Mitä tehdä Itämeren hyväksi?

Mitä tehdä Itämeren hyväksi?

Ensimmäinen käsky: Arvosta ja rakasta Saaristomerta ja toimi sen hyväksi

Kansainvälinen taso

• Vahvistetaan Itämeren suojelun kansainvälistä tasoa ja koko Itämeren valuma-alueen tasolla (tutkimus, yhteistyö, lainsäädäntö, öljyntorjuntavalmius, ravinteet, lajit ja elinympäristöt, ennallistaminen jne.)
• Meren tilan seuraaminen (syklit), ohjelma, tulosten seuranta, jos ei muutosta niin mitä tehdään

Kansallinen taso

• Saaristomeri-ohjelman jatkaminen ja tehostaminen (pilottialueiden työn tukeminen ja jatkaminen), Itämeripaneelin kuunteleminen, vesilaki, meren- ja vesienhoito (maa- ja metsätalous), ei hyväksytä poikkeuksia merentila-tavoitteiden saavuttamiseen, kuten lantapoikkeus tms., (joka toivottavasti pysyy niin että ei koske Saaristomeren ”aluetta”, toimenpiteet enemmän pakollisiksi, ei vapaaehtoisiksi.
• Ravinteiden kierrätys, kalkki ja kipsi jne., hallinnon resurssit turvattava, hankkeet (Aqwa jne. esimerkkinä), vesiviljelyn haitat…merituulivoiman uhka?
• Merialuesuunnittelu
• Pilaaja tai taloudellisen hyödyn saaja vastaa/korvaa/korjaa haitat, tähän liittyy (erilaiset) kompensaatiot (isot maatalousyksiköt, datakeskus ja energia-infrasta puhumattakaan)
• Luonnonarvomarkkinat (maakuntaliitot hereillä – mahdollisuus)

Paikallinen taso

• Lisää mereisiä suojelualueita
• Saaristomeren tutkimuksen ja seurannan turvaaminen (yliopistot, ammattikorkea, Seili jne.) V-S jokien osalta runsaat ravinteet, eroosio, talvitulvat (kytkös kv- ilmastotyöhön), Ruoppaukset (lainsäädäntö), ojat (kuivatushyöty usein lumo-haitta ja heikennys Saaristomeren tilaan, valuma-aluetasoinen vesien hallinta), väylät (ruoppaus ja läjitys, uudet väylät (esim. Örön välälle ei kiitos), liikenne (niiden haittojen vähentäminen), kaavoita kestävästi, puustoiset ja muut suojavyöhykkeet
• Kalankasvatuksen ongelmien tunnustaminen ja korjaaminen, sijainninohjaus tai lupahakemusten fiilaaminen tms. ei riitä.
• Hankkeet, suunnitelmat ja toteutus; pienetkin tärkeitä ja esimerkillisiä: kosteikot, ruovikonleikkuut, virtavesikohteiden kunnostus, maatalouden vesienhallintamenetelmät, vieraslajiuhka, jätevesisuunnitelmat, septitankkien tyhjennys, näyttelyt, valokuvat jne.

10 esitystä Saaristomeren tilan parantamiseen

1. Viedään luonnonmukaisen vesienhallinnan ja tehokkaan ravinteiden vähentämisen toimet CAP:iin ja maataloustukien piiriin

Kuormitusta voidaan hillitä mm. ennallistamisen, luonnonmukaisen vesienhallinnan, kasvipeitteisyyden, maanparannusaineiden ja lantaravinteiden kierrätyksen avulla. Maanparannusaineiden käytön lisääminen, ravinteiden kierrätys ja siirto. Meressä toteutettavat toimet ovat aputoimia, kun ravinnevalumat maalta on saatu kuriin.

2. Tehdään rahoituksesta vahvemmin tulosperusteista

Tulosperusteisuuden pilotti maatalouden vesiensuojelussa Saaristomerellä on tärkeä päänavaus. Sitä tulee jatkossa laajentaa kokemusten perusteella, sillä tähän asti rahoitus on suuntautunut osin teholtaan heikkoihinkin toimiin.

3. Muokataan vesienhoidon toimia enemmän velvoittaviksi

Valtaosa Saaristomerta ja koko Itämerta rehevöittävistä päästöistä on peräisin maa- ja metsätaloudesta. Nykyinen vesienhoito on laajasti vapaaehtoisuuteen perustuvien toimien varassa, ja suureen osaan tarvitaan ulkopuolista hankerahaa tai omarahoitusta. Vesilainsäädäntöön vietävät velvoitteet olisivat sekä tulosten että kustannusten kannalta tehokkaimpia, ja tulisi ottaa laajasti käyttöön. Nostoina:

– Metsien ja soiden uudisojitusten kieltäminen.

– Vesilain mukaisten ojitustoimitusten määräaikaiseksi saattaminen lainsäädännöllä.

– Kunnostusojituksista tulee tehdä ilmoitusvelvollisia ja valvontaan tulee ohjata resurssia.

– Ojituksen lainsäädäntöä ja valvontaa tulee parantaa myös suurilla tuuli- ja aurinkovoiman tuotantoalueilla sekä kaiken teollisen mittakaavan metsämaalle rakentamisen osalta, esimerkkinä datakeskukset.

4. Ajantasaistetaan metsätalouden tuet

Metsätalousmaan ojitusten ennallistaminen erityisesti heikkotuottoisilla aloilla; tarpeettomien ojien tukkimiseen tulee luoda kannustimet.

5. Tunnustetaan ja korjataan Kalankasvatuksen ongelmat Saariston alueella Kalankasvatus erityisesti sisäsaariston ja välisaariston merenlahdilla aiheuttaa merkittävää ravinnekuormaa sekä sisäistä kuormitusta. Pelkkä sijainninohjaus tai lupahakemusten kasvattamon suurimman tavoitekoon pienentäminen lupaan eivät ole riittäviä toimia.

6. Lisätään merkittävästi vesien kunnostushankkeiden rahoitusta

Rahoitusta on laskettu merkittävästi kuluvan hallituskauden aikana. Laskennallisesti rahoitusta Saaristomeren hyvän tilan saavuttamiseen tarvittaisiin nykyisen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan 20–30 miljoonaa euroa vuodessa. Koko Suomen tasolla rahoitus on nyt ollut 10–15 M € vuodessa.

Tarve olisi saada jatkuvuutta ja laajoja vaikutusperustaisia hankkeita lyhyiden hankkeiden tilalle. Kuitenkin pienetkin kohdekunnostukset ja tiedon lisääminen ovat tärkeitä: kosteikot, ruovikonleikkuut, virtavesikohteiden kunnostus, maatalouden vesienhallintamenetelmät, septitankkien tyhjennys, näyttelyt, valokuvat jne.

7. Palautetaan viranomaisresurssit riittävälle tasolle

Viranomaisten resurssi valtionhallinnossa on ajettu liian pieneksi. Vesienhoidon tulosten seuranta sekä erityisesti maankäytön toimien valvonta sekä suunnittelu tulee tehdä hyvin ja siihen tulee jatkossa olla entistä enemmän rahoitusta. Viranomaisen tulee ehtiä myös maastoon, kunnalla tai valtiossa.

8. Rahoitetaan Saaristomeren tilan parantamisen tietopalvelut

Vahvistetaan Saaristomeren tilan seurantaa, jotta saadaan varmuus toimien vaikuttavuudesta sekä havaitaan ajoissa laajemmat trendit. Maa- ja metsätalouden kuormituksen seurannan työkalujen kehitykseen (Vemala, gis-pohjaiset palvelut, automaattimittarit, satelliittidata) ja yleinen vesitiedon tutkimus ja kehitys saaminen valtion hallinnoimana keskitetysti) tulee ohjata tarpeeksi resurssia. Tiedon tulee olla avointa mahdollisimman laajasti.

9. Kansainvälinen Saaristomeren ja koko Itämeren tilan tutkimus ja seuranta:

Saaristomerta ei voi tarkkailla tyhjiössä ilman koko Itämeren kansainvälisen tutkimuksen ja seurannan hyvää tasoa. Tämä vaatii kansainvälistä seurannan vahvistamista ja vahvaa yhteistyötä.

10. Lisää mereisiä suojelualueita

Suomen tulee saavuttaa kansainvälisten sopimusten velvoittamaa 30 prosentin merensuojelutavoitetta vuoteen 2030 mennessä. Tästä ⅓ tulee olla tiukan suojelun alueita. Erityisesti tiukan suojelun lisäämistä tarvitaan välittömästi. Saaristomerelle tulee perustaa luonnonpuisto, johon sisältyy maa- ja merialueita seuraavan hallituskauden aikana.

Lisätietoja
– Itämeri- ja vesiasiantuntija Anna Soirinsuo, p. 045 7885 3125 anna.soirinsuo@sll.fi
– aluepäällikkö (Varsinais-Suomi) Hannu Klemola, p. 040 372 5301, hannu.klemola@sll.fi
– toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi