Sijainti: Pääsivu / Mitä me teemme / Suot / Suotavoitteemme

Suotavoitteemme

Suotavoitteemme

Kuva: Jorma Luhta

Suomen luonnonsuojeluliitto tekee töitä sen eteen, että vuonna 2020 suomalainen suoluonto olisi korkealle arvostettu virkistyksen lähde ja luonnontuotteiden aitta. Luonnonsuojeluliitto tekee yhteistyötä Kansainvälisen soidensuojeluseuran (IMCG) kanssa.

Visio

Vuonna 2020 suomalainen suoluonto on korkealle arvostettu ekosysteemipalvelujen tuottaja, jonka alkuperäistä monimuotoisuutta palautetaan aktiivisesti ennallistamalla. Suo on virkistyksen lähde ja luonnontuotteiden aitta. Suometsätaloudessa tehtyjä virheitä on ryhdytty korjaamaan, metsätaloutta harjoitetaan ekologisesti ja kansantaloudellisesti kestävillä tavoilla ja arvokkaan hiilivarannon, turpeen energiakäyttö on lopetettu.

Suomen luonnonsuojeluliiton tavoitteet suoluonnon suojelussa

Tavoite 1. Suoluonnon hävittäminen on päättynyt ja soiden luonnontilaa palautetaan laajamittaisella ennallistamisella

Tavoite 2. Suoekosysteemien vesitalous turvataan

Tavoite 3. Suo säilyy hiilinieluna

Tavoite 4. Lainsäädäntö turvaa suoekosysteemien ominaislaadun

Tavoite 5. Arvottomista joutomaista arvostetuiksi elinympäristöiksi

Suot ovat olennainen osa luontoa maamme kaikissa osissa, koska Suomen viileä ja kostea ilmasto ja laakea, mutta pienipiirteisen vaihteleva topografia ovat luoneet edellytyksiä monimuotoisten suoekosysteemien kehitykselle.

Runsaasti yli puolet Suomen alkuperäisestä suoalasta on menettänyt luonnontilansa.

Runsaasti yli puolet Suomen alkuperäisestä suoalasta on menettänyt luonnontilansa. Jopa yli kolmannes soiden ojituksista on osoittautunut myös taloudellisesti hyödyttömiksi. Pääasiassa metsätalouden nimissä toteutettu ojitustoiminta saavutti huippunsa 1970-luvulla, ja johti suoluonnon lähes täydelliseen hävitykseen laajoilla alueilla koko Suomessa, aivan pohjosinta Lappia lukuun ottamatta.

Ojitusten seurauksena suuri osa soistamme on muuttunut hiilinieluista tai kasvihuonekaasutaseeltaan neutraaleista ekosysteemeistä huomattaviksi hiilen lähteiksi. Kuvaavaa kuitenkin on, että kattavien tutkimusten puutteessa ojitustoiminnan kokonaisvaikutuksia ilmastonmuutoksen tekijänä ei edelleenkään tiedetä.

Laajamittainen suoluonnon ennallistamisohjelma on saatava käyntiin. Hukkaojikot, joita maassamme arvioidaan olevan jopa kaksi miljoonaa hehtaaria, ovat pinta-alaltaan ylivoimaisesti laajin käsittelyohjeita kaipaava suo- ja turvemaiden tyyppi. Epäonnistuneiden ja tuottamattomien metsätaloudellisten ojikoiden käsittelyä tai käsittelystä pidättäytymistä on arvioitava selkeillä ekologisilla ja kansantaloudellisilla kriteereillä. 

Tavoite 1. Suoluonnon hävittäminen on päättynyt ja soiden luonnontilaa palautetaan laajamittaisella ennallistamisella

Suomen luonnonsuojeluliiton tavoitteina on toisaalta soidensuojelualueiden verkoston täydentäminen määrällisesti ja laadullisesti edustavaksi ja toisaalta talousmetsien suoluonnon tilan laajamittainen kohentaminen.

Suoluonnon monimuotoisuuden ja suolajien suotuisan suojelun tason turvaamiseksi täydennetään soidensuojelualueverkostoa erityisesti Etelä-Suomessa sekä turvataan suojelualueiden ulkopuolisten ojittamattomien soiden säilyminen metsätalouden ohjeita tarkentamalla. Vesitaloudeltaan häiriintyneiden soiden luonnontilaistumista tuetaan ennallistamalla aktiivisesti. Sitä varten laaditaan toiminta- ja rahoitusohjelma. Korpien ja rämeiden käsittelyohjeet uudistetaan niiden suojelun parantamiseksi metsätaloustoimien yhteydessä. Metsätalouden ympäristötukia ohjataan enenevässä määrin ennallistamistöihin sekä runsaspuustoisten korpien suojelusta maksettaviin korvauksiin. 

Etelä-Suomessa laaditaan maankäytön ekologisen kestävyyden parantamisen ohella erilaisten soiden  suojelu- ja ennallistamissuunnitelmia sekä suolajien hoito-ohjelmia. Pohjois-Suomessa ja turpeenkaivuun keskittymäalueilla painopiste on jäljellä olevien ojittamattomien soiden valumaolosuhteiden säilyttäminen luonnonmukaisina.

Tavoite 2. Suoekosysteemien vesitalous turvataan

Suot säätelevät valuma-alueen vesien virtauksia ja pidättävät kiintoainetta ja kivennäisiä. 

Suot säätelevät valuma-alueen vesien virtauksia ja pidättävät kiintoainetta ja kivennäisiä. Uudisojituksista on kokonaan luovuttava ja ojittamattomana säilynyt suoluonto tulee säästää valuma-alueen luontaisena tulvasuojelijana ja veden virtausten luonnonmukaistajana.

Soisten luontotyyppien kuivatustoimet (uudis-, täydennys- ja kunnostusojitus, turpeennosto) eivät saa vaarantaa vesienhoitolain tavoitetta pintavesien hyvästä ekologisesta tilasta vuoteen 2015. Talousmetsien käsittely ei saa muuttaa vesien luontaista virtausta. Luonnontilaisten ja lähes luonnontilaisten soiden vesitalous tulee turvata säilyttämällä turve- ja kivennäismaiden rajapintojen hydrologia häiriintymättömänä ja tarpeen mukaan laideojia tukkimalla. Soidensuojelualueiden rajaukset tulee korjata hydroekologisesti luonnonmukaisiksi estämällä ympäristön ojitusten kuivattavan vaikutuksen ulottuminen suojelualueelle. Metsätaloudellisesti vähämerkityksellisten suomaiden vesitaloutta ei saa vaarantaa niiden laiteiden ojituksilla, kuten hyvin yleisesti on ollut tapana. Vesitaloutensa keskeisiltä osin säilyttäneet tai ennallistamiskelpoiset rämeet ja korvet poistetaan puuntuotannosta. Niiden metsätaloudellinen tehtävä on tehostaa vesiensuojelua ja ylläpitää soisten luontotyyppien ja lajiston suotuisaa suojelun tasoa.

Metsätalouden vaurioittaman suoluonnon alkuperäisten valumaolosuhteiden palauttamiseksi laaditaan valtakunnallinen ennallistamisohjelma ja selkeät alueelliset toimintaperiaatteet.

Tavoite 3. Suo säilyy hiilinieluna

Turvetta kohdellaan hiilitaselaskelmissa ja päästökaupassa fossiilisena ja uusiutumattomana polttoaineena. Kun kyse on ilmastonmuutoksesta ja kasvihuonekaasutaseista, on täysin valheellista ja harhaanjohtavaa nimittää turvetta "hitaasti uusiutuvaksi", "biomassapolttoaineeksi" tai "vihreän sähkön raaka-aineeksi". Ilmaan tupruttelun sijaan soiden vuosituhantisia hiilivarastoja tulee kartuttaa säilyttämällä suot vesitaloudeltaan ja hiilen sidonnaltaan häiriintymättöminä. 

Turpeenpoltto lopetetaan vuoteen 2025 mennessä. 

Turpeenpoltto lopetetaan vuoteen 2025 mennessä. Siirtymäaikana turpeennostoon ei oteta uusia luonnontilaisia, lievästi muutettuja tai ennallistamiskelpoisia soita, vaan turpeenotto ohjataan luontoarvonsa menettäneille metsäojitetuille soille ja suopelloille. Turpeella tuotettua lauhdesähköä ei tueta. Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa turvetta korvataan asteittain ja suunnitelmallisesti pääosin metsä- ja peltobiomassoilla.

Turpeennostoalueiden pääjälkikäyttömuoto on uudelleensoistaminen. Varsinkin arvokkaiden suoalueiden lähellä sijaitseville, käytöstä pois jääville ottoalueille on palautettava soistumista edesauttavat hydrologiset olosuhteet. Hyväksyttävä suojeluarvoiltaan vähämerkityksisten vanhojen turpeennostokenttien jälkikäyttömuoto on myös peltoenergian tuottaminen, esimerkiksi ruokohelven viljely.

Tavoite 4. Lainsäädäntö turvaa suoekosysteemien ominaislaadun

Kaikissa ympäristönsuojelulain mukaisissa lupaprosesseissa otetaan huomioon toiminnan mahdolliset vaikutukset suoekosysteemeihin. Lupaharkintaa edeltävässä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tulee erityisen huolellisesti ja asiantuntevasti selvittää hankealueen soiden monimuotoisuus- ja virkistyskäyttöarvot sekä vesitaloudellinen merkitys, jotta lupaharkinnassa on käytettävissä riittävän kattava tausta-aineisto päätöksenteon pohjaksi.

Turpeenkaivuuta koskevat varaukset maakuntakaavassa mitoitetaan niin, että otetaan huomioon turpeen suunnitelmallinen korvaaminen CHP-laitoksissa uusiutuvilla polttoaineilla ja turvelauhdesähkön tuotannon lopettaminen. Turpeenottoalueiksi varataan ainoastaan luontoarvonsa jo menettäneitä ojitettuja soita vaarantamatta valuma-alueen luonnontilaisten, luonnontilaisen kaltaisten ja ennallistamiskelpoisten soiden vesitaloutta ja heikentämättä vesiluontoarvoja.  

Turpeenottoalueiksi varataan ainoastaan luontoarvonsa jo menettäneitä ojitettuja soita vaarantamatta valuma-alueen luonnontilaisten, luonnontilaisen kaltaisten ja ennallistamiskelpoisten soiden vesitaloutta ja heikentämättä vesiluontoarvoja.  

Metsien uudisojituksilta ja valuma-alueellaan merkittäviltä kunnostusojituksilta edellytetään YVA-prosessia ja ympäristönsuojelulain mukaista lupaa. Kunnostusojituksilla ei saa vaarantaa valuma-alueen vesiensuojelutavoitteiden toteutumista. Alueellisen metsäohjelman kunnostusojitustavoitteen asettamisessa on otettava huomioon metsätaloudellisen kannattavuuden ohella ojituksen ympäristövaikutukset. Soiden ennallistamisesta ojituksia tukkimalla tulee kehittää kunnostusojituksien rinnalle tasavertainen vaihtoehto suometsätalouden ekologisen kestävyyden parantamiseksi.
 
Metsälain 10 § täydennetään lisäämällä erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kaikki luonnontilaiset ja luonnontilaisenkaltaiset korvet ja rämeet.

Tavoite 5. Arvottomista joutomaista arvostetuiksi elinympäristöiksi

Suoluonnon monimuotoisuutta ja sen arvoja tehdään tunnetuksi. Soiden merkitys monipuolisina virkistyksen lähteinä, marja- ja riistamaina, retkimaastoina sekä vaikuttavien maisemaelämysten antajina tunnustetaan turvemaiden tärkeimmäksi käyttömuodoksi suunnittelussa ja lainsäädännössä.

Suomen luonnontilaiset suot muodostavat huomattavan osan Euroopan säilyneestä biologisesti arvokkaasta ja monimuotoisesta alkuperäisluonnosta. Muut luonnontilaisina säilyneet alueet ovat usein kuivia ympäristöjä. Suomalaisessa suoideologiassa on korkea aika luopua menneiden sukupolvien heltymättömästä korvenraivaajan kiihkosta ja ryhtyä arvostamaan soita omaleimaisena alkuperäisluontona ja arvokkaiden ekosysteemipalvelujen tuottajana.

Suomalaisten erityisvastuu eurooppalaisen havumetsävyöhykkeen soiden, eritoten aapasuoluonnon suojelusta tulee ymmärtää arvokkaaksi ja mieluisaksi tehtäväksi ja luonnonsuojelun voimavaraksi.

Suomalaisten erityisvastuu eurooppalaisen havumetsävyöhykkeen soiden, eritoten aapasuoluonnon suojelusta tulee ymmärtää arvokkaaksi ja mieluisaksi tehtäväksi ja luonnonsuojelun voimavaraksi. Suomalaisen suotietämyksen pohjalta meillä on erityisvelvollisuus edistää turvemaiden suojelua myös maailmanlaajuisesti energia-, ulko-, metsä-, kauppa- ja kehitysapupolitiikassa, joiden on tuettava maapallon soiden säilymistä hiilinieluna ja vesien luontaisen virtauksen säätelijänä.