Mal­mi­net­sin­tä­lu­pien villiin länteen on tultava muutos

Suomessa myönnetään keskimäärin yli sata malminetsintälupaa vuosittain. Johtavan kaivosviranomaisen mukaan etsintäluvat myönnetään käytännössä kaikille niitä hakeville. Tällä hetkellä eletään jännittäviä hetkiä, sillä kaivoslakiuudistuksen sisältö ratkaistaan mahdollisesti jo lähipäivinä parhaillaan käynnissä olevissa poliittisissa neuvotteluissa.

Malminetsinnän kieltäminen luonnonsuojelualueilla on yksi keskeisimmistä tavoitteista, joka kaivoslakiuudistukseen tulisi sisällyttää ennen lakiluonnoksen lähettämistä lausuntokierrokselle. Kaivoslaki ei tällä hetkellä huomioi malminetsinnän ympäristövaikutuksia.

Työ- ja elinkeinoministeriön (Tem) kaivoslakiluonnos ei vieläkään kiellä malminetsintää luonnonsuojelualueilla, vaikka luonnonsuojelulain meneillään olevaan samanaikaiseen uudistukseen kielto on jo kirjattu. Ekologisen kriisin aikakaudella päätöksentekijöiden tulisi kantaa vastuuta siitä, että lainsäädännöllä turvataan edes kaikkein herkimpien luontoalueiden säilyminen. Käymme tässä kirjoituksessa läpi sitä, miksi malminetsintälupia koskevat kaivoslain kirjaukset kaipaavat kipeästi vielä viilausta.

Tem on kaivoslakiluonnoksen lisäksi julkaissut sivuillaan myös lakiluonnoksen perustelut. Perustelut tulevat osaltaan vaikuttamaan siihen, miten viranomaiset soveltavat uudistettua lakia. Kaivoslain malminetsintälupaa koskevan 46 §:n perusteluista löytyy sivulta 11 kirjaus, joka heikentää entisestään ympäristönsuojelun, kuntien, muiden elinkeinojen ja maanomistajien asemaa. Perusteluissa todetaan, että viranomaisen harkitessa malminetsintäluvan myöntöä, lupaharkinnassa ei tule ottaa huomioon etsintähakemuksen myötä syntyviä odotuksia eikä myöskään mahdollista tulevaa kaivostoimintaa.
Koska monet malminetsinnän vaikutukset alueella liittyvät juuri näihin odotuksiin, jotka luovat merkittävää taloudellista epävarmuutta alueen ihmisille, muille maankäyttötavoitteille ja elinkeinoille, voidaan kirjausta pitää merkittävänä heikennyksenä kaivoslakiluonnokseen.

Työ- ja elinkeinoministeriön valmistelema kaivoslakiluonnos epäonnistuu huomioimaan malminetsinnän ympäristövaikutukset. Lakiluonnoksen keskeinen ongelma ympäristönsuojelun näkökulmasta on lakiluonnoksen perustelujen kirjaukset malminetsinnän vaikutuksista ja jätteistä. Kaivoslain perusteluihin tulisi kirjata esimerkiksi malminetsintään liittyvän malmikairauksen ja montutuksen melu-, pöly- sekä asbesti-, jäte-, pohja- ja pintavesivaikutusten selvittämisvelvollisuus ja ehkäiseminen sekä ympäristösuojelulain mukaisen lupatarpeen selvittäminen.

Ympäristövaikutuksista seuraa vaikutuksia alueiden luontoarvoihin. Esimerkiksi vesistöihin kohdistuvat kemialliset vaikutukset voivat vaarantaa viitasammakkoja ja melu lintujen, kuten kotkien ja kalasääksien pesintää.

Malminetsinnän jäte voi olla vaarallista

Tällä hetkellä kaivoslain perusteluissa (§13) kirjoitetaan:

“Yleensä malminetsinnän jäte on pilaantumatonta maa-ainesta ja sitä syntyy vain vähäisiä määriä. Jonkin verran voi syntyä myös pysyväksi jätteeksi katsottavaa kiviainesjätettä. Sen vuoksi 1 momentissa vaaditut toimenpiteet voivat käytännössä yleensä olla hyvin vähäisiä ja 2 momentissa tarkoitettu jätehuoltosuunnitelma varsin yleispiirteinen. Jos malminetsintää tehdään sellaisilla menetelmillä, joista ei synny jätettä, ei jätehuoltosuunnitelmaakaan ole laadittava. Asia olisi kuitenkin selvitettävä malminetsintälupahakemuksessa.”

Kaivoslain perusteluissa oleva väite siitä, että “malminetsinnän jäte on pilaantumatonta maa-ainesta” ei kestä lähempää tarkastelua. Malminetsinnässä tehtävistä kairauksista muodostuu Suomen tavanomaisiin metallimineraalihin eli sulfideihin kairatessa erityisen haitallista ja usein ympäristölle vaarallista jätettä. Koska laissa ja lupakäytännössä oletetaan tällä hetkellä, ettei koneellisellla malminetsinnällä ole ympäristövaikutuksia, ei malminetsinnän harjoittamiseen vaadita tällä hetkellä ympäristö- tai vesilain mukaista luvitusta tai edes ilmoitusta.

Koneellisen malminetsinnän ympäristövaikutuksia ja puutteet viranomaisten etsintälupakäytännöissä:

• Malminetsinnän kemialliset vaikutukset aiheuttavat pinta- ja pohjavesien sekä maaperän pilaantumista. Erityisen ongelmallisia ja huolellista ympäristösääntelyä vaativia ovat pohjavesi- ja vesistöalueilla toteutettavat kairaukset. Malminetsinnän vesistövaikutuksia ei tällä hetkellä huomioida lupaharkinnassa.
• Erityisesti asbestimineraaleilla on ympäristön kannalta ongelmallisia pölyvaikutuksia. Malminetsinnän pölyvaikutuksia ei tällä hetkellä huomioida lupaharkinnassa.
  Koneellisesta malminetsinnästä aiheutuu meluhaittoja, jotka sivuutetaan sekä yhtiöiden lupahakemuksissa että myönnetyissä etsintäluvissa.
• Malminetsinnän jäljiltä maastoon tai vesistöihin aukinaisiksi jätetyt kairareiät muodostavat riskin pinta- ja pohjavesien sekoittumisesta. Tästä huolimatta kairareikiä ei velvoiteta malminetsintäluvissa tukkimaan.
• Maastoon ruostumaan jätettävät kairauksen maaputket ovat Etelä-Savon ely-keskuksen lausunnon mukaan jätettä. Putkea pitkin pintavesi pääsee helpommin valumaan pohjaveteen ja haitallinen paineellinen pohjavesi pääsee purkautumaan pintaveteen. Kaivoslaki ja -viranomaiset eivät tästä huolimatta velvoita yhtiöitä poistamaan putkia luonnosta.
• Ylivoimaisesti eniten yhtiöiden käyttämällä koneellisen malminetsinnän menetelmällä (kairauksella) on siis merkittäviä ympäristövaikutuksia, joita pitäisi ehdottomasti punnita lupaharkinnassa. Edellä kuvattu kaivoslain perusteluiden kirjaus kaivannaisjätteiden vaarattomuudesta on kuitenkin johtanut siihen, että yhtiöt voivat käytännössä väittää lupahakemuksessaan kairausten olevan kemiallisesti turvallisia ympäristön kannalta.

Ongelmaksi muodostuu Tukesin lupaprosesseissa ja elyn antamissa lausunnoissa koskien toiminnan ympäristövaikutuksia muun muassa se, ettei malminetsinnän mahdollisia melu-, pöly- ja kemiallisia vaikutuksia kerrota viranomaisille. Malminetsintälupiin liittyviä ympäristölausuntoja antavien ely-keskusten resurssit eivät yleensä myöskään riitä kairausten kemiallisten vaikutusten selvittämiseen.

Ympäristönsuojelun kannalta on myös hyvin ongelmallista, että viranomainen sallii koneellisen malminetsinnän tällä hetkellä myös ilman viranomaisen malminetsintälupaa, jos yhtiö on saanut toiminnalleen luvan maanomistajalta. Tällöin toiminnalle ei pyydetä edes nykyisin lain edellyttämää ely-keskuksen lausuntoa toiminnan ympäristövaikutuksista eikä toimintaa säädellä eikä valvota todellisuudessa millään lailla. Koneellinen malminetsintä pelkällä maanomistajan luvalla tulisi yksiselitteisesti kieltää kaivoslaissa.

Johtuen pohja- ja pintaveden pilaantumisen vaarasta, koneellinen malminetsintä edellyttäisi usein sitä, että etsintään on myönnetty ympäristö- tai vesilupa. Esimerkiksi ympäristölle vähemmän riskejä aiheuttava koneellinen kullankaivuu edellyttää ympäristönsuojelulain mukaista lupaa tai ilmoitusta. Kun kaivoslain alainen kullankaivuu on jo valmiiksi esimerkki vastaavasta sääntelystä, olisi malminetsintälupia koskevan lainsäädännön vahvistamiselle olemassa todella vahvat perustelut.

Kaivoslaki ei huomioi malminetsintälupaa myönnettäessä myöskään mahdollisen kaivostoiminnan vaikutuksia

Kaivoslain perustelujen mukaan kaivostoiminnan vaikutuksia ei tule arvioida, ennen kuin hanke on jo pitkälle suunniteltu. Todellisuudessa mahdollisen kaivoshankkeen vaikutusten suuruusluokka sekä jätteiden vaikutukset voidaan arvioida jo malminetsintälupaa harkittaessa.

Kaivoshankkeen vaikutusten suuruusluokka voidaan arvioida sekä tunneli- että avolouhoskaivossuunnitelmien osalta niillä tiedoilla, joita jo on olemassa olevien kaivosten pohjalta. Näissä arvioissa keskeistä olisi huomioida erityisesti kaivannaisjätteiden pitkäaikaisvaikutukset ympäristöön.

Kaivostoiminnan jätteiden ympäristövaikutukset ulottuvat satojen ja vuosien päähän. Esimerkiksi Suomesta on olemassa esimerkkejä kaivoksista, jotka ovat edelleen haitallisia satoja vuosia kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen. Lisäksi kaivosteollisuus tuottaa tuhat- ja jopa miljoonakertaisia ongelmajätemääriä muihin teollisuudenaloihin verrattuna.

Toiminnan poikkeuksellisen suuren mittakaavan vuoksi viranomaiset voisivat jo malminetsintävaiheessa kyetä siis arvioimaan, seuraako mahdollisesta kaivostoiminnasta tai sen jätteistä esimerkiksi kohtuuttomia vaikutuksia vesistöille, maankäytölle tai muille elinkeinoille. Kunnille tulisikin selvittää jo malminetsintälupaharkinnan yhteydessä tulevan mahdollisen kaivostoiminnan todellinen mittaluokka ja vaikutukset alueelle. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan malminetsintä loukkaa turhaan perustuslain maanomistus- ja elinkeino-oikeuksia, jos alueelle ei ole mahdollista perustaa kaivosta.

Malminetsintää tehdään nykyisten lupaprosessien vuoksi turhaan myös toiminnanharjoittajan näkökulmasta, sillä viranomainen ei etsintälupaa myönnettäessä ota huomioon sitä, olisiko alueelle ylipäätään mahdollista perustaa kaivos. Tilanne muodostaa merkittävän uhan valtionkin näkökulmasta, sillä pitkäkestoinen, turhaan tehty malminetsintä voi johtaa vapaakauppasopimusten mahdollistamien investointisuojakanteiden nostamiseen. Ruotsista on esimerkki, jossa yhtiö haastoi Ruotsin valtion oikeuteen ja vaatii valtiolta 1,69 miljardin euron suuruisia korvauksia. Yhtiö vetosi  investointisuojaan, joka perustuu myös Suomen allekirjoittamaan Energy Charter Treaty -sopimukseen.

Lopuksi

Jopa vuosikymmeniksi venyvät malminetsinnän lupaprosessit jättävät kunnat, muut elinkeinot ja maanomistajat roikkumaan löysään hirteen luomalla alueelle merkittävää taloudellista epävarmuutta. Esimerkiksi Heinäveden kunnanhallituksen puheenjohtaja Anna Vauhkonen kuvasi hiljattain malminetsintälupien vaikutusta Heinävedellä: ”Meillä Heinävedellä jo käynnissä oleva malminetsintä on aiheuttanut rantatonttien arvon laskua, tonttikauppojen peruuntumisia ja näin ollen muuttotappiota kuntaamme”. Malminetsintäluvissa vallitsevaa teollisuutta suosivaa kulttuuria ovat ehtineet kritisoida viime vuosina lukuisat eri puolueiden päättäjät niin eduskunnan, maakuntahallinnon kuin kunnanhallitustenkin tasolla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että viranomaisella olisi mahdollisuus karkeasti arvioida, onko minkäänlainen kaivostoiminta mahdollista alueella. Tällainen arviointityö olisi välttämätöntä kestävän alueidenkäytön suunnittelun kannalta. Jos nykyisen kaivoslakiluonnoksen ja sen perustelujen kirjauksia ei suostuta korjaamaan tämän osalta, tulevat kaivosviranomaiset myös jatkossa jättämään nämä ympäristönsuojelun kannalta elintärkeät arviot tekemättä ja malminetsintälupien villi länsi saa jatkua.

 

Suomen luonnonsuojeluliiton kaivostyön yhteyshenkilöt:

Erityisasiantuntija Jari Natunen: Kaivoksia koskevat tekniset kysymykset, kaivosten ympäristöongelmat, p. 040 952 7815

Ympäristöjuristi Matti Kattainen: Kaivoslainsäädäntöön liittyvät kysymykset ja lainsäädännöllinen apu kentälle, p. 044 7785 013

Kaivoskoordinaattori Anna Pulkka: Luonnonsuojeluliiton kaivoskampanja ja kaivostyötä koskeva viestintä, yhteistyö piirien ja yhdistysten sekä kaivosliikkeiden kanssa, p. 044 493 45 08

Ympäristöpäällikkö, va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530