Rauduskoivu

Koivuja kasvaa luonnonvaraisena koko Suomessa. Rauduskoivukin kasvaa menestyksekkäästi koko maassa vyöhykkeillä I–VIII. Puun liuskalehtiset muodot (loimaankoivu, pirkkalankoivu) tosin viihtyvät rajatummin vyöhykkeillä I–V. Keväällä koivuun muodostuu näyttävät kellertävät hedenorkot. Vaikka koivut ovat tuulipölytteisiä, ne ovat tärkeitä monille pölyttäjille perhostoukkien ravintokasveina. Koivulla elävät muun muassa koivutyttöperhosen ja koivulovi-, halla- ja lumimittarin, hallakehrääjän, pihlajayökkösen sekä suruvaipan toukat. Koivun siemenillä puolestaan aterioivat monet pikkulinnut. Suuret ja vanhat puut ovat arvokkaita elinympäristöjä myös monille muille eliöille käävistä puuhun pesänsä kaivertaviin lintuihin. Koivusta on siis iloa luonnolle vielä sen kuoltuakin. Suuri lahokoivu onkin luonnonystävän pihan ylpeydenaihe!

Hieskoivu (B. pubescens) menestyy rauduskoivua paremmin raskailla ja ”veden vaivaamilla” mailla.

Koivua istuttaessa kannattaa huomioida, että se on pintajuurinen eikä sen alla viihdy rehevä aluskasvillisuus. Rauduskoivun taimia on hyvin saatavilla puutarhaliikkeistä. Usein se ilmestyy pihalle itsestään, jos nurmikon jättää tietyltä alueelta leikkaamatta. Tällöin koivun voi jättää kasvamaan sijoilleen tai siirtää paremmin soveltuvalle paikalle. Koivu on yleinen allergeeni.