Näkökulma: Kaivostoiminnan verotuksen ABC ja miksi verotusta tarvitaan

Kaivosyhtiöt ja niiden edunvalvojat ehtivät vuosikymmenien ajan tottua siihen, että Suomen kallioperän uusiutumattomien mineraalivarojen käytöstä ei kerätty lainkaan veroa. Kaivoshankkeita on siis perustettu olettaen, että kaivosveroa ei ole tai se on hyvin pieni. Nykytilanne, jossa kaivosveroa on kerätty kahden vuoden ajan ja sen määrää on nyt korotettu, aiheuttaa alalla kipuilua.

Kaivostoiminnan täytyy kuitenkin olla kestävää ja vastuullista, ja siihen sisältyy myös verotus. Vapaamatkustajia ei voi olla. Toinen kiistaton vaatimus on oikeudenmukaisuuden periaate. Näistä lähtökohdista katsoen on erittäin perusteltua, että kaivosvero on säädetty, ja se on nyt myös korotettu asialliselle tasolle.

Tässä kirjoituksessa käydään läpi faktoja Suomen kaivosmineraaliverosta ja tarkastellaan perusteluja kaivostoiminnan nykyiselle verottamiselle ja veropohjan laajentamisen tarpeelle.

Kaivosvero on yhä uusi asia

Suomen ensimmäinen kaivosmineraaliverolaki tuli voimaan vasta vuoden 2024 alusta. Kaivosyhtiöt ovat siis maksaneet kaivosveroa ensimmäisen kerran vasta maaliskuussa 2025. Lain tarkoituksena on huomioida se, että kaivosmineraalit ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, ja ohjata yhteiskunnalle kohtuullinen korvaus niiden käytöstä.

Kaivosveron tuotto vuosilta 2024–2025, jolloin veron suuruus oli vain 0,6 prosenttia, oli vuosittain noin 31 miljoonaa euroa. Tästä kaivoskunnat saivat 60 prosenttia ja valtio 40 prosenttia.

Vuonna 2025 eduskunta korotti kaivosveron 2,5 prosenttiin, minkä arvioidaan tuottavan 100 miljoonaa euroa verotuottoja. Valtio saa verotuotoista jatkossa 70 prosenttia ja kuntien osuus on 30 prosenttia. Kaivoskunnille kertyy verotuottoja jatkossa noin 10 miljoonaa euroa enemmän kuin nykyisin. Valtion kassaan kaivosverotuottoa kertyy jatkossa noin 70 miljoona euroa vuosittain, nykyisen 12 miljoonan euron sijaan.

Todellisuudessa veronkorotus todennäköisesti kuitenkin pienentää kaivosyritysten verotettavaa tuloa ja vähentää siten yhteisöveron tuottoa arviolta 13 miljoonalla eurolla, joten veromuutoksen julkista taloutta vahvistava vaikutus on noin 57 miljoonaa euroa. Orpon hallitus tosin aikoo keventää kaivostenkin verotusta, kun 20 prosentin yhteisövero laskee 18 prosenttiin vuoden 2027 alussa.

Onko kaivosvero nyt oikealla tasolla?

Kaivosyhtiöt kertovat mielellään yhteiskunnalle tuottamistaan hyödyistä. Yksi kärkisijalla pidetyistä hyödyistä ovat juuri verotuotot, etenkin kaivospaikkakunnille. Siksi onkin ristiriitaista, että kaivosalan vastarinta kaivosveron korotusta kohtaan on ollut niin rajua.

Kaivosveron taso ei myöskään ole Suomessa kansainvälisesti vertaillen erityisen korkea edelleenkään. Päinvastoin, Suomen verotaso on nyt lähempänä muita maita, kuten Australiaa ja Kanadaa.

Naapurimaamme Ruotsi on hyvin kevyellä 0,2 prosentin kaivosverotuksellaan edelleen kansainvälisesti huomattava poikkeus, ja siksi se ei sovellu yleiseksi vertailukohdaksi muiden maiden verotasosta.

Kaivostoiminnan haitoista yhtiöt eivät kuitenkaan puhu läheskään niin usein kuin hyödyistä. Suomessa metallimalmikaivoksille on tyypillistä se, että metalleja on varsin vähän suhteessa louhitun kiviaineksen määrään, mikä lisää tuotannon kustannuksia, kaivosjätteen määrää ja metallien erotuksessa tarvittavien kemikaalien ja siten jätevesien määrää sekä riskiä pitkäaikaisten ympäristöhaittojen, kuten vesistöpäästöjen, syntymiselle.

Näiden riskien potentiaalisista kustannuksista sekä kaivosjätealueiden ja suljettujen kaivosten ympäristöturvallisuudesta viime kädessä vastuun kantavat Suomen valtio ja suomalaiset veronmaksajat.

Kaivosten ympäristövahingot valtiolle kalliimpia kuin veron tuotto

Suomessa on kerätty kaivosveroa vasta kahden vuoden ajalta eikä kerätty kaivosverotuotto riitä lähimainkaan kattamaan kaivostoiminnasta valtiolle syntyneitä, edes aivan viimeaikaisia kuluja.

Valtio on pannut rahaa kaivostoimintaan ja sen riskien kustannusten kattamiseen huomattavan paljon. Talvivaaran katastrofin jälkeen perustetun Terrafamen kaivoksen toimintaa on elokuuhun 2025 mennessä rahoitettu 500–600 miljoonalla eurolla. Konkurssiin ajautuneen Hituran kaivoksen ympäristöturvallisuuden ylläpito on maksanut valtiolle tähän mennessä jo 26 miljoonaa euroa.

Toiminnanharjoittajilta, kuten kaivosyhtiöiltä, kerättävistä maksuista koostuvan ympäristövahinkorahaston koko on vain 30 miljoonaa euroa. Jos siis tapahtuisi mittava ympäristövahinko, 30 miljoonan euron yli menevät kustannukset lankeavat valtiolle, siis meille kaikille.

Vahinkojen siivoamisen lisäksi valtio kaataa kaivosyhtiöille rahaa jo ennen kuin toiminta on edes laillista.

Viime vuonna työ- ja elinkeinoministeriön alainen Business Finland myönsi Sakatti Mining Oy:n Sodankylään suunnittelemalle kaivoshankkeelle 150 miljoonan euron verohelpotuksen. Ympäristövaikutusten ja Natura-arvioinnin mukaan hanke aiheuttaisi merkittäviä haittoja kaksinkertaisesti suojellulle Viiankiaavalle.

Tämän vuoden aikana valtio on lisäksi sijoittanut 65 miljoonaa euroa omistamansa Finnish Minerals Group -yhtiön Soklin kaivoshankkeen edistämiseen, vaikka korkein hallinto-oikeus on jo kertaalleen todennut, että hanke aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia ja vaarantaa erinomaisessa tilassa olevan Nuorttijoen ja sen uhanalaisen taimenkannan säilymisen.

Viimevuotisessa kaivosveron muutoksessa veron piiristä suljettiin pois kaivosten niin sanotut sivuvirrat eli sellaiset kaivosmineraalit, joita ei lainkaan oteta talteen tai tuoteta kyseisessä kaivoksessa. Kaivosveron ulottaminen sivuvirtoihin olisi kannustanut niiden hyödyntämiseen eli arvokkaiden aineiden talteenottamiseen, koska siitäkin louhitusta kivimassasta olisi maksettava veroa joka tapauksessa. Luonnosuojeluliitto vastusti eduskunnan kuulemisessa sivuvirtojen ulosrajaamista kaivosmineraaliveron piiristä.

Parempi vai huonompi kaivosveromalli?

Kaivosteollisuus sorvasi jo viime syksynä oman, itsellensä edullisemman kaivosveromallin, jota ala lobbasi voimakkaasti hallitukselle ja eduskunnalle. Lopulta hallituksen oma veroesitys voitti, mutta eduskunta edellytti kaivosveropäätöksen yhteydessä kaivosteollisuudelle mieluisamman hybridiveromallin selvittämistä.

Suomen kaivosmineraalivero on niin sanottu rojaltipohjainen veromalli. Metallimalmien arvorojalti on nyt 2,5 % malmin sisältämän metallin verotusarvosta. Tämä veroprosentti koskee kaivosverolain mukaan seuraavia metalleja: hopea, koboltti, kromi, kulta, kupari, rauta, litium, nikkeli, palladium, platina, sinkki, lyijy ja uraani. Muut louhittavat mineraalit luetaan verolaissa teollisuusmineraaleihin, joiden verotuksen määrärojalti eli vero on 0,60 euroa per tonni malmia tai hyötykiveä.

Eri veromalleja on vertailtu hallituksen kaivosveroesityksen perusteluosiossa ja tausta-aineistoissa, kuten valtiovarainministeriön asettaman, kaivosveron toteuttamista arvioineen työryhmän arviomuistiossa. Sen mukaan veromalleilla on eroja muun muassa verokertymän ajoittumisen, tasaisuuden, ennustettavuuden, epävarmuuden ja alueellisen jakautumisen osalta.

Nykyinen rojaltipohjainen kaivosvero kohdistuu uusiutumattomien luonnonvarojen louhintaan ja hyödyntämiseen, kuten pitääkin. Hybridimalliin sisältyvä voittovero puolestaan kohdistuisi kaivosyhtiön liikevoittoon, eikä sen tavoite ei ole kaivosmineraalien ylikulutuksen vähentäminen.

Hybridiveromallit, kuten kaivosteollisuuden oma veromalli, eivät myöskään edistä verotuksen selkeyttä ja tavoitetta varmistaa, että kaivostoiminnasta saadaan aiempaa suurempi taloudellinen hyöty yhteiskunnalle. Ne ovat hallinnollisesti monimutkaisia, niiden verotuotto on epävarmempaa ja ne mahdollistavat aggressiivisen verosuunnittelun, mikä lisää myös hallinnon taakkaa. Valitulla kaivosveromallilla on lopputuloksen kannalta paljonkin väliä.

Kaivosjätettä syntyy paljon, ja se on verovapaata

Vaikka kaivosvero on nyt nostettu asialliselle tasolle, kaivokset ovat yhä verotuksen suhteen vapaamatkustajia. Suomen jätteistä yli 76 prosenttia ja vaarallisesta jätteestä yli 93 prosenttia syntyy kaivostoiminnasta, mutta kaivosten ei tarvitse maksaa siitä senttiäkään jäteveroa.

Kaivosjätteen vero ohjaisi yhtiöitä louhimaan kallioperää säästeliäämmin ja jatkohyödyntämään rikastushiekkoja ja vaarattomia maamassoja tehokkaammin, jätteeksi kasaamisen sijaan.

Veropohjan laajentaminen kaivosjäteveron suuntaan on taloudellisesti perusteltua.

Tavanomaisista, kaatopaikalle toimitettavista jätteistä, joiden hyötykäyttö on teknisesti ja ympäristöperusteisesti mahdollista, maksetaan nykyisin 80 euron jäteveroa tonnilta. Jos kaivosjätteelle asetettaisiin edes sata kertaa pienempi vero eli 0,8 euroa tonnia kohden, karttuisi verotuloja lähes 75 miljoonaa euroa vuodessa. Vuonna 2023 kaivosjätettä syntyi huimat 94 miljoonaa tonnia.

Kaivostoiminnan tuominen jäteveron piiriin olisi ympäristön näkökulmasta merkittävä uusi ohjauskeino. Siksi Luonnonsuojeluliitto on esittänyt selvityksen käynnistämistä kaivosten jäteveron vaikutuksista sekä mahdollisista veromalleista siten, että kaivosverosta voitaisiin päättää jo seuraavan, vuonna 2027 alkavan vaalikauden kuluessa.

Ilman kaivostoiminnan ja kaivosjätteiden riittävää verotusta uhkana on, että uusia, hyvin matalapitoisia mineraaliesiintymiä avataan, vaikka hyödynnettäviä teollisuusmineraaleja lojuisi olemassa olevien kaivosten kaivosjätekasoissa.

Ympäristön näkökulmasta kaivosjätevero siis ohjaisi kaivostoimijoita myös harkitsemaan kaivostoiminnan avaamista vain riittävän korkeapitoisille malmioille, sillä köyhiä eli heikkopitoisia malmioita hyödynnettäessä syntyy enemmän jätettä.

Kaivostoiminnan verotus Suomessa ei ole liiallista ja veropohjaa on syytä laajentaa kaivosjäteveron suuntaan. Verotuksen täytyy olla uusiutumattomien mineraalivarojemme hyödyntämisen, ympäristönsuojelun ja koko yhteiskunnan kannalta oikeudenmukaista ja kohtuullista.

Hanna Halmeenpää

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.