Suuri osa aikamme ympäristöongelmista juontaa juurensa markkinatalouden perusajatukseen, jonka mukaan talouden tulee kasvaa äärettömästi, jotta yhteiskunta ei romahda. Viimeisten 30 vuoden aikana maailman talous on tuplaantunut, mutta samalla maapallon ekologisen kantokyvyn rajat on ylitetty monelta osin. Maailmanlaajuisesti kulutamme jo nyt puolitoista kertaa niin paljon kuin ympäristö pystyy kestävästi kantamaan. Samaan aikaan myös taloudellinen eriarvoisuus on lisääntynyt, ja vauraus on yhä harvempien käsissä.
Kohtuutalouden edistämisessä keskeistä on kokonaisvaltainen ajattelu ja uudenlaisten talouden toimintamallien rakentaminen. Esimerkiksi ekotehokkuus on toistaiseksi nähty ratkaisuna rajallisen maapallon ongelmaan. Tuotannon ja kulutuksen kasvun on kuitenkin huomattu syövän ekotehokkuuden hyödyt – tasaisesta ekotehostumisesta huolimatta luonnonvarojen absoluuttinen kulutus on lisääntynyt. Vaikka ekotehostaminen on tärkeää, pelkkä teknologiaan panostaminen ei riitä: muutoksen on oltava kokonaisvaltainen.
Kohtuullisempaa taloutta edistävien toimintamallien ja poliittisten päätösten lisäksi kohtuuden saavuttaminen vaatii myös arvojen ja asenteiden muutosta. Kulutuksen, materialismin ja kasvun korostamisen tilalle tarvitaan hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä vaaliva kohtuuden kulttuuri. Talous on palautettava aidosti välineen asemaan. On myös huomattava, että itse asiassa merkittävä osa hyvinvointiamme luovista tekijöistä jää rahatalouden ulkopuolelle – hyvät ystävät, puhdas luonto, harrastukset ja henkinen kehitys.
