Malminetsintä ei kuulu suojelualueille

On huolestuttavaa, ettei kaivoslaki huomioi malminetsinnän ympäristövaikutuksia. Suomessa myönnetään keskimäärin jopa 150 malminetsintälupaa vuosittain. Johtavan kaivosviranomaisen mukaan etsintäluvat myönnetään käytännössä kaikille niitä hakeville. Malminetsinnän kieltäminen luonnonsuojelualueilla on yksi keskeisimmistä tavoitteista, joka kaivoslakiuudistukseen tulisi viimein sisällyttää.

Kaivoslain perusteluihin tulisi kirjata esimerkiksi malminetsintään liittyvän malmikairauksen ja montutuksen melu-, pöly- sekä asbesti-, jäte-, pohja- ja pintavesivaikutusten selvittämisvelvollisuus ja ehkäiseminen sekä ympäristösuojelulain mukaisen lupatarpeen selvittäminen.

Malminetsinnän jäte voi olla vaarallista

Kaivoslain perusteluissa (§13) kirjoitetaan:

“Yleensä malminetsinnän jäte on pilaantumatonta maa-ainesta ja sitä syntyy vain vähäisiä määriä. Jonkin verran voi syntyä myös pysyväksi jätteeksi katsottavaa kiviainesjätettä. Sen vuoksi 1 momentissa vaaditut toimenpiteet voivat käytännössä yleensä olla hyvin vähäisiä ja 2 momentissa tarkoitettu jätehuoltosuunnitelma varsin yleispiirteinen. Jos malminetsintää tehdään sellaisilla menetelmillä, joista ei synny jätettä, ei jätehuoltosuunnitelmaakaan ole laadittava. Asia olisi kuitenkin selvitettävä malminetsintälupahakemuksessa.”

Kaivoslain perusteluissa oleva väite siitä, että “malminetsinnän jäte on pilaantumatonta maa-ainesta” ei kestä lähempää tarkastelua. Malminetsinnässä tehtävistä kairauksista muodostuu Suomen tavanomaisiin metallimineraalihin eli sulfideihin kairatessa erityisen haitallista ja usein ympäristölle vaarallista jätettä. Koska laissa ja lupakäytännössä oletetaan toistaiseksi, ettei koneellisellla malminetsinnällä ole ympäristövaikutuksia, ei malminetsinnän harjoittamiseen vaadita tällä hetkellä ympäristö- tai vesilain mukaista luvitusta tai edes ilmoitusta.

Koneellisen malminetsinnän ympäristövaikutuksia ja puutteet viranomaisten etsintälupakäytännöissä:

• Malminetsinnän kemialliset vaikutukset aiheuttavat pinta- ja pohjavesien sekä maaperän pilaantumista. Erityisen ongelmallisia ja huolellista ympäristösääntelyä vaativia ovat pohjavesi- ja vesistöalueilla toteutettavat kairaukset. Malminetsinnän vesistövaikutuksia ei tällä hetkellä huomioida lupaharkinnassa.
• Erityisesti asbestimineraaleilla on ympäristön kannalta ongelmallisia pölyvaikutuksia. Malminetsinnän pölyvaikutuksia ei tällä hetkellä huomioida lupaharkinnassa.
  Koneellisesta malminetsinnästä aiheutuu meluhaittoja, jotka sivuutetaan sekä yhtiöiden lupahakemuksissa että myönnetyissä etsintäluvissa.
• Malminetsinnän jäljiltä maastoon tai vesistöihin aukinaisiksi jätetyt kairareiät muodostavat riskin pinta- ja pohjavesien sekoittumisesta. Tästä huolimatta kairareikiä ei velvoiteta malminetsintäluvissa tukkimaan.
• Maastoon ruostumaan jätettävät kairauksen maaputket ovat Etelä-Savon ely-keskuksen lausunnon mukaan jätettä. Putkea pitkin pintavesi pääsee helpommin valumaan pohjaveteen ja haitallinen paineellinen pohjavesi pääsee purkautumaan pintaveteen. Kaivoslaki ja -viranomaiset eivät tästä huolimatta velvoita yhtiöitä poistamaan putkia luonnosta.
• Ylivoimaisesti eniten yhtiöiden käyttämällä koneellisen malminetsinnän menetelmällä (kairauksella) on siis merkittäviä ympäristövaikutuksia, joita pitäisi ehdottomasti punnita lupaharkinnassa. Edellä kuvattu kaivoslain perusteluiden kirjaus kaivannaisjätteiden vaarattomuudesta on kuitenkin johtanut siihen, että yhtiöt voivat käytännössä väittää lupahakemuksessaan kairausten olevan kemiallisesti turvallisia ympäristön kannalta.

Sääntelyyn kaivataan ryhtiliikettä

Tukesin lupaprosesseissa ja elyn antamissa lausunnoissa muodostuu ympäristön kannalta ongelmaksi muun muassa se, ettei malminetsinnän mahdollisia melu-, pöly- ja kemiallisia vaikutuksia kerrota viranomaisille. Malminetsintälupiin liittyviä ympäristölausuntoja antavien ely-keskusten resurssit eivät yleensä myöskään riitä kairausten kemiallisten vaikutusten selvittämiseen.

Ympäristönsuojelun kannalta on myös hyvin ongelmallista, että viranomainen sallii koneellisen malminetsinnän myös ilman viranomaisen malminetsintälupaa, jos yhtiö on saanut toiminnalleen luvan maanomistajalta. Tällöin toiminnalle ei pyydetä edes nykyisin lain edellyttämää ely-keskuksen lausuntoa toiminnan ympäristövaikutuksista eikä toimintaa säädellä eikä valvota todellisuudessa millään lailla. Koneellinen malminetsintä pelkällä maanomistajan luvalla tulisi yksiselitteisesti kieltää kaivoslaissa.

Johtuen pohja- ja pintaveden pilaantumisen vaarasta, koneellinen malminetsintä edellyttäisi usein sitä, että etsintään on myönnetty ympäristö- tai vesilupa. Esimerkiksi ympäristölle vähemmän riskejä aiheuttava koneellinen kullankaivuu edellyttää ympäristönsuojelulain mukaista lupaa tai ilmoitusta. Kun kaivoslain alainen kullankaivuu on jo valmiiksi esimerkki vastaavasta sääntelystä, olisi malminetsintälupia koskevan lainsäädännön vahvistamiselle olemassa todella vahvat perustelut.

Malminetsinnän ympäristövaikutuksiin liittyvästä sääntelyn puuttellisuudesta on kirjoitettu pidemmin täällä.

 

Suomen luonnonsuojeluliiton kaivostyön yhteyshenkilöt:

Erityisasiantuntija Jari Natunen: Kaivoksia koskevat tekniset kysymykset, kaivosten ympäristöongelmat, p. 040 952 7815

Kaivoskoordinaattori Anna Pulkka: Luonnonsuojeluliiton kaivoskampanja ja kaivostyötä koskeva viestintä, yhteistyö piirien ja yhdistysten sekä kaivosliikkeiden kanssa, p. 044 493 45 08

Ympäristöjuristi Matti Kattainen: Kaivoslainsäädäntöön liittyvät kysymykset ja lainsäädännöllinen apu kentälle, p. 044 7785 013

Ympäristöpäällikkö, va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530

Lisätietoja