Saimaannorppasymposium jakoi uusinta norppatietoutta

Symposiumiin oli koottu käytännössä kaikki saimaannorppaan liittyvä ajankohtainen tieto, tutkimus ja suojelutyö esitettäväksi yleisölle kahden päivän aikana. Tiiviissä tahdissa maan parhaat tutkijat ja suojelutyön tekijät esittelivät tuloksiaan ja toimiaan. Iloiset jälleennäkemiset ja uudet tuttavuudet aiheen tiimoilta virkistivät myös osallistujia.

Symposiumin sisältö oli hyvin laaja. Tässä on nostettu esiin muutamia kiinnostavia aiheita.

Rakentamislain muutos
Vuoden 2025 alussa tuli voimaan uusi rakentamislaki. Se mahdollistaa alle 30 m²:n rakennuksen (aitta, sauna tai vastaava rakennus) rakentamisen ilman rakennuslupaa. Huoli on herännyt rakentamisesta Saimaan rannoille norppien pesäpaikkojen läheisyyteen. Luonnonsuojeluasiantuntija Jenni Ruottinen Etelä-Savon ELY-keskuksesta nosti esiin sen, että vastuu rakennuspaikan luontoarvojen vaalimisesta kuuluu entistä enemmän rakentajalle. Rakentajalla on velvollisuus selvittää, onko tontilla tai sen läheisyydessä huomioon otettavia lajeja tai luontoarvoja: luonnonsuojelulain vaatimukset ovat säilyneet ennallaan. Samoin kaavaa, muuta lainsäädäntöä (esim. paloturvallisuus) ja kunnan rakennnusjärjestystä on noudatettava. On kuitenkin olemassa riski, että rakennuksia rakennetaan norppien pesimäalueille ja rikotaan samalla luonnonsuojelulakia. Pahimmillaan se voi johtaa norpan pesinnän epäonnistumiseen. Jos olet rakentamassa rannalle ja hiemankin epäilet, että lähettyvillä pesii norppia, on syytä olla yhteydessä kuntaan tai ely-keskukseen. Rakentamislain valvonta kuuluu kunnille, mutta on epäselvää, miten luvituksesta vapautuneiden rakennusten valvonta hoidetaan.
https://yle.fi/a/74-20152301

Kalanpyydyskuolleisuus
Erikoistutkija Mervi Kunnasranta (Luke/UEF) kertoi tutkimuksesta, jossa selvitettiin norppien kalanpyydyskuolleisuuden määrää ja vaikutusta kannan säilymiselle. Kalanpyydyskuolleisuus – lähinnä kalaverkoista johtuva – on kalastusrajoituksista huolimatta edelleen merkittävin yksittäinen norppien kuolinsyy. Kalastusrajoitusten ansiosta keväiset kuuttien pyydyskuolemat ovat siirtyneet heinäkuulle ja loppukesään. Toinen kuolinpiikki on maaliskuussa talviverkkokalastuksen aikaan. Vaikka saimaannorppien kalanpyydyskuolemat pitää ilmoittaa Metsähallitukselle, näin ei läheskään aina tehdä. Todellinen kalanpyydyskuolleisuus on noin kolme kertaa suurempaa kuin tietoon tullut. Kapea geenistö, paikoin epäsuotuisa elinympäristö sekä etenevä ilmastonmuutos tekevät saimaannorpan tulevaisuudesta epävarmaa. Kun tähän kaikkeen lisätään nykyinen pyydyskuolleisuus, tilanne on kestämätön. Tutkimuksen mukaan tietoon tullut ja arvioitu kalanpyydyskuolleisuus on lähes kuusi kertaa liian suurta siihen nähden, että norppa voisi selviytyä pitkällä tähtäyksellä.
https://jukuri.luke.fi/handle/10024/555604

Ekosuru
Tutkijatohtori Inkeri Markkula Lapin yliopistosta tutkii ekosurua ja ympäristötunteita. Aihe lähti liikkeelle pohdinnasta, mitä lumi merkitsee ihmisille. Kun talvi ei ole enää talvi, ilmastonnmuutos konkretisoituu ihmisten elämässä. Se aiheuttaa monelle ahdistusta ja surua. Tutkimuksessaan Markkula haastatteli muiden muassa norpansuojelutyöntekijöitä ja vapaaehtoisia. Vastauksissa nousi esille suru, mutta myös toivo ja vapaaehtoistyön merkityksellisyys. Apukinoskolaukset ovat konkreettista työtä, jota tarvitaan ja jonka tulokset näkyvät. Se tuo suruun helpotusta.
https://www.ulapland.fi/news/Lumen-puuttuminen-konkretisoi-ilmastonmuutoksen-ja-voi-aiheuttaa-myos-surua-/45044/340e9d4b-5fa2-4f99-81e5-9587b03da291

Norppien pesäpaikat
Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Riikka Alakoski Metsähallituksesta kertoi elinympäristömallinnuksesta, jonka avulla voidaan ennustaa saimaannorpalle soveltuvia pesäpaikkoja. Tutkimusten perusteella on todettu, että saimaannorppa suosii selille avautuvia rantoja, jotka ovat riittävän jyrkkiä. Lisäksi on todettu, että vähimmäisetäisyyden lähimpään rakennukseen pitäisi olla 800 metriä, jotta pesintä onnistuu häiriöttä. Toisaalta ilmastonmuutoksen takia entistä myöhemmin jäätyvä Saimaa voi aiheuttaa muutoksia norpan käyttäytymiseen, kun norppa hakeutuu ensimmäisenä jäätyviin mataliin Saimaan lahtivesiin.

Haamuverkot
Kalastajilta jää joskus verkkoja kokematta, jolloin verkot jäävät muoviroskaksi Saimaaseen. Ne pyytävät siellä niin kaloja, rapuja kuin norppiakin jopa 10 vuoden ajan ennen kuin verkko painuu pohjaan. WWF:n Ismo Marttinen on kehittänyt ja testannut menetelmää, jotta hylättyjä verkkoja löydettäisiin ja saataisiin nostettua ylös. Menetelmä vaikuttaa lupaavalta, mutta vielä sen laajemmassa käyttöönotossa ja vapaaehtoisten mukaan tulossa riittää pohdittavaa ja kehiteltävää.
https://wwf.fi/uutiset/2024/07/haamuverkkojen-jaljilla-saimaalla-selvitamme-uhkaavatko-karanneet-ja-unohtuneet-verkot-saimaannorppaa/

Symposiumin lopuksi oli vielä saimaannorpan alkuperään ja genetiikkaan liittyvä paneelikeskustelu. Akateeminen ja paikoin hyvinkin geneettisiin yksityiskohtiin mennyt keskustelu saattoi mennä monelta yleisön joukossa paikoin ”hieman ohi”, mutta se oli kiinnostava ja varsin hauskakin keskustelijoiden värikkään ja innostuneen ulosannin ansiosta. Tästä aiheesta kuulemme taatusti lähivuosina lisää uutta ja ihmeellistä teoriaa, tietoa ja tulkintaa.

Luonnonsuojeluliitto osallistui symposiumin oheisohjelmaan viemällä paikalle Norpan Saimaa -mobiilinäyttelyn, johon symposiumväki sai tutustua tauoilla. Lisäksi ohjelmassa oli nukketeatterimme Norppana on hyvin jännittävää, jonka kävi toisen symposiumpäivän kahvitauolla katsomassa reilu parikymmentä osallistujaa.