Harmaalokki on kevään ensimmäisiä muuttolintuja

Jossain vaiheessa kevättä rannikoilla kulkeva havahtuu siihen: äänimaisemaan on palannut korkealta ja kovaa kaikuva kaklatus. Harmaalokit ovat palanneet takaisin Suomeen, vietettyään talven Itämeren eteläosien rannikolla. Harmaaselkäisen linnun kovaa ja korkealta kajahtava kaklatus lupailee kesää ja liplattelevia laineita.

Harmaalokit muuttavat Suomeen sitä mukaa, kun jäät antavat periksi ja meret sekä järvet alkavat aueta. Yleensä tämä tapahtuu maalis–huhtikuussa, mutta innokkaimmat käyvät koettamassa onneaan jo talvisina helmikuun päivinä. Leudot talvet houkuttavat pienen joukon harmaalokkeja viettämään talvensa Suomen merialueilla.

Harmaalokkiparvet lentävät auramuodostelmassa

Joskus harmaalokkien muuttoseuruetta erehdytään luulemaan kurkiauraksi, sillä harmaalokkiparvet lentävät korkealla ja auraa muistuttavassa muodostelmassa. Syy erehdyksiin saattaa olla myös sillä, että harmaalokki on suurikokoinen. Sen siipiväli saattaa olla jopa lähes puolitoista metriä.

Muista auramuodostelmassa muuttavista linnuista harmaalokkiseurueen tunnistaa helpoiten taivaankannen täyttävästä kovaäänisestä “klioo kliooo” -kaklatuksesta.

Mistä erottaa harmaalokin ja kalalokin?

Suomessa pesii kuusi lokkilajia, joista harmaalokki sekoitetaan usein kalalokkiin. Eikä ihme! Vanha kalalokki on höyhenpeitteeltään ja muilta tuntomerkeiltään lähes identtinen harmaalokin kanssa, etenkin jos lintuja ihastelee kauempaa.

Oman haasteensa tuo se, että kaikki suuret lokkilajit – kuten harmaalokki – saavuttavat tunnistusoppaista tutun vanhan linnun ulkomuotonsa vasta neljän vuoden kuluttua. Sitä ennen lintu käy läpi monenlaista ulkomuotoa, minkä lisäksi tuntomerkit muuttuvat hieman myös vuodenaikojen mukaan.

Lokkilajien tunnistaminen aiheuttaa siis harmaita sulkia kokeneellekin lintuharrastajalle!

Sirorakenteisempi kalalokki näyttää monen silmissä harmaalokkia kiltimmältä.

Lähempää tutkaillessa vanhan kalalokin ja harmaalokin pystyy erottamaan toisistaan koon perusteella. Kalalokki on selkeästi pienempi ja sirompi kuin harmaalokki, ja kalalokin pienempi pää saa sen monen silmissä näyttämään jykeväpäistä harmaalokkia kiltimmältä. Kalalokin vihertävän keltainen nokka on sekin pieni ja hento, kun taas harmaalokin nokka on paksun jykevä ja keltainen, josta alanokan punainen laikku erottuu selkeästi.

Hanne Valtari

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton viestinnän asiantuntija.