Rakentamislupia koskeva kommenttikierros

TAUSTA

”Tässä aivoriihessä arvioidaan rakentamisen lupajärjestelmän ja rakennusvalvonnan valmisteltuja uudistuksia

Rakentamisen lupajärjestelmän osalta keskeiset muutokset kiteytyvät siihen, että luvan edellyttämisen kynnystä nostetaan ja erillisistä rakennus- ja toimenpideluvista luovutaan. Jatkossa kunta myöntää rakentamisluvan pääsääntöisesti yhdellä päätöksellä. Lupa koostuu erikseen arvioitavasta sijoittamisluvasta, jolla varmistetaan hankkeen kaavanmukaisuus ja muu alueidenkäytöllinen tarkastelu, kuten nykyiseen rakennuslupaan kuuluva sijoittumisharkinta, sekä toteuttamisluvasta, jolla varmistetaan olennaisten teknisten vaatimusten täyttyminen. Suurin osa rakentamisesta tapahtuu asemakaava-alueella ja on lähtökohtaisesti rakentamismääräysten mukaista. Tällöin rakentamislupa myönnettäisiin yhtenä hallintopäätöksenä. Rakennushankkeeseen ryhtyvä voisi pyytää sijoittamisluvan ratkaisemista erikseen esimerkiksi tilanteessa, jossa rakennushanke tarvitsisi toteutuakseen lisäksi ympäristöluvan tai hanke poikkeaisi jonkin verran yksityiskohtaisesta kaavamääräyksestä. Tällöin rakennushankkeeseen ryhtyvän ei tarvitsisi tehdä rakennuksen suunnitelmia loppuun saakka, vaan ensin voitaisiin harkita, voisiko rakennus ylipäänsä sijoittua sille aiottuun paikkaan.

Lupajärjestelmän uudistamisen tavoitteena on myös luoda pohjaa valtakunnalliselle rakennetun ympäristön sähköiselle rekisterille, johon tallennettaisiin jo lupakäsittelyn yhteydessä rakennuskohteen tiedot ja tietomallit. Suunnittelu- ja rakennusvaiheen sekä rakennusvalvonnan asiakirjat ovat pääsääntöisesti nykyään sähköisessä muodossa, mutta koska tietomallit eivät usein ole täysin yhteentoimivia, ei näitä arvokkaita tietoja vielä pystytä kattavasti hyödyntämään. Rakennuksen omistajalla olisi vastuu tietomallien tai muutoin koneluettavien ja yhteentoimivien tietojen ylläpitämisestä ajan tasalla rakennukseen tehtävien muutosten yhteydessä. Osa muutoksista päivittyisi luvanvaraisen rakentamisen yhteydessä, mutta osa jäisi rakennuksen omistajan ilmoitettaviksi.

Rakennusvalvonnan uudistamisen tavoitteena on lisätä kuntien yhteistyötä ja sujuvoittaa valvontaprosessia. Kunta voisi päättää järjestääkö se itse tavanomaisen vai vaativan tasoisen rakennusvalvonnan. Tavanomaisen tasoinen rakennusvalvonta ostaisi vaativien hankkeiden osaamista vaativan tasoiselta rakennusvalvonnalta ja voisi vastaavasti myydä tavanomaisten hankkeiden osaamista esimerkiksi luparuuhkien purkuun. Joka tapauksessa rakentamisluvan ratkaisee aina se kunta, jonka alueella hanke toteutetaan.”

YLEISKOMMENTTEJA

Fountainpark-ohjelmassa on ”tikkataulu”, jossa arvotetaan erilaisia väitteitä. Lisäksi voi antaa muutaman avokommentin. Niissä totesimme mm. seuraavaa:

– lupakynnyksen lasku arveluttaa

– uudesta rakentamisluvasta pitäisi tulla valitusoikeus järjestöille (PL 20 §, kaavojen yleispiirteistyminen, rakennusluvat yleiskaavan perusteella)

– uudessa luvassa pitää voida antaa lupamääräyksiä (esim tuulivoimala kiinni kun lintujen muutto alkaa tai tuuli kääntää melun asuma-alueelle)

ERITYISTÄ RAKENTAMISLUVAN POIKKEUKSISTA

YM:n esitys: Rakentamislupaa koskevan pykälän ensimmäisessä momentissa säädettäisiin, minkä uusien rakennuskohteiden rakentaminen edellyttäisi aina rakentamislupaa kaikissa kunnissa. Kunnalla ei
olisi oikeutta vapauttaa näitä kohteita luvanvaraisuudesta. Säännöksen tarkoituksena olisi kohdistaa lainsäädännöllä rakennusvalvontaviranomaisten resursseja valtakunnan tasolla eniten viranomaisen tarjoamaa neuvontaa tarvitseviin rakennuskohteisiin. Valmistelun yhteydessä on pohdittu eri kuntien rajausta ilmoituksenvaraisista rakennushankkeista ja kokonaan vapautetuista rakennushankkeista. Säännöksessä luvanvaraisiksi ehdotetut rakennuskohteet olisivat tällä hetkellä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti luvanvaraisia suurimmassa osassa kuntia.
Säännöksen tarkoituksena on nostaa lupakynnystä merkittävästi maankäyttö- ja rakennuslakiin verrattuna. Ilmoitusmenettelystä olisi tarkoitus luopua kokonaan.

Kommentit:

S. 6

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan rakentaminen erityisharkinta-alueella ei saisi johtaa vaikutuksiltaan sellaiseen merkittävään rakentamiseen tai aiheuttaa sellaisia merkittäviä haitallisia
ympäristö- tai muita vaikutuksia, joiden yhteensovittaminen muun alueidenkäytön kanssa edellyttää asemakaavan laatimista. Erityisharkinta-alueita koskevia säännöksiä sovelletaan x §:n 2
momentin mukaan myös sellaiseen rakentamiseen, joka ympäristövaikutusten merkittävyyden
vuoksi edellyttää tavanomaista lupamenettelyä laajempaa harkintaa. Nykyiseen suunnittelutarvealuetta koskevaan erityiseen edellytykseen lisättäisiin merkittävien haitallisten ympäristö- tai muiden vaikutusten peilaaminen asemakaavan laatimisen tarpeeseen. Tämä olisi tarpeen siksi,
että tällä hetkellä säännöksen soveltamista edellyttävä kynnys on sama kuin edellytys, jonka mukaan lupaa ei saa enää myöntää. Käytännössä on kuitenkin sellaisia tilanteita, joissa myös vaikutuksiltaan merkittävämpää rakentamista on perusteltua sijoittaa asemakaava-alueen ulkopuolelle ja joissa asemakaavoituksen kautta saavutettava lisäarvo on kyseenalainen. Tällaisia tilanteita voi sisältyä esimerkiksi kaivosalueilla tapahtuvaan rakentamiseen.

S.17

Ehdotus ei ole tasapainossa sujuvoittamistavoitteiden ja ympäristön- ja luonnonsuojelulle asetettujen tulevaisuuden tavoitteiden kanssa

Uudistus helpottaa rakennusluvan hakijan asemassa olevaa, mutta sisältää riskejä rakentamisen vaikutusten huomioimiseksi tarpeeksi ympäristön- ja luonnonsuojelun yhteydessä. Ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuudesta johtuvat ongelmat ovat jääneet uudistuksessa marginaaliin, eikä niihin tarjota kestäviä ratkaisuja. Esimerkiksi suunnittelutarveratkaisujen suureen määrään ei pystytä ehdotetuilla pykälillä vaikuttamaan, joka jatkaa alueidenkäytön suunnnittelun pirstoutumiskehitystä tulevaisuudessakin. Edellä mainittu kehitys taas vaikeuttaa MRL:n sääntelyn ja luonnonsuojelulainsäädännön yhteensovittamista.

Omat kommenttinsa jättivät erikseen ympäristöjuristi Matti Kattainen & erityisasiantuntija Tapani Veistola

Lisätietoja