Kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals, SDG) suunniteltiin jatkoksi YK:n vuosituhattavoitteille, joiden viidentoista vuoden määräaika umpeutui tuolloin. Kestävän kehityksen tavoitteet tulisi saavuttaa vuoteen 2030 mennessä.
Toisin kuin aiemmin, nyt kestävää kehitystä, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteuttamista ja maapallon kantokyvyn rajoissa pysymistä tavoitellaan universaalisti eikä vain kehitysmaissa. Kestävän kehityksen tavoitteet siis koskevat kaikkia, ja jokaisen maailman valtion tulee sitoutua niihin täysimääräisesti. Uusia tavoitteita on 17 kappaletta, ja alatavoitteineen ne kattavat lähes koko inhimillisen toiminnan kirjon.
Myös Suomi on sitoutunut – osin osana Euroopan unionin yhteistä politiikkaa – siihen, että vuoteen 2030 mennessä yhteiskuntamme perustuu yhdenvertaisuudelle, puhtaalle energialle ja kestävämmille kulutustottumuksille. Mutta olemmeko oikealla polulla vai menossa metsään?
Bertelsmann Stiftung -instituutin YK:lle tekemän selvityksen mukaan Suomi on yksi vauraiden OECD-maiden parhaimmistoa, kun mitataan valtioiden valmiutta saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet. Joiltain osin Suomi kuitenkin on menossa aika lailla metsään. Näistä osa-alueista monet liittyvät ympäristöön ja ilmastoon.
Suomi ei ole oikealla tiellä ainakaan seuraavilla osa-alueilla: materiaalisen kulutuksen vähentäminen, luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu, energiatehokkuus sekä ilmastopäästöjen hillitseminen. Luonnonsuojeluliitolla siis riittää töitä myös seuraavaksi viideksitoista vuodeksi.
Kestävän kehityksen politiikkaan kuuluu myös esimerkiksi kohtuutalouden edistäminen, pyrkimys aitoon kiertotalouteen sekä irtautuminen kasvupakosta. Tämänhetkisillä koordinaateilla olemme eksymässä väärälle polulle.
