Hallitus unohti luonnon ja ilmaston budjettiriihessä

Uutiset

Yhä jatkuva sinileväkausi, ennätyksellinen helleputki, Suomen metsien muuttuminen päästölähteeksi tai kansalaisten kasvava huoli kaivosteollisuuden haitoista eivät näytä liiemmin hetkauttavan Orpon hallitusta. Ensi vuoden budjetin neuvottelut on nyt käyty, ja Luonnonsuojeluliitossa lopputulos aiheuttaa lähinnä tyrmistystä.
Luonnonsuojeluliitto osoitti mieltä Smolnan edessä hallituksen budjettiriihen aluksi.
Kuva: Oona Lohilahti/Luonnonsuojeluliitto

“Valitettavasti Orpon hallituksella ei ollut budjettiriihessä mitään kerrottavaa luonnonsuojelun ja hiilinielujen vahvistamisesta, vaikka ympäristöongelmat uhkaavat planeettamme elinkelpoisuutta”, sanoo Luonnonsuojeluliiton ympäristöpäällikkö Antti Heikkinen.

“Riihen tulos herätti myös kysymyksen, yrittääkö hallitus enää edes tehdä ilmasto- ja luontopolitiikkaa, vaikka Suomen suot, metsät ja vedet sekä kuumeneva ilmasto sitä kipeästi kaipaavat. Puhumattakaan tekemistämme kansallisista ja kansainvälisistä ympäristösitoumuksista.”

Luonnonsuojeluliitto kiinnitti myös huomiota siihen, että budjettiriihen tulos oli ympäristön osalta niin laiha, ettei edes ilmasto- ja ympäristöministeri Sari Multalan riihiviestinnässä näkynyt ainuttakaan mainintaa satsauksista luontoon, hiilinielujen paikkaamiseen tai Itämeren tilan parantamiseen.

Kestävät leikkaukset ja ympäristöhaittaverot: luonnon, ilmaston ja talouden parhaaksi

Luonnonsuojeluliitto asetti odotuksia budjettiriihessä talouden uudistamiseen ja valtion varojen kerryttämiseen: miljardien hintaisista, ympäristölle haitallisista tuista olisi pitänyt karsia reippaasti. Liitto myös teki hallitukselle sekä hallituspuolueiden budjettityöryhmälle esityksen ympäristölle haitallisten tukien leikkauksista sekä ympäristöhaittojen verotuksen lisäämisestä.

Tuet olivat pääroolissa, koska hallituksen oma painopiste on ollut tiukassa taloudenpidossa. Ympäristölle haitallisiin tukiin uppoaa vuodessa miljardeja euroja, joten talouskuria painottavalle hallitukselle olisi luontevaa karsia niistä. 

Hallitus kyllä leikkasi yritystuista lopulta 140 miljoonaa euroa. Leikkaukset osuivat pitkälti juuri niihin tukiin, jotka eivät ole ympäristölle erityisen haitallisia ja jotka uudistavat taloutta. 

“Eikö Suomen talous todella ole niin tiukilla, että hallitus leikkaisi tosissaan ympäristölle haitallisia tukia ja verottaisi enemmän ympäritöhaittoja”, Heikkinen ihmettelee. 

Valtion talouden vahvistumisen ohella ympäristölle haitallisten tukien leikkauksilla saavutettaisiin tuntuvia positiivisia vaikutuksia ilmastoon ja luontoon. Pelkästään karsimalla puunpolton 440 miljoonan verotukea hallitus voisi sanoa tehneensä ison ilmasto- ja luontoteon. Kun Suomen metsähakkuut ovat kestämättömällä tasolla, ei puunpolttoa vauhdittava verokannustin ole tätä päivää. 

Luonnonsuojeluliitto pitää myös hyvin valitettavana, ettei Orpon hallituksella ollut tahtoa ja rohkeutta kiristää ympäristölle haitallisen toiminnan verotusta, kuten tuoda kaivosjätteitä jäteveron piiriin yhdyskuntajätteen tapaan tai antaa selvää viestiä, että jo aiemmin päätetty kaivosveron noin 70 miljoona korotus viedään sellaisenaan kunnialla maaliin.

“Ei tästä voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin todeta hallituksen viis veisaavan kaivosteollisuuden aiheuttamista ympäristöriskeistä ja terveen kriittisestä kansalaismielipiteestä”, sanoo Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Hanna Halmeenpää

Kaivosbisneksessä voitot valuvat Suomesta pääasiassa ulkomaisten yhtiöiden taskuihin, mutta ympäristöhaitat kaivoksista jäävät pysyvästi Suomen luontoon.

Myönteistä kuitenkin on, että hallitus päätti poistaa kaivostoiminnan sähköverotuen.

Ilmasto- ja luontotoimien katoaminen hallituksen agendalta on vastuutonta

Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden hupenemisen vuoteen 2030 mennessä. Tästä huolimatta hallitus ei ole vieläkään saanut valmiiksi edes kansallista luonnon monimuotoisuusstrategiaa, joka näyttäisi tien tavoitteen saavuttamiseksi. 

Myös hallituksen päätös valtion mailla sijaitsevien vanhojen metsien suojelemiseksi jäi erittäin puutteelliseksi, eikä hehtaariakaan ole vielä suojeltu. Luonnonsuojelun rahoitusta leikattiin jo hallituskauden alussa noin kolmanneksella aiempaan verrattuna. 

Ilmastopolitiikassa suurin kipupiste on hiilinielujen romahdus metsien muututtua uusimpien tietojen mukaan päästölähteeksi. Nielujen korjaaminen vaatii välittömiä toimia, joita Luonnonsuojeluliitto on esittänyt maankäytön muutosmaksusta, metsälain päivittämiseen ja hiilen sidonnan tukemiseen. Suomen hakkuut ovat kestämättömällä tasolla ja niitä tulisi määrätietoisesti laskea kohti 55–60 miljoonaa kuutiota vuodessa. Nielujen lisäksi esimerkiksi liikenteen päästövähennystoimissa on otettu takapakkia.

Tavoitteet hiilineutraaliuden saavuttamiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi on asetettu, jotta välttyisimme ympäristökriisien pahimmalta seuraukselta: elinkelvottomalta planeetalta. 

Talouspoliittisestikaan hallituksen linja ei ole perusteltu. Luonto- ja Ilmastotoimia on tehtävä ennemmin tai myöhemmin, mutta myöhemmin ne tulevat monin verroin kalliimmaksi kuin jos ne tehdään oikea-aikaisesti jo nyt. 

Ilmaston kuumetessa entisestään kustannuksia tulee enenevissä määrin esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden vahinkojen korjaamisesta, puhtaan veden saatavuuden varmistamisesta ja maa- ja metsätalouden lisääntyvistä tuhoista ja satotappioista. Luontokadossa puolestaan on kyse esimerkiksi niinkin välttämättömästä asiasta kuin ruokaturvasta. 

Orpon hallituksella on yhä aikaa tehdä aidosti vaikuttavia ympäristötekoja. Mutta työtä ja tahtoa se vaatii. Luonnonsuojeluliitto on aina valmiina yhteistyöhön luonnon, ilmaston ja puhtaiden vesien parhaaksi.

Ajankohtaista