Vuohenkello

Campanula rapunculoides

Suositeltavuus: Seuraa leviämistä

Vuohenkellon kukkia. — Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0

Suositeltavuus:

Seuraa leviämistä

Kasvityyppi:

Monivuotinen

Luonnonkasvi:

Ei luonnonvarainen

Maaperä:

Hiekkainen, Kalkkipitoinen

Valontarve:

Aurinko, Puolivarjo

Korkeus:

30–80

Kukan väri:

sininen

Kukinta-aika:

heinä–syyskuu

Vuohenkello on tuttu näky vanhojen puutarhojen liepeillä. Se leviää helposti ympäristöön.

Vuohenkello on Suomessa vanha tulokas, joka on alun perin kotoisin Kaakkois-Euroopasta. Kasvilla on vaalean sinivioletit kukat, jotka kukkivat loppukesällä. Vuohenkellon juurimukuloita on aikanaan käytetty ihmisravinnoksi. Pölyttäjistä esimerkiksi vuohenkellosoukkomehiläinen juo mettä vuohenkellon ja muiden kellokasvien kukista.

Huomioithan, että vuohenkello leviää voimakkaasti ympäristöön rönsyjen avulla ja siementääkin runsaasti. Ruotsin seurattavien vieraslajien listalla vuohenkello on arvioitu melko korkean riskin lajiksi, joka todennäköisesti tulevaisuudessa leviää yhä useammin avoimille luontotyypeille kuten tuoreille ja kuiville niityille. Harkitse vuohenkellon istuttamista tarkkaan.

Huolettomampi vaihtoehto vuohenkellon tilalle on esimerkiksi komea luonnonkasvimme kurjenkello.

Suomen Luonto -lehden kellokukkakoulu: https://suomenluonto.fi/koulut/lajikoulu-opi-tuntemaan-siniset-kellokukat/