Näkökulma: Susien tappamisen poikkeuslupakäytäntöjä pitää parantaa

Susia tapetaan tällä hetkellä niin paljon, että susikanta uhkaa romahtaa. Sen lisäksi, että alkuvuoden kiintiömetsästyksessä susikanta pienenee jopa 100 yksilöä, susia tapetaan vahinko- ja turvallisuusperustaisilla poikkeusluvilla ja niitä kuolee liikenteessä ja todennäköisesti edelleen myös salametsästyksen uhreina.

Luonnonsuojeluliitto hyväksyy toistuvaa todellista häiriötä, vahinkoja tai vaaraa aiheuttavien suurpetojen tappamisen vahinko- ja turvallisuusperustaisilla poikkeusluvilla – kunhan niiden perustelut ovat lailliset ja lupaehtojen mukaiset.

Poikkeuslupia myönnetään nykyään runsaasti. Viime vuonna Riistakeskus teki yhteensä noin 150 sutta koskevaa poikkeuslupapäätöstä ja pelkästään poronhoitoalueen eteläpuolelle lupia myönnettiin noin 60 suden tappamiseksi. Kävimme syksyllä läpi kaikki lokakuun loppuun mennessä, vuonna 2025 poronhoitoalueen eteläpuolelle myönnetyt poikkeusluvat. Useat Riistakeskuksen tekemistä päätöksistä vaikuttivat kyseenalaisilta: lupia oli mielestämme myönnetty väärin, eli laittomin perustein ja puutteellisin tiedoin.

Tämän jälkeen olemme jatkaneet lupapäätösten tarkastelua ja käyneet Riistakeskuksen kanssa rakentavaa keskustelua poikkeuslupapäätöksistä.

Keskustelujen ja saatujen lisäselvitysten perusteella olemme arvioineet uudelleen nämä kyseenalaisiksi jääneet päätökset. Osa päätöksistä on uusien tietojen valossa todettu asianmukaisiksi. Uudessa tarkastelussa katsoimme myös, että tulkitsimme itse kahteen lupapäätökseen liittyviä tietoja riistavahinkorekisteristä virheellisesti.

Osasta poikkeuslupapäätöksiä jäi kuitenkin edelleen perusteltu epäilys siitä, että päätös oli virheellinen.

Avoimuutta tarvitaan

Suurpetoja ja etenkin sutta koskevat päätökset herättävät tällä hetkellä poikkeuksellisen suurta kiinnostusta ja paljon yhteiskunnallista keskustelua. On siis ensiarvoisen tärkeää, että viranomaistoiminta ja päätösten taustalla oleva tieto ovat avointa – ja että päätökset ovat lakien ja lupaehtojen mukaisia.

Suurin kritiikkimme poikkeuslupapäätöksiä kohtaan onkin se, että päätösten taustalla olevat tiedot ovat osittain puutteellisia, eikä kaikkia tietoja ole poikkeuslupapäätöksessä tai sen liitteissä julkisesti saatavilla.

Mikään ulkopuolinen taho ei esimerkiksi voi varmentaa tietoja suden pihakäynneistä, vaikka pihakäyntejä olisi käytetty lupapäätöksen perusteluissa. Tiedot ovat ainoastaan Riistakeskuksen, petoyhdyshenkilöiden ja joskus mahdollisesti myös poliisin tiedossa ja käytössä, eikä niitä raportoida tai kirjata julkiseen riistavahinkorekisteriin.

Sutta koskevia viranomaisten karkotuspäätöksiä ei myöskään liitetä poikkeuslupapäätöksen aineistoon, vaan ne ovat saatavilla vain erillisellä tietopyynnöllä Riistakeskukselle tai poliisille.

Kenen tahansa kansalaisen olisi kuitenkin voitava arvioida poikkeuslupapäätöksen ja siihen liittyvien muiden viranomaispäätösten ja -tietojen pohjalta sitä, myönnettiinkö lupa laillisesti. Mikäli kaikki asiaan liittyvät tiedot eivät ole avoimesti kansalaisten saatavilla, syntyy helposti epäluottamusta.

Mikä on pihakäynti?

Yleinen perustelu poikkeusluvan myöntämiselle on suden pihavierailu. Tulkintaa susien pihakäynneistä on syytä päivittää, sillä kaikki pihakäynnit eivät ole uhkaavia tai aiheuta vaaraa.

Melkein puolet Suomen susikannasta elää Helsingin, Tampereen ja Porin muodostamassa kolmiossa, jossa elää myös miljoonia suomalaisia. Esimerkiksi Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa sudet elävät haja-asutusalueilla, joissa ei ole laajoja yhtenäisiä metsiä tai erämaa-alueilta. Susien reviirit ovat siten lähellä asutusta ja Etelä-Suomessa asuvat näkevät siksi verraten usein susia, kuten muitakin luonnonvaraisia eläimiä.

Tulkintaa pihakäynneistä ja häiriötä tai vaaraa aiheuttavista susista on syytä päivittää, eikä vaarattomasta susihavainnosta ole esimerkiksi tarvetta ilmoittaa hätäkeskukseen. Asutun alueen lähistöllä liikkuva susi ei käyttäydy mitenkään poikkeavasti silloin, kun se liikkuu saaliseläinten, kuten kauriiden perässä. Susi seuraa ja tappaa ravinnokseen saaliseläimiään ihmisasutuksen läheisyydestä riippumatta.

Myöskään muualla Suomessa havaitut susien liikkeet asutuksen läheisyydessä eivät automaattisesti ole poikkeuksellisia tai vaaratilanteita.

Luonnonsuojeluliitto käy tarkasti läpi kaikki poikkeusluvilla tai kiintiömetsästyksessä tapetuista susista tehdyt kuntoanalyysit ja muut Luonnonvarakeskuksesta tai Ruokavirastosta saatavilla olevat yksilöidyt tiedot. Tarkoitus on seurata, missä kunnossa olevia ja millaisia susiyksilöitä on tapettu.

Tätä on seurattu Luonnonsuojeluliitossa aiemminkin. Esimerkiksi monen pihalla pyörineen suden kehosta on aiempina vuosina löytynyt kapseloituneita hauleja, mikä on osaltaan selittänyt suden heikkoa kuntoa ja sitä, että se on etsinyt ravintoa asutuksen läheisyydestä. Susien salametsästys on ollut varsin yleistä etenkin itäisessä Suomessa. Poikkeuslupapyynnin ja kiintiömetsästyksen vaikutus Suomen susikantaan nähdään tämä vuoden kuluessa. Luonnonsuojeluliitto pysyy valppaana.

Hanna Halmeenpää

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.