Luonnonsuojaluliiton lausunto alueidenkäyttölain lakimuutosehdotuksista

Lausunto –

4.9.2026

Hallitus on muuttamassa kaavoitusta koskevaa alueidenkäyttölakia. Sen suurin ongelma on, että se ei vastaa riittävästi aikamme keskeisiin ympäristöhaasteisiin (luontokato, ilmastokriisi ja vesien pilaantuminen). Luonnonsuojeluliitto antoi eduskunnan ympäristövaliokunnalle vielä joukon näihin liiittyviä parannusesityksiä.

HE 70/2026 vp YmV

Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi alueidenkäyttölaiksi  ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta 

Hallituksen esityksen suurin ongelma on, että se ei vastaa riittävästi aikamme keskeisiin ympäristöhaasteisiin (luontokato, ilmastokriisi ja vesien pilaantuminen). Pidämme toki hyvänä, että muun muassa maakuntakaavan sisältövaatimuksiin on lisätty vaatimukset ottaa erityisesti huomioon ilmastonmuutoksen hillintä, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen. Jotkut muut muutokset kuitenkin heikentäisivät ympäristöasioiden nykyistä tilaa näitä kirjauksia enemmän. Lain ympäristövaikutuksia olisi kuitenkin vielä mahdollista parantaa muutamalla muutoksella.

Maakuntakaavaa koskevat muutokset

Maakuntakaavojen yleispiirteistämien (ns. seudullisten asioiden poisto) ja ohjausvaikutuksen heikentäminen vähentävät kokonaisvaltaista ylikunnallista aluesuunnittelua. Näemme, että ohjausvaikutuksen suhteen jää edelleen tulkinnanvaraa. Säännöskohtaisissa perusteluissa ei kuitenkaan täsmennetä riittävästi, miten ehdotuksella on tarkoitus muuttaa oikeuskäytännössä muodostunutta tulkintalinjaa.   

Yhteenveto: Parasta olisi lisätä 21.2 §:n loppuun nykyisen lain elementti “taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön sovittamiseksi on tarpeen”.

Energia-asioita koskeva sääntely

Tuulivoimaloiden metrimääräinen sijoitusnormi olisi monella tavalla haitallinen

Tuulivoiman sijoitusnormia (yli 1,25 km asutuksesta) pidämme erittäin ongelmallisena. Se johtaisi uusien tuulivoimaloiden sijoittamiseen Pohjois-Suomen erämaihin. Se pirstoisi metsäalueita sekä vaarantaisi esimerkiksi maakotkia ja metsäpeuroja. Lisäksi ongelmia lisäisivät voimaloita enemmän paljon pitempien sähkölinjojen ympäristövaikutukset.

Tuulivoimaloiden sijoitusnormi ei koske maakuntakaavoissa osoitettuja kohteita. Niitä ei kuitenkaan ole kattavasti. Lisäksi tämän hallituksen esityksen maakuntakaavoitusta koskevat muutokset heikentävät maakuntakaavojen ohjausvaikutuksia.   

Yhteenveto: 68.2 § kannattaa poistaa.

Aurinkovoimalat

Aurinkovoimaloiden sisältövaatimukset ovat mielestämme perusteltuja (9 luku).  

Kaavassa huomioidaan osallistaminen sekä vaikutusten arviointi tehdään laajemmin kuin sitä alemmissa päätöksissä. Tämä ohjaa parempaan maankäytön suunnitteluun sekä ympäristövaikutusten hallintaan.   

Varmuudeksi tulisi säätää, että aurinkovoimaloita ei saa sijoittaa valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille.

Lakipakettin liittyy rakentamislain muutos, jossa kaavapakko tulisi käytännössä 50 hehtaaria suuremmille aurinkovoimaloille (46.2 §). Näin suuren alueen peittäminen on kiistatta siinä tarkoitettua “merkittävää rakentamista”. Jos tähän haluttaisiin tehdä poikkeus tai lievennys, se voisi olla hyvksyttävää entisten turvetuotantoalueiden osalta.

Yhteenveto: Hallituksen esitys on kannatettava.  

Uusi sisältövaatimusten tarve: datakeskukset

  Uutena tarpeena hallituksen esityksen antamisen jälkeen on noussut datakeskusten sijainnin ohjauksen tarve. Niille kannattaisi tehdä samantyyppiset sisältövaatimukset kuin tuuli- ja aurinkovoimalle.

Datakeskusten rakentamista ei tule sallia ilman tietoa sähkön toimituksesta ja siirrosta. Sähkön tulee olla päästötöntä ilmastovaikutusten takia. Myös hankkeen mahdollisesti tarvitsema uusi aurinko- ja tuulivoima tulee sijoittaa mahdollisimman lähelle ja luonnon kannalta haitattomiin paikkoihin. Uusien sähkölinjojen tarve pitää minimoida, koska siirtolinjat voivat jättää alleen hyvin suuria alueita metsää ja muita luontotyyppejä. Hankekokonaisuuksien luontohaittoja tulee välttää, lieventää ja ellei muu auta, hyvittää täysimääräisesti.  

Yhteenveto: Lisätään uusi luku 10 datakeskusten sisältövaatimuksista.

Kansallinen kaupunkipuisto

Kansallisen kaupunkipuiston perustamisedellytyksiin kannattaisi lisätä myös luonnonsuojelualueet. Toisaalta kun kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan osoittaa monenlaisia kaavassa olevia alueita 96.2 §:n mukaisesti, maanomistajan suostumus niihin ei ole tarpeen.

Yhteenveto: 96.2 §:n loppuun kannattaa lisätä “taikka alueita, joiden erityisten arvojen säilyttäminen on lainsäädännöllä turvattu” sekä poistaa 96.3 §:n viimeinen virke, joka on ristiriidassa 96.2 §:n kanssa.

Asemakaavan valitusoikeuden heikennykset 

Luonnonsuojeluliitto näkee erittäin ongelmalliseksi valitusoikeuden poiston kaikilta kunnan jäseniltä sekä muuttamisen asianosaisvalitukseksi.

Kuntalaisten, järjestöjen ja kuntien kannalta parhain vaihtoehto on vaikuttaa ennakollisesti. Kun tiedot otetaan huomioon kaavaa laadittaessa, oikeudellisetkin ongelmat voidaan välttää etukäteen. Näin kaavaprosessi yleensä meneekin: Luonnonsuojeluliiton suurimmissa piireissä ja yhdistyksissä tehdään noin kymmenen muistutusta yhtä valitusta kohti. Muutoksenhaku on kuitenkin tarpeen, koska se on viimeinen keino varmistaa päätöksen lainmukaisuus.

Asemakaava voi vaikuttaa koko kuntaan

Kaavoitus on kunnan perinteinen perustehtävä. Kaava voi vaikuttaa kohdealueen lisäksi koko kunnan infrarakentamiseen, palvelurakenteeseen ja niiden kautta kaikkien kuntalaisten veroihin. Valitusoikeus kaavasta on kuntalaisen keskeinen oikeus vaikuttaa elinympäristöönsä ja saattaa päätöksen laillisuus tuomioistuimen arvioitavaksi.

Muistusvelvollisuuden ongelmat

Ympäristöjärjestöt valvovat päätösten lainmukaisuutta ympäristön ja luonnon yleisen edun näkökulmasta.

Yhdistyksille asetettu muistutusvelvollisuus valitusoikeuden ehtona on ongelmallinen. Kaavaratkaisu voi joskus vielä muuttua ennen päätöstä. Käytännössä ongelmia voi tulla myös siitä, että voimassa oleva yleiskaava on vanhentunut ja ympäristöasioiden osalta puutteellinen.

Esityksen perusteluissa muistutusvelvollisuutta ei nähdä täysin pakottavana. Tosiasiassa lain sanamuodon mukaan muistutusvaatimus olisi kuitenkin pääsääntö. Näin se on tästä näkökulmasta pakottava sekä valitusoikeutta rajoittava tekijä.

Ongelmat perusoikeuksien kannalta  

Valitusoikeuden asianosaismuutos sekä muistutusvelvoitteen arviointi perusoikeusnäkökulmasta jää hallituksen esityksessä puutteelliseksi.

Ympäristöministeriön vuonna 2019 teettämässä selvityksessä asianosaisperusteiseen valitusoikeuteen siirtymistä ei suositeltu perustuslaillisten ongelmien ja tuomioistuinten työn lisääntymisen asianosaisuuden arvioinnin takia (YM 2019:27 ). Selvityksen mukaan muutokset eivät todennäköisesti merkittävästi vähennä valitusten määrää.

Luonnonsuojeluliitto näkee muutosten heikentävän kansalaisten ympäristöperusoikeutta (PL 20 §). Myös EU:n yhteisöoikeus ja kansainvälinen oikeus puoltaa laajaa osallisuutta ja muutoksenhakuoikeutta ympäristökysymyksissä (esimerkiksi Århusin yleissopimus). Kuntalaisen oikeus on saattaa päätöksen laillisuus tuomioistuimen arvioitavaksi ja vaikuttaa elinympäristöön.

Valitusoikeuden heikentäminen murtaa myös sitä tasapainoa, joka MRL:ään aikoinaan luotiin, kun luovuttiin valtion kaavojen vahvistamisesta. Silloin kansalaisten valitusoikeus nähtiin valtion vahvistamispäätöksiä korvaavaksi valvonnaksi.

On parempia keinoja nostaa kuulemisen merkitystä  

Valitusoikeuden rajoittaminen ei ole oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään.

Esitettyä tavoitetta saada mielipiteitä kaavavalmistelun aikaisemmassa vaiheessa voitaisiin tukea muilla keinoilla. Esimerkiksi voitaisiin ohjata kaavan laatijaa hoitamaan kuulemiset ja interaktiivisemmin sekä tiedottamaan kuntalaisille entistä laajemmin.

Yhteenveto: Näistä syistä 114 §:n muutokset kuntalaisen ja järjestöjen muutoksenhakuoikeuteen tulee peruuttaa.

Vireilletulo ja kuuleminen

Näemme heikennyksenä, mikäli asemakaavan tai yleiskaavan vireilletulosta ilmoitettaessa tehtäisiin samalla kuuleminen. Silloin tosiasiallinen tiedon keruu ja vaikutus voi jäädä vähäiseksi, mikä lisää muutoksenhakuriskiä. Kaavan hyväksyttävyys voi lisääntyä, mikäli kuntalainen kokee ennakolta voivansa vaikuttaa elinympäristöönsä, vaikka ei pitäisikään ratkaisua tarkoituksenmukaisena. Siksi kaavan vireilletulosta tulee ilmoittaa ensin ja järjestää siitä kuuleminen vasta sitten erikseen.

Hallituksen esityksessä nähdään hyvänä, että kaavoista ilmoitetaan ennakollisesti julkisesti ja muistutukseen tulisi saada kunnasta vastaus. Tätä ei pitäisi olla sidottu pyyntöön.

  Yhteenveto: 81.3 §:n mahdollisuus ilmoittaa kaavan vireilletulosta ja järjestää yhtä aikaa kuuleminen tulee poistaa.

Kaavamääräykset ja korvaus metsätalouden harjoittamisen rajoituksista

Kuntien korvausvelvollisuutta kaavasta johtuvasta rajoituksesta metsätalouden harjoittamiselle on muutettu lausuntokierroksen jälkeen koskemaan suojelumääräyksen sijasta kaikkia metsäkäsittelyä koskevia asemakaava- ja yleiskaavamääräyksiä. Lisäksi esitetään, että maakuntakaavassa ei voisi antaa metsäkäsittelyä koskevia kaavamääräyksiä tiettyjä tilanteita lukuun ottamatta.

Luonnonsuojeluliitto näkee muutoksen ongelmallisena kaavoituksen ohjausvaikutuksen heikentymisen näkökulmasta ympäristö- ja luonnonarvojen vaalimisessa. Muutos voi nostaa kaavoituksella tehtävän informaatio-ohjauksen ja suojeluarvojen tunnistamisen rimaa kohtuuttomasti. Vaarana on, että korvaus metsätalouden harjoittamisen rajoituksista lopettaisi käytännössä metsien (2/3 Suomesta) suojeluarvoja turvaavan kaavoituksen monessa kunnassa.  

Lisäksi kaavamääräyksiä koskeviin pykäliin on lisätty säännökset, joiden mukaan kaavoissa ei voisi osoittaa luonnonsuojelulailla toteutettavaksi tarkoitettuja luonnonsuojelualuita ilman Lupa- ja valvontaviraston kirjallista lupaa. Lisäksi tällaisia alueita koskevat määräykset voisivat olla voimassa korkeintaan neljä vuotta. Tämä voi nostaa kynnystä luonnonsuojelualueille tehtävien varausten osalta kaavatasolla kohtuuttomasti, ja tästä syystä vaikutus ympäristöön ja luonnonarvoille olisi negatiivinen.

Yhteenveto: Rajoitukset arvokkaiden luontokohteiden turvaamiseksi eri kaavatasoilla (maakuntakaavan 26.3-4 §, yleiskaavan 37.3 § ja asemakaavan 58.3 §) sekä kaavojen toteuttamislain 101 a § kannattaa poistaa.

Lisätietoja 