Apukinostalkoot, keinopesät ja pesälaskennat
2000-luvun useat lauhat pesimätalvet ovat osoittaneet, miten herkkä lajin kanta on. Lumi- ja jäätilanne ovat vaihdelleet alueittain ja vuosittain, ja nykyisin joka talvi kolataan apukinoksia norpan pesinnän tueksi. Täysin lumettomien talvien varalle on kehitteillä erilaisia keinopesiä. Norpan pesiminen apukinoksiin ja keinopesiin on antanut toivoa siitä, että pesintää voidaan auttaa. Keväisin saimaannorpan kannanseurantaa tehdään pesälaskennoin ja Photo-ID-valokuvauksin.
Ilmastonmuutos uhkaa saimaannorpan pesintää
Saimaannorppa tekee pesänsä saarien ja luotojen rannoilla oleviin lumikinoksiin. Norppa kaivertaa rantajään päälle muodostuneen kinoksen sisään suojaisan luolan, josta on käynti veteen avannon kautta.
Viime talvina lumitilanne on ollut usein heikko ja luonnonkinosten muodostuminen vähäistä. Ilmastonmuutoksen myötä lämpenevät talvet uhkaavat pesinnän onnistumista. Vähälumisina talvina norppa ei pysty tekemään kinospesää, tai pesästä tulee liian heiveröinen, jolloin se romahtaa liian aikaisin. Tällöin kuutit altistuvat paleltumiselle, petoeläimille ja muulle häiriölle.
Vapaaehtoiset tekevät vuosittain tärkeää työtä norpan pesinnän onnistumiseksi kolaten apukinoksia eri puolilla Saimaata. Saimaannorpille on myös kehitetty kelluvia keinopesiä sellaisten talvien varalle, jolloin lunta ja jäätä ei ole.
Saimaannorpan pesinnän turvaaminen
Apukinokset
Talvisin kolaamme talkoovoimin apukinoksia saimaannorpan pesinnän helpottamiseksi. Norppa on ottanut apukinokset hyvin vastaan. Huonolumisina talvina, jolloin kunnon luonnonkinoksia ei ole ollut, 80–90 % kuuteista on syntynyt apukinoksiin.
Apukinosten kolaaminen on luvanvarasta toimintaa. Luvan kolauksiin myöntää Ely-keskus. Apukinoskolauksia koordinoi Metsähallitus, joka jakaa apukinoskolausten alueet ja paikat. Apukinoksilla pyritään ohjaamaan norpan pesintää rauhallisille ja turvallisille alueille. Toiminta on hyvin ennalta suunniteltua, eikä kinoksia tule tehdä omin päin.
Myös apukinoksen koko sekä jään paksuus ja vedenkorkeus kinoksen kohdalla ovat tarkkaan määriteltyjä. Näin varmistetaan, että norppa voi tehdä osoitetulle paikalle kolattuun kinokseen riittävän suuren pesän, jää kestää pesän painon ja norppa pääsee kulkemaan pesän pohjalla olevan avannon kautta veteen.
Teemme apukinoksia talkoovoimin ja otamme mielellämme mukaan vapaaehtoisia kolaajia omien vastuualueidemme apukinostalkoisiin. Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan apukinostalkoisiin, otathan yhteyttä Etelä-Karjalan tai Etelä-Savon luonnonsuojelupiirin aluetoimistoon.
Apukinokset ovat tarpeen ilmastonmuutoksen myötä heikentyneen Saimaan lumitilanteen vuoksi.
Apukinoskolaus on luvanvaraista ja tarkoin ohjeistettua. Apukinosten paikat ja mitat kirjataan ylös.
Keinopesät
Talvi 2019–2020 osoitti, ettei edes apukinoksista ole norpan pesinnän turvaajaksi silloin, kun lunta ja jäätä ei vain ole tarpeeksi. Tällaisten talvien varalle Itä-Suomen yliopiston norppatutkijoilla ja Metsähallituksella on kokeilussa erilaisia keinopesiä.
Täysin lumettomien ja jäättömien talvien varalle on alettu tutkia ja kehittää erilaisia kelluvia keinopesiä. Nyt on jo näyttöä siitä, että norppa hyväksyy kelluvat keinopesät pesintänsä avuksi; talvella 2018 syntyi ensimmäinen kuutti turvelevyistä kasattuun ja ponttoneiden varassa kelluvaan keinopesään. Tämän jälkeen keinopesiin on syntynyt jo muutamia kuutteja, ja lisäksi emo käyttää keinopesiä vaihtopesinä. Kehitystyö kuitenkin vielä jatkuu.
Seuraamme keinopesien kehittämistä. Toimimme yhteistyössä tutkijoiden ja Metsähallituksen kanssa, ja osallistumme myös keinopesien testaamiseen ja kehittelyyn.
Saaren rantaan kiinnitettävä keinopesä on kupurakennelma, joka kelluu ponttoonien varassa. Keinopesässä on lattia, mutta osa lattiasta on avointa, jotta norppa voi nousta vedestä pesään makoilemaan.
Norppa tarvitsee pesän pohjalta kulkureitin veteen, oli kyseessä kinos- tai keinopesä.
Saimaannorppien kannanseuranta
Pesälaskennat
Saimaannorppaemo imettää kuuttia lumikinoksen sisällä poikaspesän suojassa siihen asti, kunnes pesä loppukeväästä sään lämmetessä romahtaa. Pesien romahdettua ja poikasten lähdettyä pesistä käymme laskemassa pesät ja etsimme jälkiä syntyneistä kuuteista.
Käymme talkoovoimin tarkistamassa apukinokset ja tiedettyjen pesäpaikkojen läheisyydessä olevat luonnonkinokset joka kevät. Pesien sisältä etsitään kuutin karvaa, mikä on merkki synnytyspesästä. Löytyneistä pesistä otetaan mitat ja tehdään tarkat karttamerkinnät, jotka toimitetaan Metsähallitukselle saimaannorppakannan seuraamisen tueksi. Lisäksi pesälaskentojen yhteydessä ilmoitetaan myös esimerkiksi löytyneet norppien hengitysavannot ja pesäpaikkojen lähistöllä havaitut ihmisten ja eläinten jäljet.
Merkitsemme synnytyspesäpaikat ja -epäilyt myöhemmin keväällä tapahtuvia sukelluksia varten. Pesäpaikkasukelluksilla tarkennetaan ja varmistetaan pesälöytöjä. Pesälaskentojen perusteella Metsähallitus tekee arvion syntyneiden kuuttien määrästä.
Pesälaskennat suoritetaan niin myöhään keväällä, että jäät ovat jo paikoin todella heikkoja. Tästä syystä pelastuspuku on pakollinen varuste jokaiselle pesälaskijalle. Pesälaskentoihin tarvitaan myös erillinen Ely-keskuksen myöntämä häirintälupa. Pesiä ei tule omin luvin lähestyä.
Pesästä otetaan mitat, jotka muiden havaintojen lisäksi kirjataan ylös.
Pesistä etsitään kuutin karvaa, joka on merkki poikaspesästä.
Photo-ID-menetelmä
Saimaannorppien kannanseurannassa käytetään uusimpana menetelmänä PhotoID-menetelmää täydentämään pesälaskentoja. Loppukeväisin kivillä makaavat ja karvaansa vaihtavat norpat sekä niiden turkin kiehkurakuviot kuvataan mahdollisimman systemaattisesti. Saimaannorpista otetut kuvat toimitetaan menetelmästä vastaavan Itä-Suomen yliopiston saimaannorppatutkimukseen.
Photo-ID-mentelmä perustuu valokuvista tehtävään yksilöntunnistukseen. Kuvien avulla voidaan arvioida saimaannorppien määrää eri alueilla, mutta kuvat tuovat myös uutta yksilöllistä tietoa muun muassa norppien liikkumisesta ja sosiaalisesta käyttäytymisestä.
Tämä menetelmä täydentää pesälaskentojen tuloksia erityisesti niinä vuosina, kun laskennat jäävät puutteelliseksi liian nopean kevään tulon tai muuten huonojen laskentaolosuhteiden takia. Jatkossa PhotoID-menetelmän merkitys korostuu, kun kuvien käsittelymenetelmä automatisoituu. Menetelmän kehittäminen on tärkeää, sillä ilmastonmuutoksen edetessä pesälaskentaa ei välttämättä saada joka vuosi kunnolla tehtyä liian aikaisen ja nopeasti etenevän kevään takia.
PhotoID-menetelmällä saadaan samansuuntainen kannan koon arvio kuin perinteisellä pesälaskentamenetelmällä.
Osallistumme loppukeväisin eteläisen Saimaan norppavesillä Photo-ID-tutkimuksiin. Kiikaroimme ja valokuvaamme kaukaa kivillä makaavia norppia, joista pyrimme erityisesti saamaan kuviin oikean kyljen kiehkurakuviot. Kuvat toimitamme Itä-Suomen yliopistolle tutkimusaineistoksi. Photo-ID-mentelmään ja tavoitteelliseen saimaannorpan kuvaamiseen tarvitaan erillinen Ely-keskuksen myöntämä häirintälupa. Saimaannorppia ei tule omin luvin lähestyä.
Norpasta, joka itse tulee lähelle, voi kuvan toki ottaa. Mikäli onnistut kuvaamaan erityisesti norpan oikean kyljen kiehkurakuviot, voit lähettää kuvan saimaannorppatutkimukseen ensisijaisesti WWF:n Norppagallerian kautta, tai vaihtoehtoisesti sähköpostitse osoitteeseen photo-id@uef.fi.
Loppukeväisin kivillä makaavia, turkkejaan kuivattavia saimaannorppia valokuvataan kaukaa, sillä kivellä ollessaan norppa on arka ja sukeltaa herkästi pakoon.
PhotoID-menetelmä perustuu saimaannorppien yksilöllisten turkin kiehkurakuvioiden kuvaamiseen ja sitä kautta yksilöntunnistukseen.
