Näkökulma: 10 vuotta Pariisin sopimuksesta – nyt on viimeinen hetki estää planeettamme elinkelvottomuus 

Kun Pariisin ilmastosopimus hyväksyttiin vuonna 2015, ilmapiiri oli toiveikas. Kansainvälinen yhteistyö oli vahvistumassa, ja ilmastotoimet nähtiin laajasti mahdollisuutena, ei pelkkänä uhkana. Lähes 200 valtiota sitoutui yhteiseen tavoitteeseen pyrkiä rajoittamaan ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen esiteolliseen ajanjaksoon verrattuna.

Mutta nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, ilmastokriisi etenee nopeammin kuin toimet sen hillitsemiseksi. Ennusteet jo aivan lähitulevaisuudesta kuulostavat dystopialta: Suomesta uhkaa tulla vielä tällä vuosisadalla Siperia, jos ilmaston kuumeneminen pysäyttää AMOC-merivirran. Samaan aikaan iso osa muusta maailmasta muuttuisi asumiskelvottomaksi kuumuuden takia.

Juuri nyt valtiot ovat kokoontuneet YK:n COP30-ilmastokokoukseen Brasiliaan päivittämään päästövähennyssitoumuksiaan. Valtioiden päästöt eivät ole vielä kääntyneet pysyvään laskuun. Itse asiassa fossiilisten polttoaineiden päästöt nousevat tänä vuonna ennätyskorkeiksi. Päivitetyt sitoumukset ohjaisivat täysimääräisesti toteutettuina maailman noin 2,3–2,5 asteen lämpenemisen tielle. Se on kaukana Pariisin sopimuksen tavoitteesta.

Vaikka olemassa on valonpilkahduksia, kuten uusiutuvan energian kapasiteetin kasvu, on kokonaisvauhti yhä liian hidas suhteessa siihen, mitä ilmasto- ja luontokriisi vaativat tällä hetkellä.

Luonnon keikahduspisteet uhkaavat lähestyä

Yhä useampi luonnon järjestelmä lähestyy keikahduspistettään, jossa muutokset voivat kiihtyä äkillisesti ja peruuttamattomasti. Tälläisiä keikahduspisteitä ovat esimerkiksi napa-alueiden jääpeitteen väheneminen, Amazonin sademetsän tuhoutuminen ja ikiroudan sulaminen. Syksyllä uutisoitiin, että yksi keikahduspiste on käytännössä jo saavutettu, sillä korallien kuolema on nyt käytännössä varmaa. 

Yksi vakavista keikahduspisteistä liittyy Pohjois-Atlantin kiertoliikkeeksi (AMOC) kutsutun merivirtausjärjestelmän muutokseen. Tällä hetkellä se vaikuttaa ratkaisevasti Euroopan ilmastoon ja lämmittää myös Suomea. 

Tutkimukset osoittavat, että AMOC-merivirta on heikentynyt merkittävästi, ja se saattaa lähestyä kriittistä kynnystään. Jos AMOC-merivirta heikkenee voimakkaasti, Suomen lämpötila voisi laskea huomattavasti samaan aikaan, kun muun maailman keskilämpötila jatkaa nousuaan. 

Suomeen on ennustettu jopa Siperian kaltaisia, äärimmäisen kylmiä olosuhteita. 

Nyt on hetki toimia

Keikahduspisteiden lähestyminen korostaa ilmastotoimien kiireellisyyttä ja kunnianhimon tarvetta. Tilanteen vakavuutta on vaikea ylikorostaa: kyse on nyt siitä, voiko maapallolla viljellä mitään muutaman kymmenen vuoden kuluttua tai riittääkö kaikille puhdasta vettä – onko planeettamme tulevaisuudessa elinkelpoinen?

Päästövähennystavoitteiden ja -toimien pitäisi siis olla hyvin korkealla tavoitetasolla, mutta tällä hetkellä ne eivät ole riittäviä.

Ilmastokriisin ratkaisemiseksi ja 1,5 asteen polulla pysymiseksi maailman valtioiden pitää ripeästi lopettaa fossiilisten polttoaineiden käyttö, investoida päästöjä vähentäviin ratkaisuihin, vahvistaa metsien ja maaperän hiilinieluja sekä toteuttaa tämä siirtymä oikeudenmukaisesti niin, etteivät ilmastotoimet heikennä luonnon monimuotoisuutta tai aiheuta kohtuutonta taakkaa tietyille ihmisryhmille tai alueille.

Oona Huttunen

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija.