Suomi on soiden maa. Lähes kolmannes maamme pinta-alasta on ollut alunperin suota. Nyt 80 % eteläisen Suomen soista on ojitettu ja vain 3,7 % eteläisistä soista on suojeltu. Suot tarvitsevat apuamme.

Johdanto

Suomen luonnonsuojeluliiton tavoite on sama, johon Suomi kokonaisuudessaan on sitoutunut niin kansallisesti  kuin kansainvälisestikin: pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ennallistaa 15 % heikentyneistä elinympäristöistä. Luonnonsuojeluliitolle ei riitä se, että lajit kiikkuvat sukupuuton tai uhanalaisuuden kynnyksellä. Kaikilla lajeilla ja luontotyypeillä on oltava turvattu tulevaisuus.

Suomen suot ovat maailman mittakaavassakin merkittäviä elinympäristöjä. Ne muodostavat merkittävän osan EU-alueen säilyneestä ja monimuotoisesta alkuperäisluonnosta. Suot tuottavat myös ihmisen kannalta tärkeitä ekosysteemipalveluita. Suot muun muassa suodattavat puhdasta vettä ja ovat osa tulvasuojelua. Niillä virkistytään ja  kerätään marjoja. Suot ovat metsiäkin suurempi hiilivarasto, ja kaksi kolmasosaa Suomen hiilivarastosta on soissa.

Yli puolet suotyypeistä on koko maan mittakaavassa uhanalaisia. Etelä-Suomen suoluontotyypeistä yli 80 % on uhanalaisia ja vain  9 % suoluontotyypeistä on siis luokiteltu säilyviksi. Soiden luontotyyppiyhdistelmistä puolestaan yli 60 % on koko maan tasolla jaon Etelä-Suomessa 100 % uhanalaisia.

Suolajistosta esimerkiksi avosoiden lintulajiston tilanne on erittäin huono, koska niiden elinympäristöjä on tuhoutunut niin paljon. Suolintujen tilanteeseen vaikuttaa niin turpeenotto kuin soiden ojittaminen metsätalouskäyttöön. Myös soiden perhoslajeilla on viime vuosikymmeninä taantunut erityisesti ojituksen seurauksena. Samoin ensisijaisesti soilla elävien putkilokasvien ja sammalten tilanne on heikentynyt.

Soidensuojelun täydennysehdotusta valmisteltiin ympäristöministeriön toimesta vuodesta 2012 alkaen sekä valtion että muiden maanomistajaryhmien maille. Ohjelman toteutus kuitenkin pysäytettiin aivan loppumetreillä vuonna 2015, ja iso osa arvokkaista soista jäi vaille lain turvaa.

Suomen 10 miljoonasta suohehtaarista yli puolet on ojitettu. Ojitettujen soiden osuus kuitenkin vaihtelee ja on osassa maata jopa yli 90 %.  Ojitukset on tehty pääosin metsätalouden tarpeisiin. Jopa miljoona hehtaaria suota ojitettiin kuitenkin turhaan, eikä niillä metsä koskaan lähtenyt kasvamaan kunnolla.  Metsätalouden lisäksi uhkatekijöitä soille ja suoyhdistelmätyypeille ovat erityisesti pellonraivaus ja turpeen kaivuu. Vaikka kaivaminen usein rajoittuu soiden paksuturpeisimpiin keskiosiin, mutta vaikuttaa paljon kaivuualueita laajemmalle.

Soihin on sitoutunut hiiltä hyvin pitkien aikojen kuluessa. Jopa 10 000 vuotta kehittyneiden soiden turvekerroksia kaivetaan pois parissakymmenessä vuodessa. Turpeen polttaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta. Polttamisen hiilidioksidipäästöt ovat jopa suuremmat kuin kivihiilellä. Lisäksi turpeen kaivaminen kuormittaa vesistöjä ravinne- ja humuspäästöillä. Turpeen kaivamisen vaikutukset vesistöihin ovat suuret erityisesti pienten latvavesistöjen alueella.

Hiilidioksidin ohessa kaivaminen alentaa veden korkeutta ja lisää hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä ilmaan, missä metaani on kasvihuonekaasuna paljon hiilidioksida vaarallisempi. Suoekosysteemien suojelu ja soiden ennallistaminen on välttämätöntä turpeen hiilivaraston turvaamiseksi ja suoekosysteemien hiilinielun elvyttämiseksi. Nämä ovat olennaisen tärkeitä toimia kasvihuonepäästöjen rajoittamisen kannalta, ja merkittävin asia, joka Suomessa on mahdollista toteuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Turvetta kaivetaan noin 90 % energiakäyttöön ja loput kasvu- ja ympäristöturpeeksi, muun muassa kuivikkeeksi. Suoluonto häviää kaivettavalta alueelta turpeen  käytännössä kokonaan ja alkaa hitaasti palautua vain jos suon vesitalous palautetaan turpeen kaivamisen jälkeen ennalleen.

Suomen ainutlaatuista suoluontoa on suojeltava

  1. Soidensuojelun täydennysohjelma on toteutettava loppuun asti vuoteen 2025 mennessä. Lisäksi erilaisten kaavojen suojeluvaraukset suoalueilla on toteutettava samassa aikataulussa.
  2. Viimeistään vuoteen 2030 mennessä on saavutettava kansainvälisten sopimusten mukainen 17 prosentin suojelutavoite myös suoelinympäristöjen osalta.
  3.  Soiden ennallistamiseen varataan riittävä rahoitus ja laaditaan toteutussuunnitelma. Ennallistamisessa tulee painottaa hydrologian palauttamista. Metsätaloudelle kannattamattomasti ojitettuja soita on yhteensä noin miljoona hehtaaria. EU:n strategisen päätöksen ja kansainvälisten biodiversiteettitavoitteiden mukaan muuttuneista ekosysteemeistä tulisi ennallistaa 15 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tämän mukaisesti Suomen noin viidestä miljoonasta ojitetusta suohehtaarista tulisi siis ennallistaa yli 700 000 hehtaaria . Tavoite tulee saavuttaa mahdollisimman pian, mutta näillä panostuksilla siihen ei tulla pääsemään vuoteen 2020 mennessä. Uudeksi tavoitevuodeksi tulee ottaa vuosi 2030 .

Soiden taloudellinen käyttö kestävämmäksi

1. Metsätalouden ympäristötukia ohjataan enemmän ennallistamistöihin sekä puustoisten soiden suojelusta maksettaviin korvauksiin.

2. Turvemaiden metsätalouden haittoja on vähennettävä nopeasti. Niin kutsuttujen kunnostusojitusten tukeminen valtion budjetista lopetetaan poikkeuksena vesitalouden ennallistamisen kannalta oleelliset toimet. Vesistöjä kuormittavia ojituksia tuettiin esimerkiksi vuonna 2017 edelleen noin neljällä miljoonalla eurolla. Vapautuvat rahat tulee käyttää vesistöjen tilanteen parantamiseen ja soiden suojeluun. Kunnostusojitukseen liittyvään uuteen lupamenettelyyn on sisällytettävä todistus siitä, että naapurit ovat nähneet suunnitelman.

3. Soiden raivaaminen pelloiksi ja lannanlevitykseen lopetetaan vuoteen 2020 mennessä.

4. Verotuki turpeen energiakäytölle poistetaan vuoteen 2020 mennessä.

Soiden käyttöä ohjaavat lait ja luvat kuntoon

1. Turpeen kaivamisen vesistötarkkailua parannetaan ja ympäristölupiin  lisätään raja-arvo sallitulle humusmäärälle tuotantoalueilla. Vesistövaikutusten mittaamista ja seurantaa tulee kehittää erityisesti huippuvirtaamien aikaisten kuormitustasojen selvittämiseksi.

2. Pintasammalen nostosta tehdään luvanvaraista toimintaa ja siihen liittyvät muut lainsäädännölliset tarpeet selvitetään. Pintasammalen nosto rajataan soiden luonnontilaisuusluokituksen 0-1- luokkien soille.

3. Ympäristönsuojelulakia korjataan siten, että soiden tilaa heikentävä toiminta rajataan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti suoluokituksen 0-1 -luokkien soille. Ympäristönsuojeluasetusta muutetaan vastaavasti.

4. Ympäristöluvan tulee määrittää suon jälkikäyttöä  turpeen kaivamisen jälkeen. Jälkikäytön tulee olla luonnon monimuotoisuuden kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Useissa tapauksissa tämä tarkoittaa ennallistamista tai esimerkiksi turvekentän muuttamista kosteikoksi. Lisätään  toiminnan lopettamisen jälkeinen ennallistamisvelvoite turpeen kaivamisen ympäristölupiin.

5. Vesistöjen tilaa heikentävät toimet kuten kunnostusojitukset ja ojitusmätästys kielletään

6. Avohakkuut ja niihin liittyvä maanmuokkaus turvemailla kielletään lailla ja siirrytään metsien jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, mikä vähentää myös ojitustarvetta.

7. Soiden taloudellista hyödyntämistä edeltävien luontoselvitysten laajuutta ja laatua parannetaan ottamalla huomioon esim. toimien vaikutus valuma-aluetasolla.

8. Kaivoshankkeet eivät saa olla uhka suojelluille soille. Malminetsintä suojelualueilla ja kaivosten perustaminen suojelualueille tulee kieltää. Tämä edellyttää kaivoslain uudistamista.

Suomi luopuu turpeen polttamisesta osana ilmastokamppailua

1. Turpeen kaivaminen ja polttaminen energiaksi lopetetaan vuoteen 2025
mennessä. Yhtään uutta turvesuota ei avata energiatuotannolle.

2. Suot ovat metsiäkin suurempi hiilivarasto, johon hiili on sitoutunut pitkien aikojen kuluessa. Soiden hiilivarasto on säilytettävä.

3. Suomi edistää soiden ja kosteikkojen suojelua kansainvälisesti ja vastustaa aktiivisesti turpeen polttamista ja turvemaiden ojittamista globaalisti osana ulko- ja ilmastopolitiikkaa.

4. Turvemaiden ja kosteikkojen suojelua ja ennallistamista edistetään myös kansainvälisellä tasolla.

Soiden virkistysarvo tunnistetaan

1. Turveteollisuuden aiheuttamia haittoja korjataan perustamalla soidensuojelumaksu, joka maksetaan soista saatavan tuoton yhteydessä (turpeen myynti ja poltto sekä kasvusammalen nosto). Tällä kunnostetaan pilaantuneita vesistöjä ja ennallistetaan soita. Näin parannetaan myös virkistysmahdollisuuksia.

2. Retkeilyä ja virkistysmahdollisuuksia parannetaan muun muassa lisäämällä Metsähallituksen luontopalveluiden resursseja.

Toiminta ja saavutukset

Luonnonsuojeluliitto toimii aktiivisesti soiden suojelemiseksi ja turmeltujen soiden ennallistamiseksi.

Tutustu toimintaamme

Tule mukaan

Jokainen voi toimia suoluonnon ja puhtaampien vesistöjen puolesta. Helppo tapa on lahjoittaa soidensuojelutyölle. Voit myös esimerkiksi allekirjoittaa suovetoomuksemme tai osallistua ennallistamistalkoisiimme.

Katso mitä sinä voit tehdä