Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

3 kysymystä Met­sä­teol­li­suu­den il­mas­to­tie­kar­tas­ta

Teollisuuden ilmastotiekartoissa fossiilisista polttoaineista luopuminen ei riitä, vaan nyt on vauhditettava resurssitehokkuutta, neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämistä ja hiilinielujen vahvistamista sopusoinnussa luonnon ja vesistöjen hyvän tilan kanssa. Metsäteollisuuden tiekartan ongelma on, ettei se huomioi puutuotteiden ja bioenergian haitallisia ilmastovaikutuksia ja ehdotetut toimet yksipuolistaisivat metsäluontoa entisestään.

Puunrunkoja pinossa hakkuuaukion laidalla.
Kuva: Jukka-Pekka Ronkainen

Marinin hallitusohjelman mukaisesti eri teollisuuden alat ovat lähteneet kehittämään omia tiekarttojaan Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Tänään Metsäteollisuus julkisti oman ilmastotiekarttansa ja aiemmin Metsäteollisuus julkaisi tiedotteessa alustavia tuloksia omasta työtään yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa.

Esitys on varsin perinteinen eli siinä ehdotetaan vanhaan tapaan metsänhoidon tehostamista, olemassa olevien tukien jatkamista ja uusia tukia valtiolta tavoitteiden edistämiseksi. Esityksestä herää joitakin kysymyksiä:

1. Millainen vaikutus esityksellä on ilmastoon?

Esityksen mukaan fossiilisten polttoaineiden käyttö loppuu melkein kokonaan vuoteen 2035 vähäpäästöskenaariossa, jolloin päästöt olisivat 0,3 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (MtCO2). Kivihiiltä ja turvetta korvattaisiin lähinnä biomassalla, joka on oletettu hiilineutraaliksi, vaikka useat tutkimukset osoittavat tämän paikkansapitämättömäksi. Metsäteollisuuden tiekartan olennaisin ongelma on, ettei se huomioi puunkäytön vaikutusta hiilinieluihin.

Esityksessä hakkuut kasvavat ja hiilinielut säilyisivät, mikäli metsänhoitoa tehostettaisiin merkittävästi nykyisestä. Tehostamisella tarkoitetaan esimerkiksi lannoittamista, taimien jalostamista, taimikonhoidon kaksinkertaistamista ja lyhyempää metsän kiertoaikaa. Ilman metsänhoidon tehostamista metsäpuuston hiilinielu romahtaisi 5 miljoonaan tonniin vuodessa, jolloin Suomen ilmastotavoitteet karkaavat auttamatta. Hakkuita lisättäisiin nykyisestä 72,5 miljoonasta kuutiosta 89,5 miljoonaan vuoteen 2045 mennessä, jolloin puuston hiilinielu olisi 25 MtCO2. Tämä on hieman enemmän kuin vuonna 2017. Lisäksi maaperä säilyisi runsaan 10 MtCO2 hiilinieluna 2030-luvulla, tosin arvioon liittyy suuria epävarmuuksia. Metsien maaperä on Suomen toiseksi suurin hiilen varasto soiden jälkeen, joten kysymys on olennainen.

Nielulukua kannattaa verrata Suomen ilmastopaneelin arvioihin, joiden mukaan vuonna 2045 Suomen hiilinielun tulisi 1,5 asteen polulla olla vähintään 25 MtCO2. Koska nettonielu sisältää puuston hiilinielun lisäksi maaperän hiilinielun (10 MtCO2 vuonna 2017), puutuotteet (4 MtCO2 vuonna 2017) sekä runsaan 10 Mt edestä päästöjä esim. maatalousmailta, luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia. Kuitenkin ne kertovat, että vaikka maankäyttösektorin päästöt eivät vähenisi, esitetty puuston hiilinielu saattaisi olla riittävä Suomen ilmastotavoitteen näkökulmasta. Se ei kuitenkaan kirittäisi ilmastotoimia, mihin maankäyttösektorilla olisi potentiaalia. Suomen luonnonsuojeluliiton laskelmien mukaan hiilinielujamme voitaisiin kasvattaa vuoden 2017 tasosta 25 MtCO2, mikäli metsänhoitotapoja pehmennettäisiin ja suojelua ja ennallistamista lisättäisiin.

Metsäteollisuuden esityksen ongelma on, että hiilinielut reagoivat suoraan hakkuumääriin, kuten nielujen romahtaminen 43 prosentilla vuonna 2018 osoittaa. Suomen ilmastopaneelin raportin mukaan, jos metsästä poistuu 1 milj. m3 puuta, nieluvaikutus on noin 2 MtCO2 jaksolla 2010-2055. Näin ollen hakkuiden kasvatus suhteessa siihen, että hakkuita ei kasvatettaisi aiheuttaa Metsäteollisuuden ilmastotiekartassa noin 34 Mt nieluhaitan.

Tutkimusten mukaan hakkuiden lisääminen Suomen metsissä pienentää hiilinielua niin paljon, ettei sen negatiivisia ilmastovaikutuksia pystytä korjaamaan kuluvan vuosisadan aikana. Oletuksena on, etteivät metsistä saatavat tuotteet muutu olennaisesti. 

Metsäteollisuuden ja Luonnonvarakeskusken esityksessä ilmastohyödyn ajatellaankin perustuvan erityisesti metsistä saataviin tuotteisiin. Kuitenkin edellä mainitussa tutkimuksessa todetaan, että nykyisten tuotteiden, mukaan lukien puurakentaminen, korvausvaikutukset jäävät pieniksi suhteessa hiilinielun menetykseen. Metsäteollisuuden mainostama 16 MtCO2 hyöty puutuotteista ei huomioikaan tuotteiden raaka-aineeksi tarvittavan puun nieluvaikutusta. Kokonaiskuva onkin, että kun tuotteiden nieluvaikutus huomioidaan, lisähakkuut kasvattavat nettopäästöjä. Erityisen ongelmallista on järeän puun ja kantojen käyttäminen suoraan energiaksi. Väitteiden substituution hyödystä tulisi perustua tutkimukseen.

Kuva: Riitta Weijola / Vastavalo
Hakkuuaukko. Kuva: Riitta Weijola / Vastavalo

Aiemminkin hiilinielujen kasvatukseen on tarjottu vaihtoehdoksi lannoitusten lisäämistä. Metsäteollisuus viisinkertaistaisi lannoituksen. Tästä aiheutuu kuitenkin myös päästöjä lannoitteiden tuotannossa sekä lannoitteiden valuessa vesistöihin. Typpilannoitteiden tuotannon päästöjen arvioidaan olevan pienet suhteessa hiilinieluhyötyyn, mutta vaikutusta vesistöjen ilmastopäästöihin ei tunneta.

Metsäteollisuus sanoo tiedotteessaan, että metsätuhot voivat kääntää metsät hiilen lähteiksi. Kuitenkin Ilmatieteenlaitoksen tuoreessa tutkimuksessa arvioidaan, että metsätuhojen vaikutus hiilinieluihin jää tulevaisuudessakin pieneksi ja että metsien hiilinielujen kasvattaminen esimerkiksi kiertoaikoja pidentämällä on hyvä keino hillitä kuumenemista. 

Tiekartassa vuoden 2040 jälkeen CCU eli hiilen talteenotto ja uudelleenkäyttö tuottaisi pienen nieluhyödyn. Tämä on erikoista, sillä CCU ei ole varsinainen negatiivisten päästöjen lähde, sillä siinä hiili ei varastoidu pitkäksi aikaa pois ilmakehästä vaan palaa sinne nopeasti tuotteiden hajotessa. Toki tuotteen pitkäikäisyydellä on tässä merkitystä.

2. Millainen vaikutus esityksellä on metsäluontoon ja vesistöihin?

Metsäteollisuuden esityksessä ei juurikaan arvioida vaikutuksia luontoon tai vesistöihin. Ajatuksena on lisätä jatkuvaa kasvatusta nykyisestä, mutta tavoite on hyvin vaatimaton, kun huomioidaan miten vähäistä jatkuvapeitteinen kasvatus yhä Suomessa on. Turvemaiden kunnostusojitusten vähentäminen 40 prosentilla pienentäisi päästöjä vesistöihin. Luonnonsuojeluliiton mukaan kunnostusojituksista tulisi luopua kokonaan turvemailla.

Lannoitusten lisääminen on ongelmallista vesistöillemme, joiden hyvään tilaan on yhä matkaa.

Hakkuiden lisäys ja metsien yksipuolistuminen kaventaisivat metsäluonnon tilaa, joka on jo ahtaalla. Metsien luontotyypeistä 76 prosenttia on uhanalaisia ja monet ennen tavalliset metsälajit, kuten hömötiainen, ovat uhanalaisia. Suomen luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho onkin arvioinut, että nykyhakkuut eivät ole kestäviä.

Ehdotuksessa esitetään jalostettujen taimien ja siementen käyttöä. Tästä voi olla hyötyä esimerkiksi nopeakasvuisuuden ja taudinkestävyyden parantamisessa. Kuitenkin luonnon monimuotoisuuden kannalta geneettistä monimuotoisuutta ollaan kaventamassa. Tämä on ongelma, sillä emme tarkkaan tiedä millaisia ominaisuuksia metsissämme tarvitaan tulevaisuudessa. Tällöin mahdollisimman monimuotoinen metsäluonto on valttia muuttuvassa ympäristössä.

3. Miten esitys uudistaa metsäteollisuutta ja metsien hoitoa?

Esitys nojaa pääasiassa vanhaan. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen lisääminen ja turvemaiden ojitusten vähentäminen on mainittu, mutta toimet jäävät vaatimattomiksi.

Keskeinen kysymys on millaisia talousmetsiä me haluamme tulevaisuudessa? Haluavatko suomalaiset metsiä, joissa puuston kasvu on maksimoitu lannoittamalla, nopealla kiertoajalla ja muilla metsänhoitotoimilla. Vai metsiä, joissa on vanhojakin puita ja sijaa luonnolle ja retkeilylle?

Miten tästä eteenpäin?

Metsänhoito ja metsätalous ovat osa sekä ilmastokriisin ratkaisua että ongelmaa. Jos metsänhoidon roolia ilmastokriisin ratkaisijana halutaan kasvattaa, se edellyttää uutta ajattelua, ei entisenlaisten hoitotoimien ja hakkuiden tehostamista. Metsäteollisuudessa tarvitaan rakennemuutos, jossa tehdään korkeamman jalostusasteen tuotteita pienemmillä hakkuilla ja pehmeämmillä menetelmillä. Luonto- ja ilmasto eivät kestä nykyhakkuita ja metsien käytön tehostamista. 

Ilmaston muuttuessa vastustuskykyisissä metsissä lahopuun ja lehtipuiden määrä sekä metsäluonnon monimuotoisuus ovat avainasemassa. Riittävän suuret suojelualueet ja ekologiset käytävät on varmistettava myös metsäyhtiöiden mailla. 

Marinin hallituksen päätöksillä tulisi vauhdittaa tätä muutosta. Luonnonsuojelurahoituksen lisääminen on hyvä alku, mutta hallituksen on uskallettava myös tarttua ympäristölle haitallisiin tukiin, kuten luopua päästökauppakompensaatiosta ja metsäojituksen tuista, sekä varmistaa ettei metsäluontoa ja hiilinieluja haittaavia hankkeita rahoiteta edes koronaelvytyksen nimissä.

Hallituksen harjoitus toimialakohtaisista tiekartoista voi olla hyödyllinen vain, jos tiekartat ovat yhteensovitettavissa ja jos niiden ympäristövaikutukset ovat kokonaisuudessaan myönteiset. Tämän varmistamiseksi tarvitaan avointa opponointia, johon Luonnonsuojeluliitto mielellään osallistuu ja toivoo erityisesti tutkijoiden näkemyksiä.

Tiekartoissa pitäisi tunnistaa, ettei fossiilisista polttoaineista luopuminen riitä, vaan toimien tulisi edistää resurssitehokkuutta, neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämistä ja hiilinielujen vahvistamista sopusoinnussa luonnon ja vesistöjen hyvän tilan kanssa.

Hanna Aho

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija

Lisätietoja

Suojeluasiantuntija (vanhempainvapaalla 21.10.2020–5.11.2021) Hanna Aho

Jaa sosiaalisessa mediassa

Lahjoita metsille!

Tukemalla Luonnonsuojeluliiton metsätyötä olet mukana suojelemassa arvokkaita metsiämme. Lahjoituksilla kampanjoimme metsien puolesta, kartoitamme metsäluontoa ja neuvottelemme arvokkaiden metsien säilymisestä, tuotamme metsiin liittyvää tietoa ja viemme sitä päättäjille.

Tee kertalahjoitus metsille, vesille ja soille