Lausunto ehdotuksesta Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaksi vuosille 2026–2032

Ympäristöministeriö ja Lupa- ja valvontavirasto vp

Ympäristöministeriön ja Lupa- ja valvontaviraston ehdotus Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaksi on hyvin laadittu ja kattaa pääosin tarvittavat osa-alueet. Ohjelman indikaattoreita on edelleen kehitetty ja alaohjelmia lisätty verrattuna aiempaan ohjelmaan, ja dataa kerätään ohjelman mukaan jatkossa suurin piirtein entiseen tapaan. Kehitystarpeita on tunnistettu melko kattavasti.

Seurantaohjelmassa tärkeänä nostona todetaan, että laadunvarmennus vaatii jatkuvaa kehitystyötä. Ohjelmaan ei kuitenkaan ole kirjoitettu auki kriittisiä laadunvarmennuksen ja mallinnuksen kehittämiseen tarvittavia taustaresursseja. Esimerkiksi kappaleeseen 3.2.2 Menetelmien kehitystarpeet tulisi avata tätä puolta. Alimitoitetut resurssit johtavat ansiokkaasti kerätyn datan vajaaseen soveltamiseen, ja mahdollisesti tuloksena on myös heikkolaatuista mittausdataa (laadunvarmennus, kalibrointi, standardointi).

Seurantadatan tallennus on edelleen hajallaan monissa eri palveluissa. Datan parempi yhtenäinen hallinta ja saatavuus relevantein osin parantaisi analyyseja ja mallinnusta sekä tiedon saatavuutta koko toimijakentälle. Tähän tarvittaisiin strategista suunnitelmaa ja toteutusresurssia.

Erityisesti alaohjelman 2.1.4.6 Merenpohjan fyysinen menetys ja vahinko (BALFI- D01,04,06ben-6) toteutusta tulisi kehittää sekä tiedon määrän että myös aineistojen yhtenäisen saatavuuden kannalta. Pienruoppauksista saatavat tiedot tulisi saattaa ruoppausilmoitusten ja/tai satelliittikuva-analyysin pohjalta mukaan tarkasteluun. Pienruoppausten puuttuminen tarkastelusta tuottaa merkittävän aliarvion merenpohjan häiriöistä suuren biodiversiteetin omaavilla matalilla rannikkoalueilla.

Sisäsaariston vedenlaadun jatkuvatoimiseen mittaukseen perustuva tarkennettu seuranta veneeseen kiinnitettyjä ja/tai miehittämättömiä vedenalaisia liitimiä käyttäen tulisi asteittain lisätä seurantaohjelmaan. Laitteiden kehitys on ollut viime vuosina nopeaa, ja soveltavaa kehitystyötä tehdään Suomessa ja muualla Itämeren alueella sekä maailmalla. Jatkuvatoimisen mittauksen täydentävä käyttö sisäsaariston ja merenlahtien tilan seurannassa toisi parempia työkaluja kunnostustoimenpiteiden tehokkaaksi kohdentamiseksi ja vaikutusten seurantaan.

Kappaleesta 2.1.3 Luonnon monimuotoisuus: Kalat (BALFI-D01,04,06fis) puuttuu kuvailu Itämereen laskevien jokien taimenen alaohjelmasta, vaikka kaksi muuta alaohjelmaa on kuvailtu.

Kohta 2.1.1.1. Hylkeiden runsaus

Luonnoksen mukaan eteläisten norppakantojen laskennat, Saaristomerellä ja Suomenlahdella, on tehty niinä vuosina, jolloin jäätilanne on sen mahdollistanut ja laskentoja on tehostettu Lifehankkeen yhteydessä (2021–2025).

Toteamus antaa osin liian positiivisen kuvan seurannan onnistumisesta, sillä aikavälillä lennettiin jäälaskenta vain 2021, ja tuolloinkin norppien määrän arvioinnin kannalta liian aikaisin. Sen sijaan Life-hankkeessa kehitettiin vene- ja helikopterilaskentaa ja saatiin aiempaa paljon luotettavampi kuva norppien esiintymisalueesta.

Luonnoksen mukaan välittömiä kehitystarpeita ei ole, mutta todetaan, että laskentakertojen lisääminen ja koko alueen säännöllinen laskenta parantaisivat kanta-arvion luotettavuutta. Perämeren norpan laskentaolosuhteiden vaihtelu ja sen vaikutus kannanarviointiin edellyttäisi luonnoksen mukaan tarkempaa tutkimusta.

Ehdotamme todettavaksi myös, että eteläisten norppakantojen jääaikaiset laskennat ovat muuttuneet erittäin haastaviksi, kun jäätalvet ulottuvat vain poikkeuksellisesti huhtikuulle norpan karvanvaihtoaikaan asti. Siten kannanarvioinnin kehittäminen avovesikauden vene- ja/ tai lentolaskentoina sekä Photo-ID -menetelmällä olisivat tarpeen. Photo ID:stä saatiin Life- hankkeessa jo huomattava aineisto, ja menetelmän jatkuvuus olisi tärkeä turvata. Harmaahylkeen kuuttilaskenta on jäänyt pois laskennoista, vaikka Ruotsi ja Viro laskevat kuutteja. Hallin kuuttilaskenta tulisi tehdä vähintään kerran seurantakaudella, jotta saaristomme tärkeydestä kuuttimiselle saadaan ajantasoista tietoa.

Kohta 2.1.2 Linnut

Saaristolinnustoseurannan kehitystarpeet ovat huomattavia. Seurannan tehostaminen on olennaista nyt, kun merialueille kohdentuu laaja merituulivoiman rakentamispaine ja vastaisuudessa mahdollisesti myös merenpohjan kaivostoimintaa.

Kehitystarpeissa tulisi muun seurannan ohella maita laajan satelliittimerkintään perustuvaan seurannan tarve ennen kaikkea ruokkilinnuille ja selkälokille, jotka liikkuvat laajasti ja etsivät ravintoakin hyvin etäällä kolonioista (toisin kuin kohdassa muotoillaan, ruokki pesii myös Selkämerellä). Luonnoksessa ehdotettu näiden kalansyöjien tehostettu seuranta yhdessä silakan ja kilohailin kanssa on hyvä ajatus ja tärkeää myös merituulivoiman vaikutusarvioinnin kannalta. Vapaaehtoistyönä tehtävän lintulaskennan ohella tulee huolehtia Suomen ympäristökeskuksen, jonne seurantavastuu on vastikään pääosin siirtynyt, ja Metsähallituksen Luontopalveluiden sekä Luken resurssoinnista ja rahoituksesta. Vapaaehtoislaskenta on jokavuotista. Vähintään mainittu 10 000 euroa tulisi budjetoida tähän kustannustehokkaaseen tarkoitukseen joka vuosi, ja tarvittaessa varmistaa seuranta-alueiden laskentojen jatkuminen muin kuin vapaaehtoisvoimin.

Lisätietoja

Anna Soirinsuo, Itämeri- ja vesiasiantuntija, 045 7885 3125, anna.soirinsuo@sll.fi