Norpanpöntöt ja apukinokset toimivat

Vuodesta 2014 on kolattu apukinoksia saimaannorpan pesimäalueille. Ne ovat olleet ratkaisevassa asemassa vähälumisina talvina ja pelastaneet monen kuutin hengen tarjoamalla suojaa pedoilta ja pakkaselta. Yhteensä kinoksia on kymmenen vuoden aikana kolattu useampi tuhat kappaletta pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Varsinkin huonoina lumitalvina lähes kaikki ovat olleet vähintäänkin makuupesäkäytössä. Kuutteja apukinoksiin on näiden vuosien aikana syntynyt yli 300.

Apukinoksia ei voi tehdä sellaisina talvina, kun jäätä ja lunta ei kerta kaikkiaan ole tai sitä on hyvin vähän. Vaikka tällaiset talvet ovat nyt harvinaisia, niitä on kuitenkin jo ollut, ja niiden ennustetaan yleistyvän ilmastonmuutoksen myötä. Voitaisiinko siis ihmisen apua ja apukinosajatusta viedä vielä pidemmälle, keinomateriaalista tehtyihin pesäkinoksiin?

Tätä ryhdyttiin tutkimaan Itä-Suomen yliopistossa. Ensimmäiset turvelevystä tehdyt keinopesät asennettiin Saimaan rannoille vuonna 2016.

Keinopesä on kupurakennelma, joka kelluu ponttoonien varassa. Se kiinnitetään saaren rantaan. Rakennelmassa on lattia, mutta osa lattiasta on avoin ovi norpalle nousta lattialle makoilemaan.

Keinopesien kehitystyötä on tehty lähes 10 vuoden ajan. Norpan ystävien iloksi norppa on kelpuuttanut keinopesät käyttöönsä. Tämä talvi mukaan luettuna Saimaalla on kellunut jo noin 100 keinopesää. Viime talveen mennessä noin puolet niistä on ollut käytössä. Kuuttejakin on niihin syntynyt, tai emo on tuonut kuutteja keinopesään suojaan.

Tänä talvena Saimaalla on noin 30 keinopesää. Vaikka lunta tulee ja vaikka apukinoksia kolataan, voi keinopesä olla silti tarpeellinen suojapaikka norpalle ja kuutille esimerkiksi häiriön tai nopeasti etenevän kevään takia. Lisäksi keinopesiin sijoitetut riistakamerat antavat paljon uutta tietoa saimaannorppayksilöistä ja niiden käyttäytymisestä sekä sosiaalisista suhteista.

Tällä hetkellä tilanne on se, että kolme erilaista keinopesämallia on todettu niin hyviksi, että Itä-Suomen yliopisto ja Metsähallitus jatkavat niiden testausta. Edelleen pohdituttavat materiaali, kiinnitys, kuljetus ja keinopesälle soveltuva paikan valinta. Samalla mietitään, miten keinopesille ja niiden asentamiselle saataisiin toteutettua samantapainen vapaaehtoisverkosto kuin apukinoskolauksilla ja pesälaskennoilla on.

Norppa itse haluaisi kovasti kaivaa ja sisustaa pesäluolaa itse, mutta mikä olisi siihen sopiva materiaali lumen puutteessa? Huomioon on otettava myös kuutin mahdollinen kaivuu- ja pesän laajentamistarve. Vähitellen ratkaisuja löydetään, ja norppa saa entistä parempia keinopesiä yhä useampaan paikkaan Saimaalla.

Apukinoskolaukset ja keinopesät ovat osa Yhteinen saimaannorppamme LIFE -hanketta. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat kuitenkin vain tekijöiden omia eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai CINEAn näkemyksiä. Euroopan unionia tai myöntävää viranomaista ei voida pitää niistä vastuussa.

Lisätietoja