Puna-apila

Trifolium pratense

Suositeltavuus: Erinomainen pölyttäjäkasvi

Puna-apila.
Maarit Voimanen/SLL

Suositeltavuus:

Erinomainen pölyttäjäkasvi

Kasvityyppi:

Monivuotinen

Luonnonkasvi:

On luonnonvarainen

Maaperä:

Hiekkainen, Multava

Valontarve:

Aurinko, Puolivarjo

Korkeus:

15–50 cm

Kukan väri:

punainen

Kukinta-aika:

kesä–lokakuu

Puna-apila on tuttu pelloilta ja tienpientareilta. Se houkuttelee monenlaisia pölyttäjiä.

Puna-apila on merkittävä viljelykasvi, mutta esiintyy Suomessa myös luonnonvaraisena/muinaistulokkaana. Puna-apilaa tavataan lähes koko maassa. Se on monien pölyttäjien, varsinkin pitkäkärsäisten kimalaisten ja mehiläisten, suosima mesikasvi ja kelpaa myös ravintokasviksi useiden perhoslajien toukille.

Puna-apila on helppo tunnistaa. Sen pulleat kukinnot ovat punaiset ja kolmijakoisissa lehdissä on tunnusomaiset vaaleat kuviot.

Kylvä puna-apila pihakedolle tai -niitylle, kivikkoryhmään tai metsän reunaan. Huomioi kuivalla kedolla, että puna-apila on voimakaskasvuinen ja kunnostaa maata typpinystyröidensä avulla. Maaperä muuttuu ravinteikkaammaksi, jolloin heinien kasvu saattaa lisääntyä hennoimpien ketokasvien kustannuksella.

Puna-apilan lukuisien eri lajikkeiden siemeniä on hyvin saatavilla. Varmista, että siemenet ovat kotimaista alkuperää ja mielellään luonnonkantaa – useimmat tarjolla olevat siemenet ovat viljelylajikkeita.

Metsäapilan (T. medium) kukinnot ovat useimmiten täyteläisemmän punaiset ja lehdet hieman kapeammat kuin puna-apilalla, eikä lehdissä ole vaaleaa kuviota.

Metsäapila.

Metsäapila muistuttaa puna-apilaa. Se kasvaa usein hyvin selkeärajaisina kasvustoina. Kuva Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0.

Samanlaiselle kasvupaikalle voisi sopia myös