Kotipihlaja

Sorbus aucuparia

Suositeltavuus: Erinomainen pölyttäjäkasvi

Pihlajanmarjoja. — Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0

Suositeltavuus:

Erinomainen pölyttäjäkasvi

Kasvityyppi:

Puu

Luonnonkasvi:

On luonnonvarainen

Maaperä:

Hiekkainen, Multava

Valontarve:

Aurinko

Korkeus:

4–8 m

Kukan väri:

kermanvalkoinen

Kukinta-aika:

kesä–heinäkuu

Pihlaja viihtyy koko Suomessa, on kaunis ympäri vuoden ja tuo pihaan monimuotoisuutta.

Menestymisvyöhykkeet I–VIII. Kotipihlaja on luonnonvarainen koko Suomessa ja se on Pohjois-Savon maakuntakukka. Pihlaja on haavan tavoin monimuotoisuuden superpuu! Kukinnot ovat kermanvalkeat. Pihlaja kukkii keskikesällä ja houkuttelee monenlaisia pölyttäjähyönteisiä. Se on myös monien perhoslajien toukkien ravintokasvi. Marjat maistuvat linnuille syksyllä ja talvella. ”Piit pihlajasta”: vanhan kansan heinäharavan varsi tehtiin perinteisesti haapapuusta, lapaosa koivusta tai raidasta ja piikit usein pihlajasta. Marjojen sisältämää sorbitolia on käytetty makeutusaineena, mutta se voi aiheuttaa voimakkaita vatsanväänteitä (tämän vuoksi se on toiminut myös ulostuslääkkeenä). Voi aiheuttaa paikallista ihoärsytystä kosketettaessa.

Pihlaja muodostaa vapaasti kasvaessaan kauniin pyöreämuotoisen latvuksen. Se on hieno yksittäispuuna avaralla paikalla, aidanteena tai ryhmänä metsän reunassa. Taimia on saatavilla taimistoista ja puutarhamyymälöistä. Pienen pihlajantaimen voi siirtää myös luonnosta puutarhaan (muista maanomistajan lupa).

Kasvioppaaseen