Puunpolton verokannustimesta on luovuttava

Suomessa puupohjaiset polttoaineet ovat verottomia, vaikka se on ristiriidassa sekä ilmastotavoitteiden että valtiontalouden tasapainottamisen kanssa. Puunpolton verotuki aiheuttaa valtiolle noin 440 miljoonan euron verotulojen menetyksen vuosittain. Samalla se hidastaa siirtymää polttoon perustumattomaan energiantuotantoon. 

Suomessa hakatusta puusta jopa 60 % päätyy polttoon. Puupohjaisten raaka-aineiden mittava polttaminen energiantuotantolaitoksissa heikentää metsien hiilinieluja ja monimuotoisuutta. Kun puu palaa, sen vuosikymmenien aikana kerryttämä hiilivarasto vapautuu hetkessä hiilidioksidina ilmaan.

Puunpolton verokannustin ei ole enää tätä päivää ja siitä tulee luopua. Samalla siirtymää polttoon perustumattomiin ratkaisuihin voitaisiin tukea monin keinoin. Rahoitusta siirtymään on mahdollista osoittaa puupolttoaineiden verottamisesta saatavilla tuloilla. Esimerkiksi kivihiilen polton luopumisen yhteydessä valtio tarjosi investointikannustinta ripeästi luopuville. 

Suuntaa muutokselle antaa myös joulukuussa julkaistu hallituksen energia- ja ilmastostrategia. Se tunnistaa, että polttoon perustuvan lämmöntuotannon osuus tulee laskemaan sähköistymisen ja hukkalämmön hyödyntämisen myötä. Valitettavasti hallitus kuitenkin perääntyi aiemmasta lausunnoilla olleesta luonnoksesta, jossa polton vähentäminen asetettiin selkeäksi tavoitteeksi. Hyväksytty strategia ainoastaan kuvaa kehityssuunnan sen sijaan, että se ohjaisi aktiivisesti pois puun poltosta. 

Laajamittainen puun polttaminen energiantuotantolaitoksissa ei ole perusteltua myöskään Suomen kilpailukyvyn kannalta. Puu tulisi ohjata ensisijaisesti pitkäikäisiin ja korkeamman jalostusasteen tuotteisiin, joista syntyy enemmän taloudellista arvoa ja joissa hiili säilyy varastoituna pitkään. Tämä kaskadiperiaate on myös EU:n uusiutuvan energian RED III -direktiivissä, jonka mukaan puuraaka-aine tulee vasta viimeisenä vaihtoehtona käyttää energiaksi. Erityisesti se on huomioitavaa järeässä ainespuussa, jonka poltto on selvästi kaskadiperiaatteen vastaista. 

Jalostuskelpoista ainespuuta päätyykin polttoon jopa 2-3 miljoonaa kuutiota. Ilmiö on kasvanut, kun kotimaisen metsähakkeen käyttö on lisääntynyt ja energiapuun hinta noussut, joka ohjaa myös järeämpää ainespuuta polttoon. 

Tukkipuun osuus energiantuotantolaitoksissa polttoon ohjautuvasta jalostuskelpoisesta ainespuusta on arvioiden mukaan vähäinen. On kuitenkin viitteitä, että myös sitä päätyy energiapuuterminaaleihin ja polttoon. Esimerkiksi Ei polteta tulevaisuutta -kampanjan aktivistit ovat löytäneet useiden teolliseen polttoon päätyvien energiapuuterminaalien ja bioenergialaitoksien puupinoista järeää ainespuuta, mukaan lukien tukkipuuta, joka olisi soveltunut korkeamman jalostusasteen käyttöön. 

Siksi tulisikin varmistaa, ettei tukkipuuta päätyisi lainkaan polttoon. Ryhdikkäin keino olisi kieltää tukkipuun poltto energiantuotantolaitoksissa lailla. Kielto loisi yksiselitteiset pelisäännöt puumarkkinoille ja ohjaisi arvokkaan tukkipuun pidempi-ikäisiin ja korkeamman jalostusasteen tuotteisiin.

Puunpolton verotuen karsiminen ja tukkipuun polton kieltäminen energiantuotantolaitoksissa ohjaisivat puuraaka-aineen käyttöä kestävämpään suuntaan sekä tukisivat Suomen ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamista. Uudet kertyvät verotulot tulisi ohjata korvaavien, polttoon perustumattomien energiamuotojen vauhdittamiseen. Näitä ovat esimerkiksi lämpöpumput, sähkökattilat ja hukkalämmön hyödyntäminen.

Oona Huttunen

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija.