisätiedot:
Hanna Halmeenpää, hallituksen puheenjohtaja, p. 050 564 4122, hanna.halmeenpaa@sll.fi
Tapani Veistola, toiminnanjohtaja, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi


